Päästömaksut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Taas ker­ran on blogillani herän­nyt kysymys, merk­it­seekö ympäristöon­gelmien hillit­sem­i­nen hait­taveroil­la sitä, että köy­hät joutu­vat tin­kimään ja rikkaat saa­vat saas­tut­taa vaik­ka ilokseen.

Lähde­tään täy­del­lis­es­tä ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta: jokaiselle yhtä suuri henkilöko­htainen päästöki­in­tiö. Tämä ei olisi käytän­nössä aivan yksinker­taista, sil­lä kuin­ka paljon päästöjä aiheutuu näkkileipä­paketista, joka on kul­jetet­tu kaup­paan?  Kaup­paa läm­mitetään ja valais­taan ja niin edelleen, mut­ta osoit­tau­tuu, että tämä ongel­ma on väl­tet­tävis­sä. Kuvitel­laan siis, ettei ongel­maa ole.

Annetaan jokaiselle kiin­tiök­si vaik­ka seit­semän ton­nia hiilid­iok­sidia vuodessa.

Joillekin tähän rajaan pääsem­i­nen olisi han­kalaa, toisil­la voi olla vaikeuk­sia kek­siä, miten saisi­vat kiin­tiön­sä käyte­tyk­si. Sovi­taan siis, että ylimääräistä kiin­tiötä saa myy­dä sille, joka sitä eri­tyis­es­ti tarvit­see. Kuvitel­laan edelleen, että tälle kau­pankäyn­nille muo­dos­tuu pörssi, jos­sa jotkut osta­vat ja jotkut myyvät. Näin päästölle syn­tyy hin­ta, olkoon se vaik­ka 100 €/tonni.

Nyt tietysti rikkaat enem­män osta­vat ja köy­hät enem­män myyvät, joten keskimäärin rikkaat voivat päästää enem­män kuin köy­hät, mut­ta kau­pankäyn­ti on kan­nat­tanut molem­mille. Eihän transak­tio­ta muuten syn­ty­isi. Kau­pankäyn­nin seu­rauk­se­na rikkaista on tul­lut vähän vähem­män rikkai­ta ja köy­histä vähän vähem­män köy­hiä kuin ilman kaupankäyntiä.

Yllä kuvat­tu menet­te­ly olisi kuitenkin köm­pelö. Siinä olisi myös se näkkileipäon­gel­ma tai siis välil­lis­ten päästö­jen ongelma.

Samaan tulok­seen pääsee paljon yksinker­taisem­min huu­tokaup­paa­mal­la päästöoikeuk­sia, tässä tapauk­ses­sa määrä, joka on asukasluku ker­rot­tuna seit­semäl­lä ton­nil­la ja palaut­ta­mal­la syn­tyneet tulot kansalaisille yhtä suure­na sum­mana. Jos hin­ta olisi edelleen 100 euroa/tonni, kaik­ki saisi­vat rahaa takaisin 700 €.

Val­tio ei jaa päästöoikeustoli­ja täl­lä taval­la — voisi jakaa, mut­ta ei jaa. Jol­lakin tavoin se ne kuitenkin kansan­talouteen palaut­taa. Palaut­taa myös tänä vuon­na.  Kokoomus alen­taisi tietysti mielel­lään suu­rit­u­lois­t­en vero­tus­ta. Yleen­sä on niin, että kun hyv­in­voin­ti­val­ti­ol­la on riit­tävästi rahaa, se koituu pien­i­t­u­lois­t­en hyödyk­si ja päinvastoin.

On tärkeätä, että ympäristöverot palaute­taan kansalaisille taval­la, joka vähin­täänkin kom­pen­soi ostovoiman heikken­e­misen — ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­u­den nimis­sä mielel­lään jok­seenkin tasasum­mal­la asukas­ta kohden.