Edellisessä postauksessa käsiteltiin vain autoilijoiden toisilleen tuottamia aikakustannuksia. Nyt lisään muut ulkoiset kustannukset eli
- Kalliin kaupunkitilan haaskaus. Tämä kuuluu sarjaan vaihtoehtoiskustannus, siis että liikenteen viemää tilaa ei voi käyttää muuhun. Vaihtoehtoiskustannus on aivan yhtä todellinen kustannus kuin mikä muukin kustannus.
- Yleinen viihtyisyys
- Melu
- Paikalliset ilmansaasteet
Jos oletamme, että nuo liikenteen ulkoiset kustannukset riippuisivat liikenteen määrästä suoraviivaisesti, edellisessä postauksessa ollut kuva autoilijoiden kokemasta kokonaishyödystä muuttuisi oheiseksi kuvaksi, jossa on kokonaishyödyn lisäksi mukana nettohyöty. Lopputulos olisi, että optimaalinen liikenteen määrä olisi vähän pienempi, joten sen rajoittamiseen tarvittaisiin vähän voimakkaampia toimia.
Näin se ei kuitenkaan ole. Liikenteen ulkoiset kustannukset riippuvat todella radikaalisti paikasta ja ajasta. On paikkoja, jossa liikenne vie valtavan arvokasta kaupunkitilaa. Sellainen oli aikanaan Keskuskatu, joka oli viisikymmentä vuotta sitten kuvan mukainen, nyt paljon mukavampi.
Melun tuottama haitta riippuu suoraviivaisesti siitä, kuinka moni on sitä kuulemassa, mutta yllättäen liikenteen määrästä logaritmisesti eli laskevan rajahaitan mukaan.
Pakoputkista tulevien ja renkaiden asfaltista irrottamien saasteiden vaikutus on sitä suurempi, mitä useampi sitä joutuu kokemaan. Pakoputkista tuleva saaste sinänsä on muuttunut lähinnä bussien, raskaan liikenteen ja moottoripyörien aiheuttamaksi ongelmaksi.
Olennaista on, että liikenteen ulkoiset kustannukset ovat keskustassa suuremmat kuin kaupungin laidoilla ja haja-asutusaleilla lähes merkityksettömät. Haitoista kärsiviä on kaupungeissa tuhansia kertoja enemmän.
Haja-asutusalueilla tässä mainituilla ulkoisvaikutuksilla on merkitystä vain tien kulumisella ja ilmastopäästöillä. Ne ovat tonnikilometriä kohden suunnilleen samat paikasta riippumatta.
Ilmasto taas ei katso, onko hiilidioksidi tullut pakoputkesta vai savupiipusta. Ilmastosynneistään liikenteen pitäisi siis maksaa yhtä paljon kuin muidenkin, nyt se maksaa niistä kymmeniä kertoja enemmän.
Jos autoilun ulkoiset kustannukset perittäisiin satellittipaikannukseen perustuvalla mittauksella, jossa mukana olisi paikan lisäksi myös aika, autoliikenteen kustannukset eivät nousisi, mutta ne muuttuisivat suuresti. Osa liikenteestä tulisi selvästi halvemmaksi ja osa selvästi kalliimmaksi.
Tässä ajattelutavassa siis poistettaisiin liikenteen nykyinen verotus suurelta osin, siis se kuusi miljardia, joka siitä kerätään ja korvattaisiin aikaan ja paikaan sidotulla kilometrimaksulla.
Pienenä yksityiskohtana mainitsisin, että tämä tekisi mahdolliseksi korvata monen asuinalueen suojaksi tehdyt ehdottomat läpiajokiellot läpiajomaksulla, jolloin suuri osa läpiajosta jäisi pois, mutta jos jollekin oikaisusta on erityistä hyötyä, hän voisi maksaa. Aikanaan Helsingissä oli Pitkänsillan ajokielto henkilöautoille. Se oli vähän kova toimenpide, mutta kun se poistettiin, Kaisaniemenkatu meni niin tukkoon, että bussi 18 piti poistaa Kruununhaasta, koska se seisoi liikaa ruuhkissa. Pieni maksu olisi ollut fiksumpi kuin ajokiellon kaltainen on/off-keino.
Jos jostain vainoharhaisista syistä ei hyväksytä satelliittipaikannusta, joudutan käyttämään huomattavasti huonompia tyhmiä tietulleja. Tästä kärsisivät lähinnä autoilijat. Sitä en ymmärrä, että joku pitää taskussaan älypuhelinta ja vastustaa satelliittipaikannusta.