Varautuminen sähköpulaan

Helsin­gin Sanomis­sa oli uuti­nen, jon­ka mukaan Aal­to-yliopis­tot tutk­i­jat esit­tivät varautu­mista sähköpu­laan Suomes­sa, jos sähkön tuon­ti Venäjältä katkeaa. Tämä tilanne johtaisi jo yksinään ajoit­tain sähköpu­laan, mut­ta jos muut Pohjo­is­maat katkai­se­vat sähkön vien­nin Suomeen omia markki­noi­ta tur­vatak­seen, meil­lä voi olla pulaa viikkokau­pal­la. Näin­hän taan­noin myös tapah­tui. Tähän pitäisi varautua jo nyt. Jot­ta jär­jet­tömän korkeak­si nou­se­va sähkön hin­ta ei kaataisi koti­talouk­sia ja sähköä kiin­teään hin­taa myyviä väl­i­tysy­htiöitä, sähkön hin­ta painet­taisi­in hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä vas­taa­maan keskimääräisiä tuotantokustannuksia.

Aja­tus tun­tui niin pöhköltä, että ajat­telin kir­joit­taa siitä siltä istu­mal­ta tälle blogille, mut­ta kos­ka olin muutenkin menos­sa kir­joit­ta­maan Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selle, päätin kuul­la asi­as­ta suo­raan hevosen suus­ta ennen kuin kir­joi­tan, että aja­tus on aivan pöhkö.

Kävi ilmi, ettei tutk­i­joil­la ollut valmista mallia sähkö­markki­noille pula-ajan oloi­hin vaan johtopäätös, että sel­l­ainen on laa­dit­ta­va. Ei min­ul­lakaan ole, mut­ta yritän hah­mot­taa, mis­tä lähtisin ongel­maa purkamaan.

Aal­to-yliopis­ton tiedote asi­as­ta on tässä

Miten sähkön pörssihinta nyt määräytyy

Sähkön hin­ta vas­taa nyky­isin viimeisen käyn­nis­sä ole­van voimalaitok­sen mar­gin­aal­i­hin­taa. Suurim­man osan ajas­ta tämä tarkoit­taa, että voimalaitok­set toimi­vat keskimäärin tap­pi­ol­la, kos­ka kiin­teitä kus­tan­nuk­sia ei saa­da peit­e­tyk­si lainkaan. Kun sähköstä tulee pula, hin­ta nousee huo­mat­tavasti ja katet­ta tulee yllin kyllin myös kiin­teille kus­tan­nuk­sille. Viime aikoina sähkö on ollut kallista, joten alan kan­nat­tavu­us on hyvä.

Jos sähköstä tulee oikeasti pula, hin­ta nousisi niin korkeak­si, että jotkut joutu­vat sulke­maan tehtai­ta ja hin­ta lask­isi. Kus­tan­nuk­set tilapäis­es­tä sulkemis­es­ta ovat niin suuria, ettei tehtai­ta juuri sul­jet­tu sil­loinkaan, kun sähkön hin­ta viime vuo­den lop­ul­la nousi het­kel­lis­es­ti tuhanteen euroon megawattitunnilta.

Pitkäaikainen sulkem­i­nen on tosin edullisem­paa. UPM on kat­sonut jo nykyisel­lä sähkön hin­nal­la kan­nat­tavak­si sulkea paperite­htaat kuukausik­si, jot­ta voi myy­dä säästyneen sähkön hyväl­lä hin­nal­la pörssi­in, mikä on viimeaikaisen sähkön hin­nan val­os­sa hyvinkin ymmär­ret­tävää eri­tyis­es­ti, kun työn­tek­i­jät päät­tivät tukea yri­tyk­sen pyrkimyk­siä men­emäl­lä lakkoon eli luop­umal­la vapaae­htois­es­ti vaa­timuk­sis­taan saa­da seisokin ajal­ta palkkaa. Jos sähkön hin­ta nousisi pysyvästi satoi­in euroi­hin, paperin valmis­tus Suomes­sa lop­puisi ja myös Tornion jaloteräste­hdas sulk­isi ovensa.

Syn­ty­isi todel­li­nen kri­isi, jos sähkön hin­ta nousisi pitkäaikaises­ti tuhanteen euroon megawat­ti­tun­nil­ta. Suomen ydin­voimalat tuot­taisi­vat voit­toa liki tuhat euroa sekun­nis­sa ja omakoti­talo­jen läm­mi­tysku­lut voisi­vat nous­ta tuhan­si­in euroi­hin tai jopa yli kym­meni­in  tuhan­si­in euroi­hin kuussa.

Jotain kohtu­ullis­tamista tässä tarvit­taisi­in, mut­ta olisi älytön­tä samanaikaises­ti katkaista sähkö joil­takin kokon­aan ja myy­dä sitä toisille niin hal­val­la, että nämä voivat saunoa entiseen tahti­in ja pitää huoneis­to­jen läm­pöti­lan 25 asteessa.

Suojaaminen rikkomatta insentiivejä

Kuvitelka­amme het­ken, että kaik­ki kulut­ta­jat osaisi­vat pörssisähköä. Myöhem­min pois­tamme tämän oletuksen.

Kulut­ta­jien taloudel­lista ase­maa pitää hyvit­tää, mut­ta tätä ei pidä tehdä hin­to­jen kaut­ta, kos­ka se yllyt­täisi haaskaa­maan arvokas­ta sähköä sil­loin kun se ei oma­l­la kohdal­la ole poikki.

Kat­so­taan, miten tämä on tehty tuotan­non puolel­la.  Olet­takaamme, että voimalaitok­sen teho on 100 MW ja se on suo­jat­tu 70 €/MWh hin­taan. Jos sähkön hin­ta onkin 110 €/MWh, voimalaitok­sen omis­ta­ja mak­saa ero­tuk­sen 40 x 100€ eli 4000 euroa tun­nis­sa, ja jos sähkön hin­ta on 20 €, yri­tyk­selle mak­se­taan 5000 € /tunti. Tämä tapah­tuu aivan siitä riip­pumat­ta, käytetäänkö voimalaitos­ta vai ei. Voimalaitok­sen käyt­tö riip­puu sähkön mar­gin­aal­i­hin­nas­ta, mut­ta yri­tyk­set tulot on suo­jat­tu vai­htelul­ta. Näin tuotan­to allokoituu järkevästi.

Näin pitäisi tehdä myös kulu­tuk­sen osalta. Jos sähköläm­mite­tyssä omakoti­talos­sa asu­va koti­talous käyt­tää sähköä 400 kWh/ vrk, se voitaisi­in suo­ja­ta vaik­ka 10 c/kWh hin­taan. Jos hin­ta nousee euroon /kWh, suo­jaus mak­saisi kor­vaus­ta 380 euroa/vrk aivan siitä riip­pumat­ta, käytetäänkö sähköä vai ei.  Koti­talouden taloudelli­nen tilanne on tur­vat­tu, mut­ta sen kan­nat­taa alen­taa huonei­den läm­pöti­laa ja vält­tää saunomista.

Näin menetellen kulu­tusjous­to toimisi parem­min ja sähkön sään­nöste­lyti­lantei­ta tulisi olen­nais­es­ti vähem­män. Kuten olen aiem­min kir­joit­tanut, olisi järkevää, että kaik­ki kulut­ta­jat ostaisi­vat pörssisähköä ja että hei­dän taloudelli­nen tilanteen­sa tur­vat­taisi­in täl­laisel­la suo­jauk­sel­la. Mitä use­ampi ostaa kiin­teähin­taista sähköä, sitä vähem­män kulu­tus jous­taa ja sitä enem­män sen hin­ta vai­htelee ja sitä herkem­min joudu­taan sähkön sään­nöste­lyyn. Tästä voi tul­la iso ongelma.

Kiinteähintaiset sopimukset kaataisivat sähkön myyjät

Entä kun koti­taloudet osta­vat kiin­teähin­taista sähköä, kuten suuri osa koti­talouk­sista ostaa?

Siinä voi sähkön myynyt yri­tys joutua vaikeuk­si­in, kuten lop­pu­vuon­na moni jou­tu­isikin. Vahvim­mil­la ovat tietysti ne sähköy­htiöt, jot­ka eivät vain väl­itä sähköä, vaan joil­la on omaa tuotan­toa. Pari viikkoa tuhan­nen euron hin­taista sähköä ja kaik­ki sähkön välit­täjät ovat konkurssis­sa. Tähän pitäisi laa­tia jokin mekanis­mi valmi­ik­si. Paras mekanis­mi olisi, ettei kiin­teähin­taisia sähkö­sopimuk­sia ylipään­sä olisi, jol­loin voitaisi­in soveltaa yllä luon­nehdit­tua mallia. Olen kir­joit­tanut aiem­minkin, että  olisi hyvä, jos olisi vain pörssi­hin­taisia sähkö­sopimuk­sia ja niille yllä mainit­tu suojaus.

Sitä odotel­lessa kan­nat­taa vähän kat­soa, mis­tä sähkön­sä ostaa ja vaa­tia sähköä välit­täviä yri­tyk­siä suo­jaa­maan toimintansa.

Hyvin yksinker­taista olisi vaa­tia kaikkia, niin voimay­htöitä, sähkön välit­täjiä kuin kulut­ta­ji­akin suo­jaa­maan sähkön­hin­ta yli 100 euron hin­to­jen osalta. Sähköä myy­dään ja oste­taan yhtä paljon, joten suo­jauk­set meni­sivät mukavasti päittäin.