Sähkömarkkinat ovat rikki

Sähkö­markki­nat ovat pahasti rik­ki. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la huu­tokau­pas­sa, jos­sa hin­ta muo­dos­tuu kalleim­man mukaan tule­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Tarkkaan sanoen ei vain kalli­im­man voimalaitok­sen mukaan, kos­ka myös kysyn­tä voi jous­taa. Jos hin­ta nousee kovin korkealle, jotkin osta­jista, lähin­nä jotkin tehtaat, totea­vat, että on kan­nat­tavam­paa pan­na tehdas kiin­ni kuin mak­saa tolkut­tomasti sähköstä. Se alen­taa sähkön hintaa.

Sähkö on Suomes­sa mon­en mielestä kohtu­ut­toman kallista, mut­ta Suomen sähkön hin­ta ei ole mitään ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­san hintoihin.

Nor­maali­olois­sa tämä toimii aivan hyvin, mut­ta nyt sähköpu­lan olois­sa se on johtanut hin­toi­hin, jot­ka ovat mon­elle kulut­ta­jalle kohtu­ut­to­mia ja tuot­ta­vat toisaal­ta vesi‑, ydin- ja tuulivoimaloiden omis­ta­jille jopa kohtu­ut­to­mia voittoja.

Kauhis­teltaes­sa For­tu­min jät­ti­tap­pi­oi­ta mon­elta taisi men­nä ohi, että For­tu­min voimalaitok­set Suomes­sa ja Ruot­sis­sa ovat tuot­ta­neet alku­vuodes­ta voit­toa pari kolme mil­jar­dia euroa. Se on peräisin sähkön kulut­ta­jil­ta, yri­tyk­siltä ja kotitalouksilta.

Peri­aat­teessa viimeisen voimalaitok­sen mar­gin­aal­i­hin­ta on oikea hin­ta. Jokainen kulut­ta­ja pitää käyn­nis­sä kallein­ta voimalaitos­ta. Sehän sul­jet­taisi­in, jos kulu­tus olisi vähäisem­pää. Tämä hin­ta tuot­taa oikean kan­nus­ti­men alen­taa sähköläm­mit­teisen asun­non läm­pöti­laa, sulkea tai läm­mi­tys tai luop­ua pihal­la ole­van uima-altaan läm­mit­tämis­es­tä. Se, että näitä uima-altai­ta ja palju­ja tulee yhä lisää, osoit­taa, ettei kaikkien mielestä sähkö ole vieläkään liian kallista.

Miten sähkön hin­taa voisi alen­taa? Kuvitelka­amme, että sähkön kulut­ta­jat muo­dostaisi­vat osu­uskun­nan puo­lus­ta­maan yhteisiä etu­jaan. Tuon osu­uskun­nan kan­nat­taisi sub­ven­toi­da nyt seiso­via voimalaitok­sia niin, että niiden käyn­nistämi­nen kan­nat­taisi. Yhteinen sähkölasku alenisi paljon enem­män kuin tuo sub­ven­toin­ti maksaisi.

Näin voisi tietysti myös val­tio tehdä sähkön kulut­ta­jien puoles­ta. Se olisi paljon tehokkaam­paa kuin sähkön arvon­lisäveron alen­t­a­mi­nen. Ongel­mana tässä on sähkön vien­ti. Kun sub­ven­toimme omaa tuotan­toamme, hyö­ty voikin val­ua johto­ja pitkin Bal­ti­aan ja Saksaan.

Ei nyt ihan heti valuisi, kos­ka siir­toy­htey­det eivät riitä, mut­ta näin lop­ul­ta kävisi, jos Ruot­si ja Nor­ja rak­en­taisi­vat lisää siir­toy­hteyk­siä etelään.

Vien­tikiel­to kan­nat­taa unohtaa

Perus­suo­ma­lais­ten suunnal­ta on san­ot­tu, että sähkön viem­i­nen Suomes­ta pitäisi kieltää, jot­ta koti­mainen hin­tata­so ei nousisi. Se iskisi kovasti Viroon. Sähkön tuon­nista riip­pu­vaisen Suomen ei kan­nat­taisi heit­el­lä kiviä lasikaapis­saan. Kova haloo syn­tyi, kun Nor­ja ilmoit­ti nou­dat­ta­vansa tätä neuvoa.

Olin yrit­tänyt tar­jo­ta tätä mar­gin­aal­i­tuotan­non tukemista Hesar­ille. Lehti kir­joit­ti sen niin, että pitäisi tukea sähköy­htiöitä. Sähköy­htiöitä tässä ei tuet­taisi, vaan tosi­asi­as­sa niiden ylimääräisiä voit­to­ja leikat­taisi­in sähkön hin­nan alentues­sa. Tämäkään malli ei ole ongel­ma­ton, mut­ta se kan­nat­taisi tutkia.

Kovin kum­mallise­na pidän aja­tus­ta sähköön kohdis­tu­van veron alen­tamis­es­ta. Kun kysyn­tä ja tar­jo­ta ovat epä­tas­apain­os­sa, ei oikein kan­na­ta sub­ven­toi­da kysyn­tää. Sähköy­htiöt toki kiittävät.

Var­teen otet­ta­va hätäratkaisu voisi olla Nor­jan malli, jos­sa koti­taloudet saa­vat jonkin määrän sähköä alen­netul­la hin­nal­la ja lop­ut pörssi­hin­nal­la. Se helpot­taisi talouden taakkaa, mut­ta kan­nus­taisi esimerkik­si yhä alen­ta­maan huonelämpötilaa.

Miten kohtu­ulli­nen kulu­tus­määrä määrät­täisi­in, olisikin sit­ten oma lukun­sa. Palkit­taisi­inko huonoa eristämistä ja vas­tu­ut­tomasti valit­tua suo­raa sähköläm­mi­tys­tä sil­lä, että saa enem­män hal­paa sähköä kuin asiansa parem­min hoi­tanut naa­puri? Tuskin kuitenkaan sitä läm­mintä puljua.

Paljon yksinker­taisem­paa kuin jakaa kiin­tiömäärä hal­paa sähköä olisi jakaa suo­raan rahaa.

Wind­fall-voit­tovero?

On esitet­ty wind­fall-voit­toveroa sähköy­htiöille, kos­ka pääosa niiden tuotan­nos­ta on yhä edullista ja tuot­taa sik­si melkois­es­ti voit­toa. Jos voimalaitok­semme oli­si­vat aus­tralialaisen pääo­masi­joit­ta­jan omis­tuk­ses­sa niin kuin Carunan sähköverkko on, tämä var­maankin olisi järkevää, mut­ta Suomes­sa ne ovat yhteiskun­nan, val­tion ja kun­tien omis­tuk­ses­sa, joten yhteiskun­ta verot­taisi yhteiskun­taa. Suurim­mat voitot ovat tulleet For­tu­min voimaloille, mut­ta yhtiön taloudelli­nen tilanne ei oikein kestäisi wind­fall-voit­toveroa eikä mitään muu­takaan ylimääräistä kuluerää.

Putinin toimien seu­rauk­se­na Helenin taloudelli­nen tilanne näyt­ti alku­vuodes­ta synkältä, mut­ta sähkön hin­nan nousu on nyt vähin­tään nor­mal­isoimas­sa yhtiön tämän vuo­den tuloksen.

Helenin osu­udet van­hoista ydin­voimaloista tahkoa­vat hyvää tulosta, mut­ta uusim­mas­ta, Olk­ilu­o­to 3:sta on tähän asti ollut vain kuluja.

Helenin tärkein voimalaitos, Vuosaaren maakaa­su­voimala on ollut yli puoli vuot­ta seisok­sis­sa. Se on yhtiölle kova taloudelli­nen isku.

Hal­paa sähköä oman kun­nan asukkaille

Moni on kysynyt, mik­si ei voitaisi tehdä niin kuin Seinäjoel­la, jos­sa paikalli­nen sähköy­htiö myy sähköä oman kun­nan asukkaille alle tori­hin­to­jen? Hele­nil­lä on yli 600 000 pien­sähköasi­akas­ta, joista enem­mistö on ei-helsinkiläisiä. Toisaal­ta läh­eskään kaik­ki helsinkiläiset eivät osta sähköään Heleniltä.

En tiedä, olisiko markki­noil­la toimi­van yhtiön luval­lista myy­dä sähköä eri hin­nal­la sen perus­teel­la, mis­sä asi­akas on kir­joil­la. Helsingis­sä on myös noin 30 000 asun­toa, jois­sa ei asu Helsingis­sä kir­joil­la ole­vaa henkilöä.

Luon­tevin tapa tukea helsinkiläisiä Helenin tulok­ses­ta on, että yhtiö mak­saa osinko­ja kaupungille ja kaupun­ki käyt­tää rahat kun­ta­lais­ten hyväk­si. Toinen tapa on myy­dä kaukoläm­pöä alen­nuk­sel­la. Näin me Helenis­sä nyt teem­mekin. Kaukoläm­mön kus­tan­nuk­set ovat nousseet noin 60 % — luku elää koko ajan – mut­ta Helenin hal­li­tus päät­ti, että ensi vuo­den kol­men ensim­mäisen jak­son aikana hin­taa nos­te­taan vain noin 30 % suh­teessa edel­lisen vuo­den vas­taavaan hin­taan. Kos­ka kiin­teitä mak­su­ja ei nos­te­ta, ker­rostaloa­sukkaan kokon­ais­lasku nousee noin 18 %. Tämä on aika kohtu­ullista ver­rat­tuna sähkön hin­nan nelink­er­tais­tu­miseen. Kaukoläm­pöä myy­dään nyt raskaasti tappiolla.

Twit­teris­sä min­ul­ta onkin jo kysyt­ty, onko kaukoläm­mön hin­nan sub­ven­toin­ti tas­a­puolista. Jos me sub­ven­toisimme samal­la taval­la sähkön hin­taa, joku var­maankin kysy­isi, onko oikein, että Helen käyt­tää voit­to­jaan naa­purin sähkölaskun alen­tamiseen, mut­ta hän joutuu mak­samaan täy­den hin­nan, kos­ka ostaa sähkön­sä muual­ta, vaik­ka hän taval­laan omis­taa kun­nan jäse­nenä Heleniä siinä mis­sä naapurikin.

Kaukoläm­mön myymi­nen tap­pi­ol­la ei ole aivan ongel­ma­ton­ta, kos­ka siinä voi tul­la hel­posti syyte polkumyyn­nistä eli saalistushinnoittelusta.

Jos Helen tin­kisi sähkön hin­nas­ta Seinäjoen ener­gian tavoin, se pahen­taisi kaikkien muiden tilan­net­ta entis­es­tään. Ongel­mana on, että sähkön kysyn­tä ylit­tää sen tar­jon­nan. Joidenkin asi­akkaiden hin­nan tukem­i­nen lisäisi kysyn­tää ja nos­taisi hin­to­ja entis­es­tään. Mei­dän kaikkien, helsinkiläis­tenkin, on syytä säästää sähköä alen­ta­mal­la huonei­den läm­pötilo­ja, vält­tämäl­lä kiukaiden läm­mit­tämistä kovimpi­en hin­tapi­ikkien aikana ja jopa ajas­ta­mal­la pesukoneet käymään öisin.

Sähkö­markki­nat ovat nyt pahasti rik­ki. Toimi­in sen sosi­aal­is­ten vaiku­tusten tor­ju­misek­si on syytä ryhtyä, mut­ta vas­tuu tästä kuu­luu val­ti­olle. Kaikkia ener­giay­htiöitä on tietysti kohdelta­va yhtäläis­ten peri­aat­tei­den mukaises­ti. Sähkö­markki­noiden pelisään­nöis­säkin voi olla kor­jaamisen tarvet­ta, kos­ka nyt syn­tyy kohtu­ut­to­mia hin­to­ja ja kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. Tätä en kuitenkaan ryhdy räätälöimään. Tehkööt viisaam­mat ja jäävit­tömäm­mät sen.

Hin­tamekanis­mil­la on tarkoituksena

Hin­tamekanis­mia ei kuitenkaan saisi rikkoa. Hin­nat vai­htel­e­vat nyt rajusti niin, että ajoit­tain sähkö on läh­es ilmaista. Täl­lä mekanis­mil­la on oma tehtävän­sä. Se palk­it­see sähkön kulu­tuk­sen ajoit­tamis­es­ta, jopa sähkön varas­toimis­es­ta akkui­hin. Moni sähköau­ton omis­ta­ja on jo oival­tanut tämän.

Se myös kan­nus­taa sähkön tuot­ta­jia toimi­in lisätä sähkön tar­jon­taa sil­loin, kun hin­ta on korkea. Näitä toimia Helenin hal­li­tus kehot­ti yhtiötä valmis­tele­maan eilisessä kokouksessaan.

Hin­nat vai­htel­e­vat nyt rajusti, kos­ka kulu­tus reagoi hin­toi­hin niin laiskasti. Se taas johtuu siitä, että enem­mistöl­lä kulut­ta­jista ei ole mitään intres­siä reagoi­da hin­toi­hin, kos­ka osta­vat kiin­teähin­taista sähköä.

Tätä ajatellen olisi hyvä, että kaik­ki mak­saisi­vat taval­la tai toisel­la pörssi­hin­taista sähköä. Jos on yhtään riskinot­tokykyä, kan­nat­taa ostaa pörssisähköä suo­raan, sil­lä se tulee läh­es var­masti halvem­mak­si. Kiin­teähin­tai­sis­sa sopimuk­sis­sa on nyt aivan kohtu­u­ton riskil­isä, kos­ka sel­l­aisia myyvien ener­giay­htiöi­den on tal­letet­ta­va val­ta­vat käteis­vaku­udet (esim. For­tum + Uniper 11 mrd. euroa). Nämä vaku­uskus­tan­nuk­set siir­tyvät tietysti hin­toi­hin. Tämän takia moni yhtiö on luop­unut kiin­teähin­tais­es­ta sopimuk­sista kokon­aan. Helenkin myy niitä enää vain 12 kuukaudek­si, kun ennen myyti­in 24 kuukaudeksi.

Kiin­teähin­taiset sopimuk­set tule­vat myös koko ajan suh­teessa kalli­im­mik­si, kos­ka asi­akkaik­si valikoituu niitä, joiden sähkön kulu­tus syys­tä tai tois­es­ta pain­ot­tuu korkei­den hin­to­jen aikaan. Sähköy­htiöi­den on pakko ottaa tämä huomioon hinnoittelussaan.

Itse toivoisin markki­noille hin­tata­son suh­teen tur­val­lista pörssisähkö­sopimus­ta, joka toimisi kuin pörssisähkö, mut­ta hyvit­täisi ja laskut­taisi kuukau­den keski­hin­nan nousus­ta ja laskusta.

= = = =

Olen Helen oy:n hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja. Tämä kir­joi­tus ei kuitenkaan edus­ta yhtiön kan­taa ja vielä vähem­män Helsin­gin kaupun­gin kantaa.