Autojen vaatima pysäköintitila on ongelma tiiviissä kaupunkirakenteessa. Omakotitaloissa ja kaupunkien ulkopuolella se ei ole ongelma eikä mikään.
Kaupunkisuunnitteluvirasto laski aikanaan, että Helsingissä on varattu 16 km2 pysäköintiin. Koska kaupunkimaan arvoa ei hahmoteta neliökilometreittäin eikä edes hehtaareittaan vaan neliöittäin, suomennan tuon luvun: Se on siis 16 miljoonaa neliömetriä. Minusta laskukaava liioitteli asiaa, mutta jos olisi vain kymmenen miljoonaa neliötä, on sekin iso määrä.
Lähiöissä kaavoitettiin autopaikat maan tasoon. Mauno Koivisto sanoi, että tämä pakottaa ihmiset hankkimaan auton. Perustelu oli, että lähiöt on kaavoitettava autopaikkojen takia väljiksi, jolloin etäisyydet kauppaan, kouluun, päiväkotiin ja tuttavien luo ovat pitkiä. Nykyisin lasketaan, että maantasoinen pysäköinti asettaa aluetehokkuudelle maksimiksi 0,8, mutta lähiöitä rakennettaessa haluttiin, että parkkikenttien välissä on lasten leikkipaikkoja ja viheralueita. Siksi kaavat olivat tehokkuudeltaan jotain 0,4:n tasoa, mikä vastaa omakotitaloalueen aluetehokkuutta. Paljon on luontoa haaskautunut turhaan asumisen alle,kun lähiöt on rakennettu maata haaskaten.
Nuo maantasoiset parkkikentät ovat muodollisesti halpoja, koska niiden maapohjalle ei lasketa arvoa – onhan ne kaavoitettu parkkikentiksi. Ekonomisti saa tästä päänsärkyä, koska pitäisihän parkkikenttien maapohjalle laskea vaihtoehtoiskäytön hinta. Jos puolet rakennusoikeudesta menetetään niiden takia, on parkkikenttien yhteenlaskettu arvo sama kuin asuintonttien yhteenlaskettu arvo, noin osapuilleen.
Kun kaavoitetaan tiiviistä, on pysäköinti laitettava maan alle tai parkkitaloihin. Tällöin autopaikkojen hinnat nousevat korkeiksi. Esimerkiksi Jätkäsaaren parkkiluolassa yhden paikan hinta on yli 50 000 €. Parkkitalossa se on vain 20 000 euroa, mutta parkkitalo vie yhden asuintalon tontin. Kun tämä otetaan huomioon, luola on halvempi.
Maantasossa autopaikat olisivat vielä kalliimpia, sillä onhan maapohjan arvo jotain 2500 €/m2, jos rakennusoikeuden arvo on 1300 €/m2 ja tehokkuus 2. Yksi autopaikka ajoramppeineen vie noin 30 neliötä, joten siitä voi laskea.
Noiden autopaikkojen rakentaminen on kaavan mukaan pakollista. Sen seurauksena ne myydään kytkykauppana asunnon kanssa. Rakennusliikkeet ovat laskeneet, että autopaikkavelvoite nostaa asuntojen tuotantokustannuksia 500 €/m2.
Pakollista autopaikkojen rakentamista on perusteltu sillä, että muuten pysäköinnistä tulisi aivan villiä. Tämä on totta. Tokiossa on hankittava autopaikka ennen kuin saa hankkia auton. Tuntuu jotenkin loogisemmalta sitoa pakollinen autopaikka auton kuin asunnon ostoon.
Kaiken järjen mukaan autopaikan kustannukset on maksettava sen, joka sitä käyttää. Jos näin olisi tehty Jätkäsaaressa, paikkoja olisi tarvittu murto-osa siitä mitä niitä on määrätty rakentamaan. Kun autopaikka maksaa enemmän kuin auto, moni harkitsisi auton tarvetta.
Yhtenä perusteena autopaikkanormiin on esitetty, että kun jollekin tonteille on saanut rakentaa autottoman talon, eivät asunnot ole olleet sen halvempia. Asuntojen hinnat määräytyvät markkinaperusteisesti, eivät kustannusperusteisesti. Tätä voi jo pitää omana maalina. Sehän osoittaa, etteivät asunnon ostajat arvosta autopaikkaa pätkääkään. Miksi niitä siis pitää kuitenkin rakentaa niin valtavilla kustannuksilla.?
Olisi järkevää rakentaa autopaikkoja niin paljon kuin niille on kysyntää, mutta ei enempää. Taloudessa joudutaan ennakoimaan vaikeampiakin asioita kuin sitä, kuinka moni talon sadasta asukkaasta on valmis maksamaan autopaikasta 50 000 € tai 250 €/kk.
Mutta tämähän johtaisi siihen, että köyhällä ei olisi varaa autoiluun? Jos asunto ja autopaikka toisiinsa sidottuina maksavat 250 000 € ja erikseen asunto 200 000 € ja autopaikka 50 000 €, ei asunto autopaikan kanssa tule sen kalliimmaksi, mutta köyhän on sentään helpompi hankkia pelkkä asunto.
Kun autopaikan kustannus liitetään autoilun kustannuksiin, autopaikkoja tarvitaan vähemmän ja ne, joita tarvitaan, tulevat halvemmiksi rakentaa, sillä mitä enemmän autopaikkoja tontille on ahdettava, sitä kalliimpiin ratkaisuihin on mentävä — esimerkiksi parkkihallin alin kerros voi mennä pohjaveden pinnan alapuolelle.
Jätkäsaareen rakennetaan pakollisia autopaikkoja neljännesmiljardilla. Jos niistä vain puolet on hintaansa nähden hyödyttömiä, merkitsee se rahallisena menetyksenä 125 miljoonaa. Summa on jokseenkin sama kuin parjatun Kruunuvuoren ratikkasillan, siis sen pitkän osan urakkahinta.
Kun pysäköinnin hinta näkyy ihmisille oikein, moni valitsee toisin kuin nyt: siirtyy käyttämään yhteiskäyttöautoa, autonvuokrausta tai jos perheessä välttämättä tarvitaan kahta autoa, hankkii asuntonsa jostain missä pysäköinti on halvempaa.
Autosta koituu kantakaupungissa merkittävästi suuremmat kustannukset kuin omakotialueilla, joten on ymmärrettävää, että se on merkittävästi kalliimpaa.
Lyhennän tätä kirjoitusta siltä osin, että en käsittele hankalaa asiaa, kuka nuo pakolliset autopaikat maksaa. Joku ne kuitenkin maksaa. Olennaista on, että maksaja on joku muu kuin käyttäjä. Voi olla, että teen siitä oman postauksen, mutta en pidä asiaa kovin relevanttina.