Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäinhimillinen.

Raha­pu­la johtaa osaop­ti­moin­ti­in. Olen voin­ut seu­ra­ta HUS:n hal­li­tuk­ses­sa, miten Uuden­maan eril­lis­ratkaisun ongel­man tule­vat näkyvi­in. Kukaan tai mikään ei ohjaa kokon­aisu­ut­ta. Päivystys­ten ruuhkau­tu­mi­nen on vain yksi osoi­tus tästä.

Ehkä sakko­mak­su­ja päivystyk­si­in juut­tuneista poti­laista pitäisi korottaa.

Aivan liian huonokun­toisia van­huk­sia on koti­hoi­dos­sa. Tämäkin lisää kus­tan­nuk­sia. Van­huk­sen, jon­ka kun­to ei ole riit­tävän huono hänen hoita­misek­seen ympärivuo­tises­sa laitoshoi­dos­sa, hoito laitok­sis­sa olisi usein halvem­paa kuin koti­hoi­dos­sa. Onhan hoita­jan yksinker­taisem­paa piipah­taa van­huk­sen huoneeseen anta­maan tälle lääket­tä kuin koti­hoita­jan matkus­taa tämän luokse lääket­tä anta­maan. Koti­hoidon kus­tan­nuk­sia on sekin, että moni olon­sa tur­vat­tomak­si tun­te­va van­hus hakeu­tuu öisin sairaalapäivystykseen.

Liian korkeaan kyn­nyk­seen hoivakoti­in pääsyssä on kak­si syytä, asumisku­lut ja jäykkä hoita­jami­toi­tus. Hyväkun­toisen van­huk­sen hoito laitok­ses­sa ei tulisi kalli­ik­si, mut­ta asum­i­nen tulisi. Van­huk­sel­la on nytkin asun­to, mut­ta asumisku­lu­jen muut­ta­mi­nen hoit­o­mak­suk­si ei Suomes­sa toimi.

Vaik­ka poti­laan hoito ei tuot­taisi paljon työtä, kalli­ik­si se silti tulee. Jos ote­taan kymme­nen kohta­laisen help­po­hoitoista van­hus­ta laitok­seen, heille pitää palkata seit­semän hoita­jaa. Työläämpi koti­hoito tulee halvemmaksi.

On toki tar­jol­la kol­men eri tason palvelu­a­sum­ista. Tämä aiheut­taa van­huk­sen viimeis­inä elin­vu­osi­na pahim­mil­laan neljä muut­toa kun­non heiken­tyessä. Muut­to on muis­ti­sairaalle vaikea, he joutu­vat erilleen toi­sis­taan, jos hei­dät luokitel­laan eri kat­e­go­ri­oi­hin. Jos he pää­si­sivät samaan paikkaan, parem­pikun­toinen aut­taisi heikom­pikun­toisen hoidossa.

Asun­to­var­al­lisu­us tulisi mon­en muun maan tapaan ottaa huomioon laitoshuol­lon mak­su­is­sa ja pitäisi siir­tyä Hol­lan­nis­sa sovel­let­tuun hoidet­ta­van kun­non mukaiseen hoitajamitoitukseen.

= = =

VM:n halu­aa tait­taa ter­vey­den­huol­lon meno­jen kasvun bud­jet­tikuril­la. Sik­si ei myöskään hyväksytä hyv­in­voin­tialueille verotusoikeutta.

Pahim­mil­laan tämä johtaa jär­jestelmän infark­ti­in. Halvem­paa tavoitel­laan, mut­ta saadaankin kalli­impi. Hoide­taan väärässä paikas­sa ja liian myöhään.

Jos olisi vero­tu­soikeus, hyv­in­voin­tialueil­la joudut­taisi­in pohti­maan alueen asukkaiden raho­ja ja ter­vey­den­huol­lon palve­lu­ta­soa vas­takkain. Nyt niiden rahoi­tus perus­tuu erään­laiseen manku­mis­malli­in. Eduskun­ta on selvästi lausunut, että jos rahat eivät riitä kun­nol­liseen hoitoon, rahaa on annet­ta­va lisää. Tämä tar­joaa melkoisia taktikointimahdollisuuksia.

VM:n aja­tus halvem­mas­ta ter­vey­den­huol­losta ei ole jär­jetön. Ter­veyshyö­tyjä menetetään niin kuin menetetään liian korkei­den nopeusra­joi­tus­ta vuok­si tai kos­ka tupakkaa saa yhä myy­dä. Mik­si ter­vey­den arvo olisi ter­vey­den­huol­lon sisäl­lä ääretön, kun se selvästikään ei ole sitä sen ulkopuolella?

Ter­veyshyö­ty­jen mene­tys ei olisi suuri, jos sen voisi toteut­taa ratio­naalis­es­ti pri­or­isoimal­la. Kuitenkin juri­di­s­ista syistä kus­tan­nuste­hot­tomat hoidotkin koetaan sub­jek­ti­ivisik­si oikeuksiksi.

Kun pri­or­isoi­da ei saa, jono­tus ohjaa säästöt sat­tuman­varais­es­ti sinne tänne, jol­loin ter­veyshyö­ty­jen mene­tys on paljon suurempi.

= = = =
Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä