HSL:n infrakorvaukset johtavat umpikujaan

HSL:n perus­sopimuk­sen mukaan HSL mak­saa jäsenkun­nilleen näi­den tekemistä infrain­vestoin­neista kor­vaus­ta, joka perus­tuu 5 pros­entin lasken­nal­liseen korkoon. Tästä poikkeuk­se­na on Helsin­gin aikanaan tekemät investoin­nit metroon ja ratikkaverkkoon, joista ei kor­vauk­sia makseta.

Tässä on kak­si ongel­maa. Viisi pros­ent­tia on aika paljon. Toinen ongel­ma liit­tyy siihen, että kun­nat rahas­ta­vat samat investoin­nit kah­teen kertaan.

Kun raken­netaan metro Espooseen tai pikaratik­ka Laa­jasa­loon, maan arvo radan var­rel­la nousee. Helsin­gin pikaratikkain­vestoin­nit tahoit­ta­vat noin osa­puo­lilleen itsen­sä tätä kaut­ta.  Jos maan arvon nousu radan var­rel­la jää ratain­vestoin­tia pienem­mäk­si, koko han­ke on itse asi­as­sa kannattamaton.

Se saako kun­ta rahaste­tuk­si maan arvon nousun itselleen riip­puu vähän tilanteesta. Helsingis­sä Kru­unuvuoren­ran­nan ratikas­ta kaupun­ki saa maa­nar­von nousun omis­tamil­taan ton­teil­ta ja muidenkin rak­en­ta­mat­tomil­ta ton­teil­ta kaavoitushyö­dyn leikkauk­se­na, mut­ta ei van­hoista asun­noista, joiden arvon­nousu jää omis­ta­jalle. Jos kiin­teistöveron poh­jana olisi maan todel­li­nen arvo, hyö­ty leikkau­tu­isi kun­nalle tätä kaut­ta, mut­ta kun ei ole.

Uusil­la alueil­la kun­ta siis saa pääsään­töis­es­ti hyö­dyn itselleen ja van­hoil­la alueil­la se lahjoite­taan asun­non omis­ta­jille. Tämän seu­rauk­se­na investoin­nit suun­tau­tu­vat lähin­nä vain uusille alueille, mikä on tietysti vähän nurinkurista.

Espan­jas­sa sovel­letaan kohden­net­tua kiin­teistöveroa niin, että raidein­vestoin­ti lisää suo­raan veroa.

Mut­ta menkäämme takaisin HSL:ään

Ylim­i­toite­tut infrako­r­vauk­set las­ke­taan osak­si HSL:n meno­ja. Kun lip­putu­loil­la pitää rahoit­taa puo­let menoista, infrako­r­vauk­set johta­vat lipun hin­to­jen jatku­vi­in korotuksiin.

Ne ohjaa­vat myös liiken­nepoli­ti­ikkaa huonos­ti. Jos raken­netaan uusi rata, kun­ta joutuu mak­samaan siitä sitä enem­män, mitä enem­män sen asukkaat tätä rataa käyt­tävät. Se johtaa houku­tuk­seen käyt­tää busse­ja raideli­iken­teen sijas­ta, vaik­ka bus­sili­iken­teen muut­tuvat kus­tan­nuk­set ovat selvästi suurem­pia kuin raskaan raideli­iken­teen kustannukset.

Kun kun­nat ovat jo ker­taalleen rahas­ta­neet infrakus­tan­nuk­set maan hin­nan ja vuokran kaut­ta, ei ole perustel­tua rahas­taa sitä uudestaan.

Tämä koro­tusautomaat­ti pitää poistaa.