Jos olisin kuunnellut Keir Gilesin kirjan Venäjän sota jokaista vastaan kymmenen vuotta sitten, olisin pitänyt sitä propagandistisena roskana. Sellaisia ylisanoja ja värittyneitä ilmaisuja se sisältää. Krimin valtauksen jälkeen ja viimeistään Putinin aloitettua järjenvastaisen sotansa Ukrainaa vastaan, kirjan väitteet on otettava vakavammin.
On kirja nytkin kuunneltuna räikeästi yliampuva ja käyttää halpamaisia retorisia kikkoja soimatakseen Venäjää.
Lisäksi kirjassa on aivan liikaa yksityiskohtaista tietoa. Kun on kerännyt valtavan määrän tietoa, ei raaski jättää yhtään yksityiskohtaa pois. ”Kill your darlings” on laatujournalistien käyttämä tiivistämisohje, jonka jouduin itse opiskelemaan Suomen Kuvalahden kolumnistina. Kolumni kun piti ahtaa joustamattomaan merkkimäärään.
Lyhyempi ja asiallisempi teksti olisi ollut paljon vaikuttavampi.
En lähde tässä selostamaan, mitä kaikkea kirjassa kerrottiin, vaan keskityn siihen, mitä kirja sai minut ajattelemaan Venäjästä — eikä tuo kirja tietysti ole ainoa lähteeni.
Olen hirvittävän pettynyt
Minun on myönnettävä, että erehdyin 1990-luvulla raskaasti Venäjästä. Kuvittelin, että se tulee vapautumaan ja ajautumaan länteen ja liittyy osaksi sivistysvaltioita. Valtion omaisuuden lahjoittaminen oligarkeille vähän ihmetytti, mutta sitten Putinin otteet avasivat silmäni vajaa parikymmentä vuotta sitten. Silmien avautumisesta minun on kiittäminen Heidi Hautalaa, joka melkein ainoana suomalaisena poliitikkona näki, mihin kehitys Venäjällä on menossa.
Giles kuvaa Venäjää katkeroituneena valtiona, jota loukkaa se, ettei sitä kohdella suurvaltana, jollainen se haluaisi olla, vaikka rahkeet eivät siihen riitäkään.
Venäjän oikeus etupiiriin
Venäläisen teorian mukaan vain harvalukuinen määrä suurvaltoja on oikeutettu täyteen itsenäisyyteen. Muut kuuluvat suurvaltojen etupiiriin ja ovat vain rajoitetusti itsenäisiä. Kun Nato tarjoaa uusille jäsenilleen suojaa Venäjää vastaan, on se tavallaan varastamista Venäjältä. Mehän esimerkiksi ajattelemme, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole mitenkään pois Venäjältä, ellei Venäjällä ole katalia aikeita Suomea kohtaan.
Ukraina kuuluu tässä ajattelussa Venäjälle ja siksi maan nykyaikaistuminen ja länsimaistuminen on hyökkäys Venäjän ydinintressejä vastaan.
Suorastaan koomiselta tuntuvat houreet Venäjästä kolmantena Roomana, mutta tähän hassutukseen törmää yhä useammin.
Valta maailmanpolitiikassa kasvaa tämän vision mukaan kiväärin piipusta, kun se oikeasti kasvaa talouden, teknologian ja innovaatioiden mukana, ja niissähän Venäjä on paarialuokkaa. Takapajuisesta maasta ei ole suurvallaksi. Alas ammutussa hävittäjässä ikkunaan teipattu länsimaista ostettu kotikäyttöön tarkoitettu GPS-laite.
Kaikki mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää
Venäjän harhakuvan mukaan paha länsi on sen oikeutettujen laajentumispyrkimysten tiellä. Siksi kaikki, mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää. Venäjä näkee asetelman nollasummapelinä. Tämä ajattelutapa on vähän hankala minkäänlaisen molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön kannalta. Se oikeuttaa kaikenlaisen kiusanteon ja tätä näkemystä Venäjä myös toteuttaa.
Suomesta käsin katsottuna pelottavilta tuntuvat ajatukset, että Venäjä on oikeutettu palauttamaan etupiiriinsä kaikki ne maat ja alueet, joita se on joskus hallinnut.
Valtio, oligarkit ja järjestäytynyt rikollisuus
Laulussa Oolannin sodasta kerrotaan, kuinka kolmella sadalla laivalla seilas Engelsmannit Suomemme rannoilla. Kyseessä eivät olleet Englannin laivaston alukset vaan Englannin suojeluksessa toimivat merirosvot. Myös Civilization-pelissä voi varustaa merirosvoja tekemään anonyymisti kiusaa muille. Venäjä on ottanut tämän vanhan tavan käyttöön. Kun pitää sikailla, lähetetään Wagnerin yksityisarmeija tai järjestäytynyttä rikollisuutta edustava Yön sudet asialle. Länsimaissa valtio yrittää jahdata järjestäytynyttä rikollisuutta, Venäjällä valtio on liittoutunut sen kanssa.
Venäjä katsoo oikeudekseen tehdä länsimaissa asioita, joita länsimaat eivät saisi missään tapauksessa tehdä Venäjällä. Tämä tekee pelistä epäsymmetrisen. Kuvitelkaa, miten Venäjä suhtautuisi, jos Ukraina pommittaisi Moskovaa ohjuksin.
Koska Venäjällä on sen oman harhakuvan mukaan oikeus tavoitella laajenevaa imperiumia ja koska kaikki, mikä heikentää länttä vahvistaa Venäjää, Venäjällä on oikeus kaikenlaiseen kiusantekoon, ja niin se myös toimii.
Tästä on kirjassa uuvuttavan pitkä lista esimerkkejä, jota muodostavat kauhistuttavan kokonaisuuden.
Disinformaation levittäminen
Disinformaation levittäminen on yksi ja merkittävä osa tätä kiusantekoa. Keinona käytetään tiedon julkaisemista ensin jossakin ja sitten tämän lähteen siteeraaminen toisessa paikassa ja tämän siteeraaminen edelleen, jolloin alun perin valheellinen tarina muuttuu jossain vaiheessa sellaiseksi, että jotkut uskovat siihen ihan vilpittömästi ja levittävät itsekin. Osa levittäjistä saa tästä rahaa, mutta jotkut hyödylliset idiootit tekevät sitä ilmaiseksi.
Yhtenä kohteena on rokotekriittisyys. Kirjassa mainitaan yksityiskohtaisesti täysin väärä tieto Pfizerin koronarokotteen tuottamista lukuisista kuolemantapauksista. Tämä valeuutinen leviää Suomessakin. Paljastavaa oli, kun rokotekriittisyyttä tuuppaavat sivustot alkoivat helmikuun 24 päivän jälkeen tuupata Ukrainan vastaista propagandaa, kunnes huomasivat mokansa.
Hakkerointi
Vaikka tieteen taso on Venäjällä heikko, hyviä tietotekniikka-alan osaajia maa suoltaa. Moni näistä on päätynyt hakkeroijiksi. He tekevät rikoksia valtion suojissa, mutta valtio voi levittää kätensä. Jotta omat koirat eivät purisi, ainakin jotkin ohjelmistot säästävät kohteet, jos käyttäjät ovat aktivoineet kyriiliset aakkoset näppäimistössään.
Suosittu tapa on murtautua jonkin Venäjän kannalta hankalan henkilön tietokoneelle, varastaa sieltä tekstiä ja saattaa se julkisuuteen sopivalla tavalla muutettuna.
Vastatoimien puute rohkaisee
Kirja toistaa toistamatta päästyään, että kun Venäjä tekee ulkomailla sabotaaseja ja murhia, joista pitäisi tietysti tulla isot sanktiot, länsimaat eivät ryhdy vastatoimiin. Ei Suomikaan, joka ei ole pariin kymmeneen vuoteen syyttänyt yhtäkään venäläistä vakoilusta, ei edes kun venäläisiä on saatu kiinni tunkeutumisesta kriittisen infrastruktuuriin. Tätä rankaisemattomuuden periaatetta kirja syyttää siitä, että se rohkaisee Venäjää yhä törkeämpiin temppuihin. Murheellinen esimerkki tästä oli se, että Krimin valtaukseen vastattiin jollain paheksuvalla julkilausumalla.
Mitä Putinin sodan jälkeen?
Mahdolliseen Ukrainan rauhansopimukseen Venäjä varmaankin haluaa länsimaat sopijaosapuoliksi. Yhtenä rauhanehtona se tulee vaatimaan pakotteiden purkua,
Ensimmäinen ongelma tässä on, että ensin Venäjä tuhoaa Ukrainaa silmittömästi, tappaa ja raiskaa ja sitten se muina miehinä vaatii, että jatketaan kuten ennenkin. Itse hahmottaisin jotain sellaista, että tuontia Venäjältä ei kielletä, mutta sille asetetaan korkea tulli, jolloin Venäjä joutuu myymään tullin verran halvemmalla saadakseen myytyä. Tullin tuotto maksetaan sotakorvauksina Ukrainalle ja tätä jatketaan, kunnes sodan tuhot on korvattu, siis hyvin pitkään.
Tämä voi olla vähän utopistinen ajatus. Kaikki ei kuitenkaan palaa ennalleen. Energiariippuvuuden vaaroista on saatu järisyttävä näyttö. Energiaa voi käyttää aseena vain kerran ja se on nyt nähty. Maakaasun ja öljyn ohella tämä koskee muun maussa lannoitteita. Kun maalla ei ole muuta myytävää kun fossiilienergiaa ja vodkaa, aika surkeaan jamaan Venään ulkomaankauppa tulee jäämään.
Kiina varmaankin tulee haaskalle ja alistaa Venäjän vasallivaltiokseen ja ottaa sen luonnonvarat käyttöönsä. Se voi olla hyväkin asia, koska näin jokin taho tulee kontrolloimaan Venäjää. Uutta sotaseikkailua Kiina tulee vasalliltaan tuskin hyväksymään. Mutta aikooko Kiina seikkailla itse? Senhän ei tarvitse edes pitää itseään kolmantena Roomana, kun se voi pitää itseään vanhana Kiinana.
Sanktiot Venäjälle vai venäläisille?
Pitääkö mahdolliset jatkosanktiot jatkossa kohdistaa Venäjän valtioon vai kaikkiin venäläisiin? Viime vuonna sanktiot haluttiin kohdistaa kaikkiin venäläisiin kieltämällä venäläisiltä matkailu EU-maissa. En ollut tästä silloin ihan varma, koska se tuki Putinin viestiä, että länsi vihaa kaikkia venäläisiä, joten vihatkaamme mekin länttä. Lisäksi venäisturistien kaupoissa tuhlaamat rahat olisivat olleet pois Venäjän sotakassasta.
Mutta ei voi köyhdyttää Venäjää köyhdyttämättä venäläisiä. Samalla tavalla ei voi kieltää Ukrainan armeijaa ampumasta venäläisiä sotilaita, vaikka joukossa on varmaankin niitäkin, jotka ovat sodassa vastoin tahtoaan.
Tietysti voi toivoa, että valta ja ajattelutapa Venäjällä kumoutuu täydellisesti ja maa ottaa lusikan kauniiseen käteen, ja pyrkii kaikkia osapuolia hyödyttävään kanssakäymiseen ja luopuu nollasummapeli doktriinistaan, että kaikki mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää. Mutta en ole 66 vuoteen uskonut Joulupukkiinkaan. Putin vaihtamalla Venäjä ei muutu muuksi.
Yksittäisiä venäläisiä tulee päästää maahan — ei pakolaisina vaan siirtolaisina, joiden on elätettävä itse itsensä. Erityisesti pitäisi saada niitä hyviä it-alan osaajia kahdesta syystä:
1) He tulevat Suomeen ja vahvistavat alan osaamista maassamme ja
2) He poistuvat Venäjältä ja heikentävät siten Venäjää.
Tosin ennustan, ettei meidän tarvitse tästä päättää. Venäjä kieltää koulutettuja venäläisiä muuttamasta ulkomaille.
Venäjällä asuu paljon hienoja ihmisiä. Heidät pitäisi sieltä pelastaa pois.
= = = =
Suomi on tämän kriisin häviäjä. Kun rajan toisella puolella on köyhtyvä hylkiövaltio, sijaitsemme äärimmäisessä periferiassa kaukana maailmankaupan keskuksista.