Fingridin aluepolitiikka on erilaista

Mik­si vihreän siir­tymän investoin­nit menevät Ruot­sis­sa pohjoiseen mut­ta eivät Suomes­sa. Tästä on päätet­ty Fingridissä. 

Ruot­si on jaet­tu neljään sähkön hin­ta-alueeseen. Kos­ka vihreää sähköä tuote­taan paljon Pohjois-Ruot­sis­sa, sähkö on siel­lä halvem­paa kuin Etelä-Ruot­sis­sa. Suomes­sa Fin­grid on investoin­ut enem­män sähköverkkoon, minkä ansios­ta pörssisähkö on saman hin­taista koko Suomessa.

Nyt Skelleft­eån akkute­htaalle esimerkik­si yritetään saa­da 2500 työn­tek­i­jää Suomes­ta. Tehtaaseen ton tulos­sa kaikki­aan 4000 työntekijää.

Joskus vuosikym­menten kulut­tua tiede­tään, kum­man poli­ti­ik­ka on ollut järkeväm­pää, Ruotsin vai Fin­gridin. Fin­grid investoi mil­jarde­ja sähköverkkoon, ruot­salaiset mil­jarde­ja asun­toi­hin ja yhdyskun­tarak­en­teeseen pohjoiseen. 

Ruotsin riskinä on pikku­paikkakun­nan riip­pu­vu­us yhdestä työ­nan­ta­jas­ta. Jos joku lukui­sista yri­tyk­sistä kehit­tää edullisem­pi akkutekni­ik­ka toteu­tuu, tehdas saate­taan sulkea lyhyel­lä varotusajalla.

Kovin auvoiselta ei tun­nu myöskään tehdas, jos­sa on työvoimaa 132 maas­ta, vaan ei juurikaan Ruot­sista. Täl­laiset keskelle ei mitään raken­netut parakkiy­hdyskun­nat eivät toi­mi sosi­aalis­es­ti kovin hyvin.

Tämän takia minus­ta Uudenkaupun­gin autote­hdas­ta ei olisi pitönyt rak­en­taa Uuteenkaupunki­in vaan Turku­un, joka kestäisi parem­min tehtaan ylös- ja alasajot.

Silti luulen, että olisi järkevää jakaa myös Suo­mi use­am­mak­si hin­ta-alueek­si, jot­ta tuuli- ja aurinkovoimaloi­ta ei sijoitet­taisi miten pöhköi­hin paikkoi­hin hyvän­sä. Täl­löin rak­en­ta­mal­la voimala väärän paikkaan saa sähköstä huonom­man hinnan.