Aikaa vai roinaa? Maapallo kiittää vihreästä verouudistuksesta (5/6)

Vauras­tu­mises­sa ongel­mana ei ole, että ihmi­sistä tulee rikkaampia ja he voivat viet­tää yltäkyl­läisem­pää elämää, vaan se, että tämä yltäkyl­läi­nen elämä merk­it­see suurem­pia ilmastopäästöjä ja maa­pal­lon resurssien ylikulutusta.

Laske­mal­la tuloon tai kulut­tamisen arvoon perus­tu­via vero­ja ja nos­ta­mal­la hait­tavero­ja höl­len­nämme ahkeru­u­den ja hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus­po­h­jan välistä kytken­tää ja suun­taamme taloudel­lisen kasvun maa­pal­lon kannal­ta hai­tat­tomaan suuntaan.

Mon­et ympäristön­suo­jeli­jat vas­tus­ta­vat aja­tus­ta sanoen, ettei luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­sen ja talouskasvun irtikytken­tä ole onnis­tunut mis­sään. Ei olekaan, kos­ka sitä ei ole mis­sään kun­nol­la yritet­ty. Tuloon ja arvon­lisään perus­tu­van vero­tuk­sen kään­tämi­nen resurssiveroik­si ei tarkoi­ta pieniä, vaan hyvin suuria vihre­itä veroja.

Kuka mak­saa resurssiverot, kulut­ta­ja vai tuot­ta­ja? Jos verot­taisimme polt­top­u­un käyt­töä, met­sän omis­ta­jat pil­las­tu­i­v­at ja sanois­i­vat, että moinen vero köy­hdyt­tää heitä, eivätkä ole siinä väärässä. Vero menisi suurelta osin tuot­ta­jien maksettavaksi.

Jos Suomes­sa nos­tet­taisi­in voimakkaasti fos­si­ilis­ten polt­toainei­den vero­tus­ta, se taas menisi pääosin kulut­ta­jien mak­set­tavak­si, kos­ka Suomen osu­us polt­toainei­den kulu­tuk­ses­ta on niin pieni, ettei se tuot­ta­jien tili­pus­sis­sa juuri näky­isi. Jos taas kaik­ki öljynku­lut­ta­ja­maat nos­taisi­vat voimakkaasti öljyn kulu­tus­ta, se menisi suurelta oin öljyn tuot­ta­jien mak­set­tavak­si. Jos on reilua ylläpitää Opecin kartel­lia, ei voi­da valit­taa kulut­ta­ja­maid­en kartellistakaan.

On sanomat­takin selvää, että voimakas siir­tymi­nen resurssiveroi­hin edel­lyt­täisi globaalia ratkaisua. Muuten vapaakaup­pa ei toimisi.

Korkeat globaalit resurssiverot muut­taisi­vat maail­man tulon­jakoa niin, että luon­non­va­ro­jen omis­ta­jat – vaikka­pa siis Nor­ja ­ –  häviäi­sivät. Jos on tarkoi­tus vähen­tää luon­non­va­ro­jen käyt­töä, ale­nee niiden hyö­dyn­tämisen kus­tan­nuk­set väkisin.

Yksi tapa tarkastel­la sitä, kuka verot mak­saa on ajatel­la, että kaik­ki verot mak­se­taan tuot­tei­den hin­nois­sa  – siis myös tuotet­ta valmis­tanei­den palkoista per­i­tyt verot.  Näin ajatellen, kun melkein kaik­ki verot per­itään tuloista ja arvon­lisäyk­ses­tä, huono­laa­tu­ista rihka­maa verote­taan vain vähän ja huolel­la valmis­tet­tu­ja laatu­tuot­tei­ta paljon puhu­mat­takaan siitä, että kier­rä­tyk­sen kus­tan­nuk­set ovat melkein pelkkää veroa.