Mitä on odotettavissa vuonna 2023?

Min­ul­la on ollut tapana kir­joit­taa vuo­den vai­h­teessa päiväkir­jaani tulev­as­ta vuodes­ta. Niitä on myöhem­min toi­sis­sa olois­sa mie­lenki­in­toista lukea. Mikä kul­loinkin on ollut keskeistä. Julkaisen tämän­vuo­tisen kir­joituk­seni kuitenkin niin, että olen pois­tanut per­het­täni ja ystäviäni koske­vat osiot. 

Sota

Kaik­ki riip­puu siitä, mitä tapah­tuu sodas­sa. Sen ympäril­lä pyörii nyt kaik­ki. Sota ei mene Venäjäl­lä eri­tyisen hyvin. Putinin olisi järkevää myön­tää epäon­nis­tuneen­sa, mut­ta sitä ei tule tapahtumaan.

Tule­van rauhan ehtona joskus Venäjä tulee vaa­ti­maan, että maa­han kohdis­te­tut sank­tiot lopete­taan. Euroopan nyt kuitenkin luulisi varovan uut­ta riip­pu­vu­ut­ta venäläis­es­tä ener­gias­ta. Kun maal­la ei ole muu­ta myytävää kuin ener­gia ja vod­ka, maan tule­vaisu­us vaikut­taa todel­la synkältä.

Min­un olisi kyl­lä vaikeaa suh­tau­tua tämän kaiken jäl­keen venäjään kuin sivistys­val­tioon. Maa pitäisi eristää, kos­ka ei osaa käyt­täy­tyä. Kuun­te­len paraikaa Keir Gilesin kir­jaa Venäjän sota jokaista vas­taan.

Voiko taval­lisia venäläisiä syyt­tää siitä, mitä maa on tehnyt? Kansankun­ta on enem­män kuin kansalais­ten­sa sum­ma. Venäläiset tun­tu­vat ajat­tel­e­van yleis­es­ti, että Venäjä on kansana jotain eri­ty­istä ja sik­si sil­lä on oikeus olla suur­val­ta, eli alis­taa ja ryöstää mui­ta kan­so­ja. Kovin hyvää ei voi odot­taa maal­ta, jon­ka perusa­ja­tus on, että kaik­ki mikä heiken­tää länt­tää, vahvis­taa Venäjää.

Maan tulevaisuus ratkeaa hallitusneuvotteluissa

Johtuuko omas­ta kyl­lästymis­es­täni poli­ti­ikkaan, mut­ta eduskun­tavaalei­hin ei liity sel­l­aista mie­lenki­in­toa kuin yleensä.

Maan tule­vaisu­ut­ta ei kuitenkaan ratkaista vaaleis­sa vaan niiden jälkei­sis­sä hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa. Jos kaik­ki menee ennuste­tusti, kokoomus muo­dostaa hal­li­tuk­sen, mut­ta kenen kanssa?

On taval­laan kak­si perus­vai­h­toe­htoa, jos­sa kokoomushal­li­tuk­ses­sa ovat joko perus­suo­ma­laiset tai vihreät. Ilman kumpaakaan on vaikea muo­dostaa enem­mistöhal­li­tus­ta ja samaan hal­li­tuk­seen nämä puolueet eivät mahdu.

Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tarvi­taan muitakin puoluei­ta, mut­ta se, onko hal­li­tuk­ses­sa perus­suo­ma­laiset vai vihreät ratkaisee sen, onko se ohjel­mal­taan län­si­maiseen lib­er­al­is­mi­in perus­tu­va vai kään­netäänkö suun­ta kohti henkistä taan­tu­mus­ta.  Kokoomus­laisia on molem­pi­in juniin.

Jos vihreiltä menevät vaalit huonos­ti, puoluet­ta ei hal­i­tuk­seen tarvi­ta. Ei ote­ta, jos kansa val­it­see kovin jyrkkäkan­taisen eduskun­taryh­män. Tämä riskii on har­mit­ta­van iso. Sääli, kos­ka hyviä ehdokkai­ta olisi valit­ta­vana yllin kyllin.

Mah­dolli­nen kokoomusy­hteistyö vaatisi mon­elta vihreältä uuden­laista asen­noi­tu­mista, mut­ta sitä mon­et ovat toisaal­ta har­joitelleet kunnissa.

Vaal­i­tak­tis­es­ti vihrei­den kan­nat­taisi jäädä oppo­si­tioon ja antaa kokoomuk­sen ja perus­suo­ma­lais­ten näyt­tää huonoim­mat puolen­sa, mut­ta vihrei­den tavoit­tei­ta ajatellen tämä olisi katastrofi.

Vaal­i­jär­jestelmämme huo­noud­es­ta johtuu, että oikeas­t­aan kokoomus­laisen pitäisi äänestää joko vihre­itä tai perus­suo­ma­laisia riip­puen siitä, kan­nat­taako län­si­maisia arvo­ja ja arvokon­ser­vatismia. Sil­loin ääni vaikut­taisi enemmän.

Helen ja HUS

Oma elämäni helpot­tuu kevääl­lä, kun kaut­eni Helenin hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana sovi­tusti päät­tyy.  Se on suuri helpo­tus, mut­ta on vähän haikea olo. Vähän kuin jät­täisi mie­lenki­in­toisen romaanin kesken.

Sikä­likin on hyvä lopet­taa nyt, että sooloilu­ni sähkön hin­nan kanssa taisi alen­taa arvos­tus­tani yhtiön sisäl­lä, vaik­ka kulut­ta­jat, ainakin osa, olikin tyy­tyväisiä. Vihreät eivät toisaal­ta pidä toimis­tani pel­let­tikat­ti­lan kanssa.

Lisään­tyvän aikani voisin käyt­tää siihen, että kir­joi­tan enem­män — tai en oikeas­t­aan enem­män, mut­ta parem­min. Tekeil­lä ole­vien muis­telmien kohdal­la nos­tan rimaa kun­nol­la, vaik­ka se merk­it­sisi kir­jan viivästymistä.

Viime vuon­na jäi pyöräret­ki tekemät­tä. Tänä vuon­na sen teen. Sit­ten olen tosi van­ha, kun en sitä enää jak­sa. En kesäl­lä, kos­ka Anna-Mar­i­al­la on kesälo­ma ja Kes­ki-Euroopas­sa kuuma, mut­ta syksyl­lä ei ole esteitä.

On tietysti HUS:in hal­li­tus. Mut­ta pitäisikö min­un jäädä pois siitäkin?  Olemme siel­lä likaisen työn tek­i­jöitä, kan­ta­mas­sa vas­tu­u­ta siitä, että sote-rahat siir­retään Uudelta­maal­ta Kepu­lan­di­aan. En voi määrära­ho­jen noin rajua alen­tamista hyväksyä mitenkään. Mik­si siis olen kan­ta­mas­sa vas­tu­u­ta asi­as­ta, jota en hyväksy.

Olisiko toisaal­ta suo­ranainen vaalipetos olla kak­si vuot­ta val­tu­us­tossa ilman mitään lau­takun­taa tai vastaavaa?