Autojen vaatima pysäköintitila on ongelma tiiviissä kaupunkirakenteessa. Omakotitaloissa ja kaupunkien ulkopuolella se ei ole ongelma eikä mikään.
Kaupunkisuunnitteluvirasto laski aikanaan, että Helsingissä on varattu 16 km2 pysäköintiin. Koska kaupunkimaan arvoa ei hahmoteta neliökilometreittäin eikä edes hehtaareittaan vaan neliöittäin, suomennan tuon luvun: Se on siis 16 miljoonaa neliömetriä. Minusta laskukaava liioitteli asiaa, mutta jos olisi vain kymmenen miljoonaa neliötä, on sekin iso määrä.
Lähiöissä kaavoitettiin autopaikat maan tasoon. Mauno Koivisto sanoi, että tämä pakottaa ihmiset hankkimaan auton. Perustelu oli, että lähiöt on kaavoitettava autopaikkojen takia väljiksi, jolloin etäisyydet kauppaan, kouluun, päiväkotiin ja tuttavien luo ovat pitkiä. Nykyisin lasketaan, että maantasoinen pysäköinti asettaa aluetehokkuudelle maksimiksi 0,8, mutta lähiöitä rakennettaessa haluttiin, että parkkikenttien välissä on lasten leikkipaikkoja ja viheralueita. Siksi kaavat olivat tehokkuudeltaan jotain 0,4:n tasoa, mikä vastaa omakotitaloalueen aluetehokkuutta. Paljon on luontoa haaskautunut turhaan asumisen alle,kun lähiöt on rakennettu maata haaskaten.
Nuo maantasoiset parkkikentät ovat muodollisesti halpoja, koska niiden maapohjalle ei lasketa arvoa – onhan ne kaavoitettu parkkikentiksi. Ekonomisti saa tästä päänsärkyä, koska pitäisihän parkkikenttien maapohjalle laskea vaihtoehtoiskäytön hinta. Jos puolet rakennusoikeudesta menetetään niiden takia, on parkkikenttien yhteenlaskettu arvo sama kuin asuintonttien yhteenlaskettu arvo, noin osapuilleen.
Kun kaavoitetaan tiiviistä, on pysäköinti laitettava maan alle tai parkkitaloihin. Tällöin autopaikkojen hinnat nousevat korkeiksi. Esimerkiksi Jätkäsaaren parkkiluolassa yhden paikan hinta on yli 50 000 €. Parkkitalossa se on vain 20 000 euroa, mutta parkkitalo vie yhden asuintalon tontin. Kun tämä otetaan huomioon, luola on halvempi.
Maantasossa autopaikat olisivat vielä kalliimpia, sillä onhan maapohjan arvo jotain 2500 €/m2, jos rakennusoikeuden arvo on 1300 €/m2 ja tehokkuus 2. Yksi autopaikka ajoramppeineen vie noin 30 neliötä, joten siitä voi laskea.
Noiden autopaikkojen rakentaminen on kaavan mukaan pakollista. Sen seurauksena ne myydään kytkykauppana asunnon kanssa. Rakennusliikkeet ovat laskeneet, että autopaikkavelvoite nostaa asuntojen tuotantokustannuksia 500 €/m2.
Pakollista autopaikkojen rakentamista on perusteltu sillä, että muuten pysäköinnistä tulisi aivan villiä. Tämä on totta. Tokiossa on hankittava autopaikka ennen kuin saa hankkia auton. Tuntuu jotenkin loogisemmalta sitoa pakollinen autopaikka auton kuin asunnon ostoon.
Kaiken järjen mukaan autopaikan kustannukset on maksettava sen, joka sitä käyttää. Jos näin olisi tehty Jätkäsaaressa, paikkoja olisi tarvittu murto-osa siitä mitä niitä on määrätty rakentamaan. Kun autopaikka maksaa enemmän kuin auto, moni harkitsisi auton tarvetta.
Yhtenä perusteena autopaikkanormiin on esitetty, että kun jollekin tonteille on saanut rakentaa autottoman talon, eivät asunnot ole olleet sen halvempia. Asuntojen hinnat määräytyvät markkinaperusteisesti, eivät kustannusperusteisesti. Tätä voi jo pitää omana maalina. Sehän osoittaa, etteivät asunnon ostajat arvosta autopaikkaa pätkääkään. Miksi niitä siis pitää kuitenkin rakentaa niin valtavilla kustannuksilla.?
Olisi järkevää rakentaa autopaikkoja niin paljon kuin niille on kysyntää, mutta ei enempää. Taloudessa joudutaan ennakoimaan vaikeampiakin asioita kuin sitä, kuinka moni talon sadasta asukkaasta on valmis maksamaan autopaikasta 50 000 € tai 250 €/kk.
Mutta tämähän johtaisi siihen, että köyhällä ei olisi varaa autoiluun? Jos asunto ja autopaikka toisiinsa sidottuina maksavat 250 000 € ja erikseen asunto 200 000 € ja autopaikka 50 000 €, ei asunto autopaikan kanssa tule sen kalliimmaksi, mutta köyhän on sentään helpompi hankkia pelkkä asunto.
Kun autopaikan kustannus liitetään autoilun kustannuksiin, autopaikkoja tarvitaan vähemmän ja ne, joita tarvitaan, tulevat halvemmiksi rakentaa, sillä mitä enemmän autopaikkoja tontille on ahdettava, sitä kalliimpiin ratkaisuihin on mentävä — esimerkiksi parkkihallin alin kerros voi mennä pohjaveden pinnan alapuolelle.
Jätkäsaareen rakennetaan pakollisia autopaikkoja neljännesmiljardilla. Jos niistä vain puolet on hintaansa nähden hyödyttömiä, merkitsee se rahallisena menetyksenä 125 miljoonaa. Summa on jokseenkin sama kuin parjatun Kruunuvuoren ratikkasillan, siis sen pitkän osan urakkahinta.
Kun pysäköinnin hinta näkyy ihmisille oikein, moni valitsee toisin kuin nyt: siirtyy käyttämään yhteiskäyttöautoa, autonvuokrausta tai jos perheessä välttämättä tarvitaan kahta autoa, hankkii asuntonsa jostain missä pysäköinti on halvempaa.
Autosta koituu kantakaupungissa merkittävästi suuremmat kustannukset kuin omakotialueilla, joten on ymmärrettävää, että se on merkittävästi kalliimpaa.
Lyhennän tätä kirjoitusta siltä osin, että en käsittele hankalaa asiaa, kuka nuo pakolliset autopaikat maksaa. Joku ne kuitenkin maksaa. Olennaista on, että maksaja on joku muu kuin käyttäjä. Voi olla, että teen siitä oman postauksen, mutta en pidä asiaa kovin relevanttina.
“Kun pysäköinnin hinta näkyy ihmisille oikein, moni valitsee toisin kuin nyt: siirtyy käyttämään yhteiskäyttöautoa, autonvuokrausta tai jos perheessä välttämättä tarvitaan kahta autoa, hankkii asuntonsa jostain jossa pysäköinti on halvempaa.”
Ehkä tuo on otettava kehotuksena vaihtaa asuinpaikka Helsingistä muualle. Lapsiperheiden lähtö (ainakin siis autoilevien) helpottaa täyttyviä kouluja ja päiväkotejakin mukavasti. Kaupunkiin jää muutenkin paremmin tilaa boboilulle oman porukan kesken. Helsingissä vaalitkin sujuvat mukavammin oman vihreästi vireän porukan kanssa.
Pysäköintinormihan on muuten alun perin natsien keksintöä (Reichsgaragenordnung, 1939).
Jätkäsaaren kaavan kaatuminen olisi ollut hyvä paikka tehdä kerrankin selväksi miten vahingollista ja järjetöntä kaupunkilaisille tämä autojen ylimääräinen pakottaminen kantakaupunkiin on, mutta eipä ollut vihreistä mihinkään tässäkään, vaikka tämä on teidän apupormestarin tontilla. Jotkut muut käy taistoa vuosikausia periaatteessa joka päivä omissa asioissaan kuten maahanmuutossa, mutta vihreät käyvät vain kuittaamassa tappion tappion perään ja sitten odottavat kannatuksen nousevan. Sitten vielä tarjotaan lapaan keskustelua keskustan kuihtumisesta, mutta vihreille ei tule mieleen muistuttaa että järjettömät autovaatimukset estävät uuden kantakaupungin rakentamisen kävelymatkan päässä ja samalla uusien asiakkaiden muuttamisen lähelle palveluita joiden häviämisestä niin kauheasti puhutaan.
Järjellä ajatellen olet tietysti aivan oikeassa. Mutta tarjoan oman esimerkkimme käyttöön. Asumme kalliissa asunnossa Kruununhaassa.Talolla ei ole parkkipaikkoja, mutta se omistaa autohallin, joka on vuokrattu ulkopuoliselle autonvuokrausfirmalle, joka säilyttää siellä autojaan. Yhtiökokouksessa on keskusteltu vaihtoehdosta ottaa halli osakkaiden käyttöön. Autopaikan vuokran pitäisi tuolloin olla n. 250–300 e kuussa, jotta taloyhtiön saamat vuokratulot eivät tippuisi; tämä ei toisaalta ylitä tämän hetken markkinavuokria autopaikoista. Ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa, että paikat menisivät tuolla hinnalla tai että ne menisivät kaupaksi, jos ne laitettaisiin myyntiin. Mitään valtavaa painetta autopaikkojen saamisesta osakkaiden käyttöön ei ole syntynyt. Itsekin empisin kustannusta ja pientä vaivaa ahtaaseen paikkaan ajamisesta, siitä huolimatta että maksamme auton leasingista yli 600 e kk. Tulkitsen kadunvarsipaikoituksen olevan osa kaupunkilaista elämäntapaa: kun tullaan jostain autolla, on pieni jännitys, mihin auton saa. Yleensä kuitenkin saa aika hyvään kadunvarsipaikkaan, jopa oman kotitalon eteen. Autojen määrä ei myöskään näyttäisi asumisemme aikana vajaassa 10 vuodessa lisääntyneen.
Kuten edellisestä kommentistani huomaa, olen ahkera julkisen liikenteen käyttäjä. Autoa pidämme mökkeilyn, hiihdon, patikoinnin, Tuusulassa asuvan tyttären perheen ja pian syntyvän lapsenlapseemme liittyvien liikkumis- ja kuljetustarpeiden takia.
Säännöllisesti keskustassa autolla käyvänä olen jo jonkin aikaa ihmetellyt vaatimuksia rakentaa lisää autopaikkoja. Jos ihminen ei pelkää muutaman sadan metrin kävelyjä ja pysäköinnistä maksamista, on Helsingin keskustassa tätä nykyä selkeästi ylimäärin parkkipaikkoja: esimerkiksi Forumin halleissa ainoat edes puolitäydet alueet ovat uloskäyntien lähellä ja sähköautojen latauspaikoilla.
Hieman kauempana keskustasta, esimerkiksi Vallilassa hallien täyttöaste lienee alle 20%.
Ja työasioissa liikkuvalle verottaja maksaa pääosan pysäköinnin hinnasta.
Vaikea tuosta on olla eri mieltä mistään.
Paitsi, että pysäköinnistä ei tulisi villiä ilman pakollisia autopaikkoja. Ratkaisuna on antaa pysäköinninvalvonta yksityisten käsiin. Hyvillä sakkopaikoilla kannattaa pitää ukkoa seisomassa vaikka 24/7. Toimii tehokkaasti nytkin. Tyhjällä marketin parkkipaikalla saa hyvin nopeasti lapun kun kiekon unohtaa.
Toivoisin, että Helsingissä olisi rohkeutta kokeilla autotonta kaupunginosaa. Reissuilla käyn tällaisissa ihan fiilistelemässä. Tosin siellä rakennuksetkin ovat kauniita ja sellaiseen Suomessa ei sentään ole varaa.
Täytyy oikein ääneenlausua ihmetys siitä, kuinka vähän tämä keskustelu on edistynyt esim. Jätkäsaaren rakentamisen jälkeen. Jotenkin sitä ajattelee, että vaihtoehtoiskustannus olisi jo yleiskäsite. Kommentin kirjoittamishetkellä ei ole yhtään julkaistua kommenttia, mutta voin kuvitella, että hyväksyttävänä on pari kommenttia, jossa todetaan, että kaupunki kuihtuu ja näivettyy, jos kaupungissa ei ajeta autolla.
Lisäksi kiitän, että jaksat kärsivällisesti avata tuota parkkinormikuvioita yhä uudelleen ja uudelleen.
Olenkohan minä missannut jonkun jutun, kun Osmo on esittänyt useita laskelmia, miten autoileva kansa suorastaan loisii autottomien siivellä. Jostain olen lukenut, että valtion kassaan kerätään autoon liittyvistä asioista luokkaa 8 miljardia euroa vuosittain. Eikö tätä tarvitse laskelmissa yhtään ottaa huomioon?
Kuusi miljardia, ei kahdeksan. Jos lasket mukaan arvonlisäveron, sinun pitää t6ietysti laskea mukaan myös alalla työskentelevien palkastaan maksamat verot. Se viimeistään saisi laskelman naurunaiseksi.
Tässä sarjassa esitetään, miten tuo kuusi miljardia olisi järkevämpää kerätä.
“Kuusi miljardia, ei kahdeksan. Jos lasket mukaan arvonlisäveron, sinun pitää t6ietysti laskea mukaan myös alalla työskentelevien palkastaan maksamat verot.”
Tietysti? Voisiko tätä perustelua avata hieman?
Merenrantakaupunginosien tyyliin Jätkäsaari tarjoaisin ratkaisuksi pysäköintiin pysäköintiproomuja. Ne olisivat halvempia kuin maan alle rakennetut hallit. Niiden määrä ei olisi aina vakio vaan jos tarve on pienempi niin proomua käytetään muuhun varastointiin.
Esteettisyys on sitten katsojan silmissä.
Esikaupunkialueille taas taloja joiden alimmat kerrokset ovat pysäköinnille ja sen päällä vasta asuinkerroksia.
Esikaupunkialueille taas taloja joiden alimmat kerrokset ovat pysäköinnille ja sen päällä vasta asuinkerroksia.
Laske vähän autopaikan kustannusta. Asunnon hinta esikaupunkialueilla on noin 4000 €/m2. Autopaikka on vähän riisuttu, joten 3000 €/m2. Autopaikka vie 30 neliötä, joten hinnaksi tulee 90 000 €/paikka.
Noin on menetelty kuitenkin Leppävaarassa. Espoossa kun ei rahoja lasketa. Ikkunaton autopaikkakerros tuottaa masentavan rumaa katumaisemaa.
Neliöhinta korkeassa asuinkerrostalossa jossa olisi arava tai hitas-tyylisiä halpoja perheasuntoja, kaupungin tontilla, jossain lähiössä, ei ole 4000 €.
Grynderi haluaa tietenkin 4000 kovan rahan taloissa mutta jos se talo rakennetaan enemmän tai vähemmän sosiaalisena asuntotuotantona niin perheasuntojen osalta 2500–3000 ja autopaikan osalta kylmässä tilassa ehkä 2000. Jos talo on sellaisella paikalla että on hyvät palvelut lähietäisyydellä ja metro tai vastaava nopea raideliikenne lähellä, että jokainen talous ei tarvitse autoa, niin taloon rakennetuista yksiöistä ja kaksioista voi sitten pyyttää 4000 /neliö. Autopaikkaosakkeesta 60.000 jos perheellä on vain yksi auto, ei ole paha, jos pysäköintikerrokseen pääsee hissillä suoraan asunnoista ja jos siihen sisältyy kohtuuhintainen kohtuullisen nopea sähköauton latausmahdollisuus.
Näytät olettavan, että tontti on ilmainen eikä sijainnista siis makseta mitään.
Autopaikka nostaa asunnon rakennuskustannuksia 500 €/neliä, koska niitä ei saa kaupaksi alueella, ujossa autoa ei tarvita vaan paikat rakennetaan vain, koska kaava niin määrää.
Jos kaavassa määrätään jotain joka ei mene kaupaksi markkinoilla kustannuksia vastaavaan hintaan, kuten autopaikat, niin sehän alentaa kaupungin saamaa hintaa kaavoitetusta tontista sitä huutokaupatessa rakentajille. Eli todellinen häviäjä on kaikki kaupungin veronmaksajat, eikä kyseisen kohteen asuntojen ostajat.