Perintöverosta luovutusvoiton veroon (1)

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa lukee kaiken muun ohella:

”Per­in­töveron kor­vaamista per­in­tönä saadun omaisu­u­den luovu­tusvoit­to­jen vero­tuk­sel­la selvitetään.”

Tämä on vain yksi selvi­tys monia joukos­sa, mut­ta jos tämä toteu­tuu, se muut­taa suo­ma­laista yhteiskun­taa merkit­tävästi. Tässä ehdote­taan Suomeen uud­is­tus­ta, joka on toteutet­tu Ruot­sis­sa. Kir­joi­tan tästä aiheesta muu­ta­man jutun sar­jan, kos­ka asia on iso ja kauaskantoinen.

Taval­lisen tal­laa­jan per­in­tövero­tus saat­taisi jopa kiristyä – riip­puu suuresti toteu­tus­tavas­ta – mut­ta suurten yri­tyso­maisuuk­sien per­in­tövero­tus katoaa käytän­nössä olemattomiin.

Tavalli­nen tal­laa­ja perii yleen­sä asun­non. Joskus asun­to on myytävä ja sil­loin siitä myyn­ti­hin­nas­ta menevä vero kas­vaa merkit­tävästi suurem­mak­si kuin olisi ollut per­in­tävero nykysään­nöil­lä. Nyt per­in­tövero mak­se­taan peri­aat­teessa asun­non käyvästä arvos­ta, mut­ta se on myyn­tivoiton veroa olen­nais­es­ti pienem­pi. Jos per­i­tyn asun­non myy, myyn­tivoitostakin joutuu mak­samaan veroa, mut­ta osto­hin­naksi määrätään perunk­ir­joituk­ses­sa määrät­ty arvo. Ruotsin mallis­sa osto­hin­naksi määrätään inflaa­ti­ol­la kor­jaam­a­ton hin­ta, jol­la asun­to on ostet­tu ehkä vuosikym­meniä aiem­min. Jos asun­to on van­ha, käytän­nössä koko asun­non myyn­ti­hin­nas­ta joutuu mak­samaan myyn­tivoiton veron. Vuodes­ta 1970 raha­nar­vo on pudon­nut kymme­ne­sosaan. Tätä voidaan kohtu­ullis­taa han­k­in­ta­meno-olet­ta­mal­la, joka nyt on van­has­ta asun­nos­ta 40 %. Niin­pä myyn­ti­hin­nas­ta jou­tu­isi mak­samaan veroa 0,60 x 34 % eli 20,4 %. Se on olen­nais­es­ti enem­män kuin olisi nyt per­in­tövero asunnosta.

Asun­toa ei tietenkään tarvitse myy­dä, jos se on oikean kokoinen ja oikeal­la paikalla, mut­ta jos ei ole, on joko asut­ta­va väärän­laises­sa asun­nos­sa tai myytävä ja ostet­ta­va uusi. Siinä taas on edessä korkea myyn­tivoiton vero. Tämä vero­ma­lli tuot­taa huo­mat­ta­van han­kalan luk­i­tus­vaiku­tuk­sen asun­tomarkki­noille. Syn­tyy merkit­tävää hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, kun ihmiset käytän­nössä pakote­taan asumaan väärän­lai­sis­sa asun­nois­sa. Ruotsin asun­topoli­ti­ik­ka on muutenkin yhtä luk­i­tus­vaiku­tus­ta, joten siel­lä ei tästäkään haitas­ta niin välitetä.

Väärän­laisen asun­non voi tietysti vuokra­ta ja men­nä itse asumaan vuokralle, mut­ta sil­loin vuokras­ta saa­mas­taan vuokrat­u­losta joutuu mak­samaan veroa ja mak­samaansa ei saa vähentää.

Vähän vau­raampi perii osake­salkun, joka tietysti omis­te­taan osak­er­a­has­ton kaut­ta. Jos rahas­to omis­taa vaikka­pa neljän­nek­sen Sto­ra Ensos­ta, veroa ei per­itä vaik­ka myy osak­keet, kun­han ei myy itse osak­er­a­has­toa tai tulou­ta yhtiöstä rahaa itselleen.

Vaik­ka per­i­jä sin­nit­telisi väärässä asun­nos­sa vuosia, joskus asun­to on myytävä. Verot­ta­jal­la on kyl­lä aikaa odot­taa. Niin­pä ehdo­tus nos­taa taval­lis­ten tal­laa­jien perin­nöstä mak­set­tavaa veroa merkit­tävästi, samal­la kun se pois­taa per­in­töveron suurista yri­tyso­maisuuk­sista käytän­nössä kokonaan.

En tiedä, miten verot­ta­ja suh­tau­tu­isi siihen, että ikäih­miset alka­isi­vat har­joit­taa vero­su­un­nit­telua ja siirtäi­sivät omis­ta­mansa asun­non omis­ta­malleen asun­tosi­joi­tusy­htiölle. Per­illi­nen perisi tämän yhtiön. Yhtiö voisi myy­dä väärän­laisen asun­non ja ostaa tilalle sopi­vam­man. Jotain verot­ta­ja tähän var­maankin kek­sisi. Mieleen tulee vero lasken­nal­lis­es­ta vuokras­ta, kun henkilö asuu omis­ta­mansa asun­tosi­joi­tusy­htiön asunnossa.

Aja­tus on siis eri­ar­voinen, suosii rikkai­ta ja kohtelee huonos­ti keski­t­u­loisia, mut­ta voi siinä silti olla järkeä. Tästä seu­raavis­sa postauksissa.