Aikaa vai roinaa? Tulonjako (6/6)

Moni reagoi vihreän ver­ou­ud­is­tuk­sen ajatuk­seen selkäran­gal­la sanoen, että tasavero­jen osu­u­den nos­to kär­jistää tulo­ero­ja. Kär­jistää, jos halu­taan, että se kär­jistää, ja voi vaik­ka pienen­tää, jos sitä halu­taan. Myös tasavero­jen ja tulon­si­ir­to­jen (lue: perus­tu­lo) yhdis­telmässä päästään juuri sel­l­aiseen tulon­jakoon kuin halutaan.

Peri­aat­teessa pitäisi jokaisen saa­da ratkaista itse, paljonko halu­aa työaikaansa myy­dä. Se ei jär­jestöille eikä päälu­ot­ta­mus­miehille kuu­lu. Vähem­män työtä merk­it­see tietenkin vähem­män palkkaa. Kun osal­lis­tuu tuotan­toon vähem­män, saa tuotan­non tulok­sis­takin vähem­män itselleen. Reilu peli siis?

Tässä on kak­si ongel­maa. Jos suu­rit­u­loinen lep­pois­taa, yli puo­let hänen brut­toan­sioiden laskus­taan menee vero­tuk­sen kaut­ta yhteiskun­nan tap­piok­si. Nalle Wahlroos on esit­tänyt vapaa-ajan verot­tamista.  Ongel­ma lieve­nee vaan ei pois­tu siir­tymäl­lä vihreään ver­ou­ud­is­tuk­seen. Niis­sä mais­sa, jois­sa on meitä suurem­pi vapaus vali­ta osa-aikatyö, tämä ei ole kuitenkaan johtanut suurem­pi­in ongelmiin.

Toinen ongel­ma liit­tyy siihen, että lep­pois­t­a­mi­nen on helpom­paa sille, jon­ka palk­ka on korkea. Palk­ka taas on korkea niil­lä, joiden työ­panos­ta eri­tyis­es­ti tarvittaisiin.

Vas­taavasti taas niil­lä, joiden palk­ka on mata­la, se on mata­la, kos­ka hei­dän työ­panok­selleen ei ole niin suur­ta kysyn­tää. Jos vapaa-aika on yhtä arvokas­ta kaikille, kokon­aisu­u­den kannal­ta olisi paras­ta, jos pieni­palkkaiset lep­pois­taisi­vat ja suuri­palkkaiset eivät. Nyt hal­li­tus tähtää päin­vas­taiseen: pieni­palkkaisen on tehtävä työtä kokoaikaises­ti tai jät­täy­dyt­tävä toimeen­tu­lotuen varaan ja ansait­ta­va vain 150 €/kk. Tähän tähdätään työt­tömyys­tur­van ja asum­istuen 300 euron suo­jao­suuk­sien poistamisella.

Kun kade­hdimme niin muiden Pohjo­is­maid­en korkeaa työl­lisyysastet­ta, uno­hdamme herkästi, että ero­tus koos­t­uu osa-aikatyötä tekevistä.