Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kunnille.

Mart­ti Het­emäki piti esi­tyk­sen tästä asi­as­ta. Hän sanoi tämän saman sivistyneem­min ja puhui pehmeästä bud­jet­ti­ra­joituk­ses­ta, jol­lainen kan­nus­taa tutkimusten mukaan tehot­to­muu­teen kaikkial­la ja eri­tyis­es­ti terveydenhuollossa.

Ongel­mas­ta päästäisi­in muut­ta­mal­la pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus kovak­si, mut­ta eduskun­takin ehti tor­ju­maan tämän sanom­al­la, että jos rahat eivät riitä, sitä täy­tyy antaa lisää, kos­ka perusoikeudet.

Ongel­mana myös on, että malli, jol­la yritetään esti­moi­da, kuin­ka paljon mis­säkin rahaa tarvi­taan, on hutera. Se perus­tuu men­neisi­in tarpeisi­in, joi­ta on selvitet­ty regres­sio­ana­lyysil­lä. Malli antaa hin­nan eri­laisille tarve- ja olo­suhde­tek­i­jöille. Tämän ongel­mana on, etteivät toteu­tuneet menot tarvet­ta vaan tulo­ja, kos­ka kun­nat ovat käyt­täneet kaik­ki rahat, joi­ta niil­lä on ollut. Mitä enem­män rahaa on ollut, sitä enem­män sitä on siis ”tarvit­tu”.

Joskus perus­palve­lu­min­is­ter­inä selvi­tytin, kuin­ka paljon eri­laisia ter­vey­den­huol­lon toimen­piteitä tehti­in eri puo­lil­la maa­ta. Määrät poikke­si­vat huo­mat­tavasti aluei­den välil­lä. Yhdessä sairaan­hoitopi­iris­sä oli paljon kai­hileikkauk­sia ja toises­sa lonkkaleikkauk­sia.  Muu­ta seli­tys­tä ei oikein löy­tynyt kuin ylilääkärin kyynär­päät. Lesta­di­o­laisalueil­la tehti­in moninker­tainen määrä muuhun maa­han näh­den kohdun pois­to­ja, mut­ta se saat­toi kyl­lä johtua olo­suhde­tek­i­jöistä. Tätä selit­tämätön­tä alueel­lista vai­htelua halu­an muis­tel­la sik­si, että se ker­too, mil­laiseen dataan nuo tarvetek­i­jät perustuvat.

Oma lukun­sa on ennal­taehkäi­syl­lä, joka vähen­tää sairas­tu­vu­ut­ta. Nyt sairas­tavu­us on tarvetek­i­jöistä tärkein. Ennal­taehkäisyyn ei saa lisää rahaa. Sen sijaan onnis­tunut ennal­taehkäisy vähen­tää rahan tuloa, kos­ka tarvetek­i­jät helpot­tuvat. Älä siis ehkäise ennalta!

Joku voisi jopa kysyä, että jos jos­sain päin Suomea halu­taan ehdon tah­doin syödä epäter­veel­lis­es­ti, laimin­lyödä liikun­ta ja muutenkin huole­htia ter­vey­destä huonos­ti, mik­si muiden aluei­den pitää kan­taa siitä taloudelli­nen vastuu?

Tähän pehmeään bud­jet­ti­ra­joituk­seen on paljon parem­pi ratkaisu: annetaan hyv­in­voin­tialueille vero­tu­soikeus. Jos hoitaa asiansa huonos­ti, ei saa lisää rahaa val­ti­ol­ta, vaan joutuu verot­ta­maan alueen­sa asukkai­ta enem­män. Jos onnis­tuu ennal­taehkäisyssä ja tarvit­see rahaa vähem­män, voi laskea verotusta.

Keskus­ta vas­tus­taa hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeut­ta, kos­ka hyv­in­voin­tialuei­den vero­pros­en­tit tuli­si­vat vai­htele­maan aivan kohtu­ut­tomasti. Mik­si tuli­si­vat? Argu­ment­ti ei kuu­losta uskottavalta.

Kukaan ei ole ehdot­tanut, että vero olisi ain­oa tulon­lähde. Las­ket­takoon nykyisen tarvetek­i­jä­mallin mukaan kullekin alueelle tule­va rahoi­tus niin kuin nytkin ja pienen­netään tätä rahoi­tus­ta niin, että puut­tuvan raha­sum­man keräämi­nen edel­lyt­tää kaik­il­ta hyv­in­voin­tialueil­ta yhtä suur­ta veroa. Jokainen hyv­in­voin­tialue voi sen jäl­keen vaikut­taa omil­la päätök­sil­lään siihen, pitääkö veroa kerätä aiot­tua enem­män vai selvitäänkö jopa vähem­mäl­lä. Riit­tää, että oma­l­la verol­la rahoite­taan viimeiset eurot.

Nyt alueil­la hur­rataan, jos val­ti­ol­ta saadaan kiris­te­tyk­si enem­män rahaa uhkaa­mal­la jät­tää tärkeitä hoito­ja anta­mat­ta. Ei hur­ra­ta enää, jos ero­tus joudu­taankin mak­samaan itse.

Luulisi jopa kokoomuk­sen, joka vas­tus­taa tun­nepi­tois­es­ti kaikkia vero­ja, ymmärtävän, että järkevät kan­nus­timet vähen­tävät julk­isia menoja.

Mik­si demar­it ja keskus­ta vas­tus­ta­vat vero­tu­soikeut­ta? Voisiko seli­tys olla, että ne usko­vat ole­maan mui­ta parem­pia manku­maan? Onhan kar­va­hat­tulähetys­töil­lä perinteitä.

Kepu ehkä kain­os­telee sen julk­istamista, kuin­ka paljon minkäkin hyv­in­voin­tialueen bud­jet­tia pitää tukea, mut­ta ovathan myky­mallinkin kulut julkisia.

Kyse on myös demokra­ti­as­ta. Jos jos­sain halu­taan tur­va­ta alueen asukkaille hyvät palve­lut ja ollaan valmi­it siitä mak­samaan, näin pitää myös voi­da tehdä.

Oli todel­la irvokas­ta seu­ra­ta hyv­in­voin­tialuei­den vaale­ja. Jokainen ehdokas ker­toi, mitä kaikkia palvelu­ja hän halusi paran­taa. Tosi­asi­as­sa siihen ei heil­lä ollut mitään eväitä. Val­tio­varain­min­is­ter­iö aset­taa bud­jet­tika­ton. Jos halu­at paran­taa yhtä palvelua, pitää päät­tää, mitä vas­taavasti huonon­netaan. En näh­nyt yhdenkään ehdokkaan ker­to­van, mitä he huonon­ta­vat, jot­ta saa­vat lisää rahaa siihen haluamaansa.