Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tun­nen Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taarien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli­huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seu­raus­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen “joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräisin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksuvia.

Six­tenin omaa käsi­tys­tä uskon­noista taitaa kuva­ta hänen siteer­aa­mansa Edward Gib­bonin (?) aja­tus, että taval­liset ihmiset pitävät uskon­to­ja totuute­na, viisaat val­heena ja hal­lit­si­jat hyödyllisinä.

Six­ten ase­moituu voimakkaasti hyv­in­voin­ti­val­tion puo­lus­ta­jak­si eri­laisia lib­er­taare­ja vastaan.

Opet­tavainen kir­ja, joka kan­nat­taa lukea ennen kaikkea niiden, jot­ka kuvit­tel­e­vat, että talous­teo­ria itsessään on jotenkin eri­ar­voisu­ut­ta ja kaikkea pahaa edis­tävä ajatusrakennelma.

Kir­ja on sen ver­ran help­poa tek­stiä, että se sopii hyvin kuunneltavaksi.

Siitä, tekeekö taloudelli­nen kasvu rikkaissa mais­sa ihmi­sistä onnel­lisem­pia, pitää var­maan joskus keskustel­la Six­tenin kanssa.

Helsin­gin kir­james­suil­la Six­tenin kir­jaa näytet­ti­in myytävän aivan solkenaan.