Hoitajamitoituksessa tärkeintä olisi siirtyä kiinteästä mitoituksesta yksilöllisesti mitattuun hoidon tarpeeseen.
Säätytalolla käsitellään kuulemma hoitajamitoitusta.
Se pitäisi korjata kokonaan. Olennaista siinä ei ole, onko mitoitus 0,6 vai 0,7. Molemmat johtavat lopulta siihen, että hoitajia on työmäärään nähden liian vähän, koska mitoituksen malli on väärä.
Mitoituksen pitäisi perustua potilaan yksilöllisesti mitattuun hoidon tarpeeseen, esimerkiksi RAI-indeksiin. Hyväkuntoisen potilaan osalta mitoitus voisi olla vaikkapa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidettavan osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos vanhus osaa pukea, syödä, peseytyä ja käydä vessassa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja häntä pitää vielä sängyssä kääntää muutaman tunnin välein makuuhaavojen välttämiseksi.
Kiinteässä rajassa on se vika, että se karsii sisään otettavia. Nyt hoitoon otetaan vain todella huonokuntoisia. Kun kaikki ovat hyvin huonokuntoisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.
Nyt muut kuin todella huonokuntoiset pakotetaan kotihoitoon, vaikka he haluaisivat laitoshoitoon, koska eivät tunne pärjäävänsä kotona. Se taas näkyy sairaalapäivystyksissä, kun pelokkaat vanhukset hakeutuvat jonnekin ja ainoa mahdollisuus on sairaalapäivystys.
Helppohoitoisen potilaan osalta kotihoito on kalliimpaa kuin olisi RAI-indeksillä oikein mitoitettu laitoshoito. Onhan paljon helpompaa pistäytyä potilaan huoneessa antamassa lääkettä pari kertaa päivässä kuin matkustaa sinä tarkoituksessa hänen kotiinsa kaksi kertaa päivässä. Jos tässä saisi käyttää järkeä, vanhus otettaisiin laitokseen ja säästettäisiin rahaa, mutta näin ei tehdä, jos kymmentä sisään otettua helppohoitoista kohden on palkattava seitsemän hoitajaa, vaikka kaksi riittäisi siinä vaiheessa. Myöhemmin kunto todennäköisesti heikkenisi ja RAI-indeksi osoittaisi suurempaa hoidon tarvetta.
Terveisiä Säätytalolle. Muuttakaa koko henkilöstömitoitus rakenteellisesti järkeväksi. Se tekisi vanhustenhoidosta sekä halvempaa että inhimillisempää. Halvempaa, koska vanhusten hoito on yleensä halvempaa laitoksissa kuin kotona, kunhan mitoisus on oikea, ja inhimillisempää, koska useampi pääsisi niin halutessaan turvalliseen laitokseen.
Sinänsä nämä kiinteät henkilökuntamitoituksen – myös kiinteä RAI-indeksiin perustuva mitoitus – sisältävät sen virheen, etteivät ne jätä sijaa tuottavuuden nousulle. Tuottavuutta voivat nostaa yllättävät asiat. HUS:in hallitus kävi Kööpenhaminassa tutustumassa SOTE-palveluihin. Olivat keksineet vaihtaa puuvillalakanat liukkaampiin silkkilakanoihin. Niiden ansiosta potilaan kääntämiseen ei tarvita enää kahta hoitajaa. Liukkauden ansioista yksikin riittää. Kalliita silkkilakanoita ei tietenkään kannata ostaa, jos se ei saa johtaa säästöihin henkilöstömenoissa.