Voiko koulushoppailua estää mitenkään?

Helsingis­sä on puh­jen­nut kiista pain­ote­tus­ta opetuk­ses­ta perusk­ouluis­sa. Pain­ote­tun opetuk­sen viralli­nen peruste on tukea eri alo­jen eri­ty­is­lah­jakkuuk­sia lähin­nä musi­ikissa, matem­ati­ikas­sa ja urheilussa.

Kos­ka viisaus läh­tee tosi­a­sioiden tun­nus­tamis­es­ta, pidän lähtöko­htana, että merkit­tävä moti­vaa­tio van­hem­mil­la pan­na lap­si pain­otet­tuun opetuk­seen on saa­da tälle mui­ta parem­paa ope­tus­ta mui­ta fik­sumpi­en oppi­laiden joukos­sa. Kysymys on siis koulushop­pailus­ta. Samas­sa tarkoituk­ses­sa val­i­taan lapselle jokin harv­inainen kieli, jota ei opete­ta hei­dän huonok­si olete­tus­sa lähikoulussaan.

Nyt Helsin­gin koulu­vi­ra­nomaiset ovat esit­täneet, että pain­otet­tu ope­tus tapah­tu­isi siten, että pain­otet­tuun opetuk­seen val­i­tut oli­si­vat muiden ainei­den kohdal­la samas­sa luokas­sa muiden kanssa, mut­ta saisi­vat eri ope­tus­ta tuos­sa pain­o­tu­saineessa ja vain siinä. Näin luokat eivät eriytyisi.

Menetetäänkö painotetun opetuksen tavoite?

Min­ua kiin­nos­taa tuo eriy­tymi­nen, mut­ta tarkastel­laan het­ki tuo­ta pain­ote­tun opetuk­sen tavoitet­ta, eli kehit­tää oppi­lai­ta siinä, mis­sä he ovat hyviä. Miten sen tässä kävisi?

En tunne nykyk­oulu­jen käytän­töjä kovin hyvin, mut­ta pelkään pahoin, että tuo voi toimia vain matem­ati­ikas­sa, jos­sa se merk­it­sisi käytän­nössä tasokurssien palu­u­ta. Eri­tyis­es­ti musi­ikkilu­okkien käytän­nöt eivät taitaisi tuo­hon taipua.

Tässä mallis­sa ope­tus­ta ei luku­järjestyk­sen antamien rajoi­tusten joh­dos­ta voitaisi antaa pain­o­tu­saineis­sa ope­tus­ta enem­män, vaan sen pitäisi vain olla vaa­ti­vam­paa niin kuin muinai­sis­sa tasokurs­seis­sa. Tai sit­ten pain­o­tu­sainei­ta opiskeltaisi­in väsyneinä koulupäivän päätteeksi.

Onko pain­ote­tun opetuk­sen tavoit­teet toteutet­tavis­sa pelkil­lä tasokurs­seil­la, ei kuitenkaan ole tämän kir­joituk­sen aihe. Olet­takaamme siis, että on mah­dol­lista, vaik­ka vähän vaikeasti ja vähän kalliimmalla.

Tavoite on estää koulushop­pailu pain­ote­tun opetuk­sen avul­la. Tasa-arvoa ajatellen tavoite kuu­lostaa hyvältä, mut­ta toteut­taako keino tavoitetta?

Uhraatko lapsesi tulevaisuuden?

Retori­ik­ka pain­otet­tu­jen luokkien pois­ton takana kuu­lostaa siltä, että vaa­di­taan hyväo­saisia per­heitä uhraa­maan omien las­ten­sa koulu­tus sen eteen, että huono-osais­ten per­hei­den lapset saisi­vat parem­paa ope­tus­ta. En sano, että näin olisi, vaan että mon­en korvis­sa se kuu­lostaa siltä, ja se on olen­naista, kos­ka per­heet käyt­täy­tyvät omien ole­tusten­sa varassa.

Ei pidä aliarvioi­da sitä, kuin­ka vah­va moti­vaa­tio eri­tyis­es­ti aka­teemisen koulu­tuk­sen saaneil­la van­hem­mil­la on tur­va­ta lap­silleen hyvä koulu­tus. Onhan mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­samme lap­su­ud­es­ta muo­dos­tunut kil­para­ta, jol­la pitkälti ratkaistaan men­estymi­nen aikuise­na. Hyväl­lä koulu­tuk­sel­la pääsee hyvi­in asemi­in ja huonol­la joutuu hant­ti­hom­mi­in, noin vähän kärjistäen.

Aina voi muuttaa pois

Jos koulushop­pailu estetään, voi muut­taa toiseen koulupi­iri­in. Tätä tapah­tuu jo nyt.

Jo melkein kymme­nen vuot­ta van­ha tutkimus osoit­taa, että alueen kouluil­la on merkit­tävä vaiku­tus asun­to­jen hin­toi­hin. Jo sil­loin siis olti­in valmi­ita mak­samaan enem­män osoit­teesta, joka takasi lapselle pääsyn hyväk­si oletet­tuun koulu­un. Tässä on tarkastel­tu koulupi­irin vaiku­tus­ta ver­taa­mal­la kadun toisel­la ja toisel­la puolel­la ole­vien asun­to­jen hin­to­ja, kun koulupi­irin raja kul­ki kadun keskeltä, joten kyse ei ole triv­i­aal­ista kor­re­laa­tios­ta, jos­sa varakkaiden ihmis­ten asuinalueil­la hin­nat ovat korkeampia aivan muista syistä.

Pelkään pahoin, että jos tor­pataan mah­dol­lisu­us päästä hyvään opetuk­seen koulushop­pailul­la, jol­loin jokainen joutuu tasa-arvois­es­ti sekalu­okki­in oman kaupungi­nosansa koulu­un, halusi tai ei, koulushop­pailun väli­neek­si ote­taan muut­to toiseen kaupungi­nosaan tai jopa toiseen kuntaan.

Kos­ka emme asu Pohjois-Kore­as­sa, koulu­vi­ra­nomaisil­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta määrätä mis­sä kukin asuu.

Lop­putu­lok­se­na voi olla, ettei koul­u­lu­okkien välis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta päästä, mut­ta sen rin­nalle tulee asuinaluei­den entistä syvem­pi eri­ar­voisu­us. Se olisi pitkä askel huonom­paan suuntaan.

Voitaisi­in tietysti sat­un­nais­taa riip­pu­vu­us koulun ja asuinalueen välil­lä niin, että vaikka­pa Laut­tasaares­ta kul­jetet­taisi­in pieniä koul­u­laisia Itä-Helsinki­in. Jotain täl­laista yritet­ti­in Yhdys­val­lois­sa, mut­ta se pää­tyi katas­trofi­in. En usko, että näin tul­laan tekemään Helsingis­säkään. Espoos­sa ja kehyskun­nis­sa var­maan odote­taan kieli pitkäl­lä, että Helsin­ki täl­laiseen ryhtyisi.

Kos­ka emme pysty estämään sitä, että aka­teemiset per­heet tur­vaa­vat lap­silleen hyvän koulu­tuk­sen, ei auta kuin uhra­ta huono-osais­ten per­hei­den lapset?

Ei suinkaan. Ongel­mas­ta selvitään rahal­la, eikä rahaa edes tarvi­ta paljon. Antakaamme enem­män resursse­ja niille kouluille, jois­sa on opet­ta­jan kannal­ta vaa­ti­vampia oppilaita.

Ei todel­lakaan ole oikein, että opin­haluinen pikku Liisa saa huonoa ope­tus­ta sik­si, että jotkut oppi­laat sito­vat opet­ta­jan aikaa niin paljon, ettei sitä jää Liisalle lainkaan.

Positiivinen diskriminaatio on todella tehokasta

Mikko Sil­li­man on tutkimuk­ses­saan VATT:ssa osoit­tanut, että Helsingis­sä har­joitet­tu posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio on ollut tulok­sil­taan ällistyt­tävän tehokas­ta. Min­ul­la oli tuo­hon aikaan työhuone Eco­nom­icumis­sa, ja sain kuul­la tutkimus­tu­lok­sista suo­raan Sil­li­manil­ta. Hän oli itsekin niistä yllät­tynyt. Har­mi vain, että mies on joutunut siir­tymään Yhdys­val­toi­hin, mut­ta siihen tutkimuk­sen alasajo Suomes­sa johtaa.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­taan käytetään Helsingis­sä todel­la paljon rahaa. Suuri osa siitä ei näy bud­jetis­sa, sil­lä kyse on menete­ty­istä tuloista, kun arvokkai­ta tont­te­ja luovute­taan seg­re­gaa­tion tor­jun­nan nimis­sä ale­hin­taan Ara-asun­noik­si. Suurin osa seg­re­gaa­tion estoon ohja­tus­ta rahas­ta käytetään sen estämiseen, ettei kaupunki­in syn­ny yksipuolis­es­ti rikkaiden asuinaluei­ta, mut­ta juuri mitään ei tehdä sen eteen, ettei syn­ny yksipuolis­es­ti köy­hien alueita.

Tehokas ja hal­pa keino olisi antaa vähä­varais­ten asuinalueil­la lisära­haa kouluille niin paljon, että jokainen saisi niis­sä yhtä hyvä ope­tus­ta kuin muual­lakin. Se ei tarkoi­ta, että jokainen men­esty­isi yhtä hyvin, mut­ta ope­tus olisi yhtä hyvää. Pikku Liisa saisi lähik­oulus­sa opet­ta­jan aikaa yhtä paljon kuin saisi muualla.

Se tarkoit­taa, että on annet­ta­va selvästi enem­män resursse­ja kouluille, jois­sa on mui­ta enem­män eri­tyisen tuen tarpeessa ole­via oppi­lai­ta ja oppi­lai­ta, joiden van­hempi­en koulu­tus­ta­so on mata­la, kos­ka nämä eivät keskimäärin saa van­hem­mil­taan yhtä paljon tukea opiskelus­saan. Keskimäärin ei tarkoit­taisi kaikkia vaan se tarkoit­taa keskimäärin.

On selvä, että opet­ta­jal­ta menee enem­män aikaa oppi­laisi­in, joiden suomen kie­len taito on huono. Maa­han­muut­ta­jien koko ryh­mää se ei tarkoi­ta, kos­ka mon­et maa­han­muut­ta­jat ovat oival­ta­ne­et, miten mer­i­tokraat­ti­nen yhteiskun­ta toimii, ja panos­ta­vat las­ten­sa koulumen­estyk­seen. He halu­a­vat las­ten­sa men­estyvän Suomes­sa – eivät kaik­ki, mut­ta mon­et. Vaik­ka van­hem­mat osaa­vat suomea huonos­ti, lapset osaa­vat hyvin.

Posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio vaatii tietysti rahaa, mut­ta aika vähän ver­rat­tuna mui­hin tapoi­hin tor­jua seg­re­gaa­tio­ta. Sil­loin kun Sil­li­man tut­ki asi­aa, posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tion käytet­ti­in Helsingis­sä pari miljoon­aa vuodessa. Muu­ta­mal­la kymmenel­lä miljoon­al­la saisi ihmeitä aikaan.

Tosin rahan lisäk­si tarvi­taan opettajia.