Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan Aalto-yliopistot tutkijat esittivät varautumista sähköpulaan Suomessa, jos sähkön tuonti Venäjältä katkeaa. Tämä tilanne johtaisi jo yksinään ajoittain sähköpulaan, mutta jos muut Pohjoismaat katkaisevat sähkön viennin Suomeen omia markkinoita turvatakseen, meillä voi olla pulaa viikkokaupalla. Näinhän taannoin myös tapahtui. Tähän pitäisi varautua jo nyt. Jotta järjettömän korkeaksi nouseva sähkön hinta ei kaataisi kotitalouksia ja sähköä kiinteään hintaa myyviä välitysyhtiöitä, sähkön hinta painettaisiin hallinnollisilla päätöksillä vastaamaan keskimääräisiä tuotantokustannuksia.
Ajatus tuntui niin pöhköltä, että ajattelin kirjoittaa siitä siltä istumalta tälle blogille, mutta koska olin muutenkin menossa kirjoittamaan Aalto-yliopiston taloustieteen laitokselle, päätin kuulla asiasta suoraan hevosen suusta ennen kuin kirjoitan, että ajatus on aivan pöhkö.
Kävi ilmi, ettei tutkijoilla ollut valmista mallia sähkömarkkinoille pula-ajan oloihin vaan johtopäätös, että sellainen on laadittava. Ei minullakaan ole, mutta yritän hahmottaa, mistä lähtisin ongelmaa purkamaan.
Aalto-yliopiston tiedote asiasta on tässä
Miten sähkön pörssihinta nyt määräytyy
Sähkön hinta vastaa nykyisin viimeisen käynnissä olevan voimalaitoksen marginaalihintaa. Suurimman osan ajasta tämä tarkoittaa, että voimalaitokset toimivat keskimäärin tappiolla, koska kiinteitä kustannuksia ei saada peitetyksi lainkaan. Kun sähköstä tulee pula, hinta nousee huomattavasti ja katetta tulee yllin kyllin myös kiinteille kustannuksille. Viime aikoina sähkö on ollut kallista, joten alan kannattavuus on hyvä.
Jos sähköstä tulee oikeasti pula, hinta nousisi niin korkeaksi, että jotkut joutuvat sulkemaan tehtaita ja hinta laskisi. Kustannukset tilapäisestä sulkemisesta ovat niin suuria, ettei tehtaita juuri suljettu silloinkaan, kun sähkön hinta viime vuoden lopulla nousi hetkellisesti tuhanteen euroon megawattitunnilta.
Pitkäaikainen sulkeminen on tosin edullisempaa. UPM on katsonut jo nykyisellä sähkön hinnalla kannattavaksi sulkea paperitehtaat kuukausiksi, jotta voi myydä säästyneen sähkön hyvällä hinnalla pörssiin, mikä on viimeaikaisen sähkön hinnan valossa hyvinkin ymmärrettävää erityisesti, kun työntekijät päättivät tukea yrityksen pyrkimyksiä menemällä lakkoon eli luopumalla vapaaehtoisesti vaatimuksistaan saada seisokin ajalta palkkaa. Jos sähkön hinta nousisi pysyvästi satoiin euroihin, paperin valmistus Suomessa loppuisi ja myös Tornion jaloterästehdas sulkisi ovensa.
Syntyisi todellinen kriisi, jos sähkön hinta nousisi pitkäaikaisesti tuhanteen euroon megawattitunnilta. Suomen ydinvoimalat tuottaisivat voittoa liki tuhat euroa sekunnissa ja omakotitalojen lämmityskulut voisivat nousta tuhansiin euroihin tai jopa yli kymmeniin tuhansiin euroihin kuussa.
Jotain kohtuullistamista tässä tarvittaisiin, mutta olisi älytöntä samanaikaisesti katkaista sähkö joiltakin kokonaan ja myydä sitä toisille niin halvalla, että nämä voivat saunoa entiseen tahtiin ja pitää huoneistojen lämpötilan 25 asteessa.
Suojaaminen rikkomatta insentiivejä
Kuvitelkaamme hetken, että kaikki kuluttajat osaisivat pörssisähköä. Myöhemmin poistamme tämän oletuksen.
Kuluttajien taloudellista asemaa pitää hyvittää, mutta tätä ei pidä tehdä hintojen kautta, koska se yllyttäisi haaskaamaan arvokasta sähköä silloin kun se ei omalla kohdalla ole poikki.
Katsotaan, miten tämä on tehty tuotannon puolella. Olettakaamme, että voimalaitoksen teho on 100 MW ja se on suojattu 70 €/MWh hintaan. Jos sähkön hinta onkin 110 €/MWh, voimalaitoksen omistaja maksaa erotuksen 40 x 100€ eli 4000 euroa tunnissa, ja jos sähkön hinta on 20 €, yritykselle maksetaan 5000 € /tunti. Tämä tapahtuu aivan siitä riippumatta, käytetäänkö voimalaitosta vai ei. Voimalaitoksen käyttö riippuu sähkön marginaalihinnasta, mutta yritykset tulot on suojattu vaihtelulta. Näin tuotanto allokoituu järkevästi.
Näin pitäisi tehdä myös kulutuksen osalta. Jos sähkölämmitetyssä omakotitalossa asuva kotitalous käyttää sähköä 400 kWh/ vrk, se voitaisiin suojata vaikka 10 c/kWh hintaan. Jos hinta nousee euroon /kWh, suojaus maksaisi korvausta 380 euroa/vrk aivan siitä riippumatta, käytetäänkö sähköä vai ei. Kotitalouden taloudellinen tilanne on turvattu, mutta sen kannattaa alentaa huoneiden lämpötilaa ja välttää saunomista.
Näin menetellen kulutusjousto toimisi paremmin ja sähkön säännöstelytilanteita tulisi olennaisesti vähemmän. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olisi järkevää, että kaikki kuluttajat ostaisivat pörssisähköä ja että heidän taloudellinen tilanteensa turvattaisiin tällaisella suojauksella. Mitä useampi ostaa kiinteähintaista sähköä, sitä vähemmän kulutus joustaa ja sitä enemmän sen hinta vaihtelee ja sitä herkemmin joudutaan sähkön säännöstelyyn. Tästä voi tulla iso ongelma.
Kiinteähintaiset sopimukset kaataisivat sähkön myyjät
Entä kun kotitaloudet ostavat kiinteähintaista sähköä, kuten suuri osa kotitalouksista ostaa?
Siinä voi sähkön myynyt yritys joutua vaikeuksiin, kuten loppuvuonna moni joutuisikin. Vahvimmilla ovat tietysti ne sähköyhtiöt, jotka eivät vain välitä sähköä, vaan joilla on omaa tuotantoa. Pari viikkoa tuhannen euron hintaista sähköä ja kaikki sähkön välittäjät ovat konkurssissa. Tähän pitäisi laatia jokin mekanismi valmiiksi. Paras mekanismi olisi, ettei kiinteähintaisia sähkösopimuksia ylipäänsä olisi, jolloin voitaisiin soveltaa yllä luonnehdittua mallia. Olen kirjoittanut aiemminkin, että olisi hyvä, jos olisi vain pörssihintaisia sähkösopimuksia ja niille yllä mainittu suojaus.
Sitä odotellessa kannattaa vähän katsoa, mistä sähkönsä ostaa ja vaatia sähköä välittäviä yrityksiä suojaamaan toimintansa.
Hyvin yksinkertaista olisi vaatia kaikkia, niin voimayhtöitä, sähkön välittäjiä kuin kuluttajiakin suojaamaan sähkönhinta yli 100 euron hintojen osalta. Sähköä myydään ja ostetaan yhtä paljon, joten suojaukset menisivät mukavasti päittäin.
”Pitkäaikainen sulkeminen on tosin edullisempaa. UPM on katsonut jo nykyisellä sähkön hinnalla kannattavaksi sulkea paperitehtaat kuukausiksi, jotta voi myydä säästyneen sähkön hyvällä hinnalla pörssiin, mikä on viimeaikaisen sähkön hinnan valossa hyvinkin ymmärrettävää erityisesti, kun työntekijät päättivät tukea yrityksen pyrkimyksiä menemällä lakkoon eli luopumalla vapaaehtoisesti vaatimuksistaan saada seisokin ajalta palkkaa.”
UPM:lle tuo onnistui siksi, että se sai viranomaisilta tuen linjalleen. Työntekijäthän olisivat halunneet laittaa myös UPM:n voimalat kiinni. Viranomaiset käytännössä estivät sen huoltovarmuusperusteella. Nyt käytännössä kaikki UPM:n paperitehtaidenkin energiantuotantolaitokset on käytössä, vaikka näiden laitosten työntekijät ovat lakossa.
Se, miten sähkön pörssihinta nyt käytännössä määräytyy, on todella mielenkiintoinen kysymys. Energiayhtiöt eivät harrasta hyväntekeväisyyttä. Sähkön hinnan ollessa korkeallakaan vesivoimaa ei lasketa alas sellaista tahtia kuin voisi. Sähköyhtiöt saavat paremman hinnan, kun pitävät kapasiteetin pienempänä korkean hinnan tunteinakin, ja osaavat optimoida nykyään tuottojaan.
Ajatus siitä, että kaikki kuluttajat ostaisivat pörssisähköä, on ensiajatuksena ok. Mutta tarkemmin ajateltuna ongelmallinen. Pörssisähköä on tosiasiassa monella eri markkinalla. Kotitaloudet pääsevät vain day-aheadista riippuvalle + kuukausihinnoitellulle markkinalle. Kuluttajille ei ole nykyisin edes pääsyä päivän sisäisille sähkömarkkinoille, joissa kulutusjoustojen taloudelliset hyödyt kaupataan. Eli vaikka joustaisi, hyöty valuu lähinnä muille.
Sähkön välittäjät toimivat pääasiassa samoin kuin kaikki muutkin välittäjät. Eli myyvät sähköä, ja ostavat vastaavan erän itse tukkutoimittajilta hieman halvemmalla, ja tienaavat välistä pienen marginaalin, eli pyrkivät suojaamaan oman riskinsä ja keräämään lähes varman marginaalin välistä. Ongelmiin ovat ajautuneet vähittäismyyjistä vain ne, jotka ovat pelanneet sähkömarkkinapokeria ja jättäneet suojaamatta omasta riskintään keskeisen osan. Eli jotka eivät ole toimineet tukun ja kuluttajan välillä välittäjinä, vaan jotka ovat myyneet tuotetta jota heillä ei edes ole ollut, eli jota eivät ole itse tuottaneet eivätkä suoraan muiltakaan ostaneet tai edes johdannaisena. Jos välittäjä on pitänyt huolen sekä myynti- että hankintalaidasta koko ajan, se on aika hyvin suojassa markkinoiden heilunnoilta, ja tekee voittoa menee oikeat sähkön hinnat mihin suuntaan tahansa.
”Kuluttajille ei ole nykyisin edes pääsyä päivän sisäisille sähkömarkkinoille, joissa kulutusjoustojen taloudelliset hyödyt kaupataan. Eli vaikka joustaisi, hyöty valuu lähinnä muille.”
Avaatko vähän tuota? Nyt koko talven ajan päivän sisäisissä pörssisähkön hinnoissa on ollut valtavat vaihtelut (yli 5x ero yö- ja päivähinnan välillä on ollut melko tyypillinen). Kyllähän tuossa saa joustamalla suurta hyötyä. Lähinnä sähkövero ja sähkön siirtomaksut vähentävät kannustimia kulutusjoustoon.
Kerran päivässä, puolen päivän aikaa Ruotsin aikaa, tehdään huutokauppa sähkön toimituksista pohjoismaissa, jolla määrätään myös se pörssihinta, jota pörssisähkön ostajat maksavat. Tuo huutokauppa perustuu kuitenkin tuotanto- ja kuluitusennusteisiin. Jos esimerkiksi ei tuulekaan niin paljon kun sääennuste lupasi, tai jossain kulutetaan enemmän tai vähemmän, joudutaan tekemään hetkellistä säätöä päivän sisällä. Pääosa tästä hoidetaan vähäeleisesti vesivoimaa säätäen, mutta aina säätövara ei riitä. Silloin hinnat voivat nousta hyvin korkeiksi. Helen esimerkiksi voi pysäyttää sähkönkulutuksen pumppuvoimaloissaan ja tienata sillä joskus parituhatta euroa megawatilta.
”Avaatko vähän tuota? Nyt koko talven ajan päivän sisäisissä pörssisähkön hinnoissa on ollut valtavat vaihtelut (yli 5x ero yö- ja päivähinnan välillä on ollut melko tyypillinen). Kyllähän tuossa saa joustamalla suurta hyötyä. Lähinnä sähkövero ja sähkön siirtomaksut vähentävät kannustimia kulutusjoustoon.”
Tarkoitan sitä, että Elbas ja säätösähkömarkkinat ovat kuluttajien tavoittamattomissa, vaikka niissä hintaerot sähkön kulutusajankohdan osalta ovat paljon isommat kuin El-spotissa, jossa huutokaupataan puolen päivän jälkeen sähkön hinnat kaikille tunneille seuraavaksi vuorokaudeksi.
Eniten sähkön kulutusjoustoja rajoittanee el-spot markkinan osalta ihan konkreettisesti tällä hetkellä kuitenkin se, että kukaan ei Suomessa myy simppelejä kohtuuhintaisia laitteita, jotka saisi pistorasian ja sähköä käyttävän laitteen väliin, joka ajoittaisi sähkön käytön pohjoismaisen sähköpörssin Suomen aluehinnan mukaan, ja päivittäisi itseensä wlanilla päivittäin tiedon sähkön hinnoista. Sellainen olisi teknisesti erittäin simppeli laite. Koitin ostaa rakennustyömaalle sellaista sähkölämmittimen ja pistorasian väliin, kun työmaaolosuhteissa ei ole juurikaan väliä, että minä yön tunneista lämmitys on päällä ja minä poissa. Suomen markkinoilta ei löytynyt myyjää. Eikä maailmalta ostetulla laitteella tee mitään, joka hakee sähkön hinnan jonkun muun maan sähkömarkkinoilta, mutta ei osaa hakea El-spot -hintoja.
Osmo.
Tuo suojaus kaataisi sähkön tai suojauksen myyjiä ihan yhtä lailla kuin kiinteäkin sopimus, jos sähkön hinta pomppaa täysin ennakoimattomasti ylöspäin.
Ja onhan esimerkiksi Oomi on myynyt (kulutuksen mukaan joustavaa) hintakattoa, jonka poisti, kun hinnat karkasivat käsistä. Se siitä suojauksesta sitten. Oomi tekikin tuotteestaan hirvittävän virheen, kun myi sitä toistaiseksi voimassaolevana taikka liian pitkällä määräaikaisella. Se olisi pitänyt olla määräaikainen vuoden tai puolen vuoden välein tarkistettavalle hinnoilla.
Mutta vaikka olenkin markkinatalouden kannattaja, jotain mekanismeja sähköpulan tilanteeseen pitäisi saada. Ei siinä ole järkeä, että vesivoimaloiden omistajat saisivat 3000€/MWh vaikka heidän kustannukset pysyisivät samoina. Kyllä siihen joku kriisiajan leikkuri tarvitaan, jotta yhteiskunnan varallisuus ei siirry voimalaitosten omistajille.
Säännöstelty määrä ja hinta, sähkö kortille?
Miksi se suojaus kaataisi (oisdaavan) myyjän. Yleensä suojaajalla on symmetrinen riski. Se on suojannut tuotantoa ja kulutusta yhtä paljon. Hirvittäviä riskikeskittymiä ovat nämä sähkön välitysmyyjät, joilla ei ole omaa tuotantoa.
”Mutta vaikka olenkin markkinatalouden kannattaja, jotain mekanismeja sähköpulan tilanteeseen pitäisi saada. Ei siinä ole järkeä, että vesivoimaloiden omistajat saisivat 3000€/MWh vaikka heidän kustannukset pysyisivät samoina. Kyllä siihen joku kriisiajan leikkuri tarvitaan, jotta yhteiskunnan varallisuus ei siirry voimalaitosten omistajille. ”
Tuo 3000 €/MWh on sähkömarkkinoiden sovittu kattohinta. Siihen sähkön hinta on joskus hetkellisesti noussutkin. Yli ei mennyt siksi, että markkinan sääntöjen mukaan sen yli ei voi hinta mennä. Ilman kattoa olisi hinta silloin mennyt muutoin ilmeisesti korkeammallekin. Jos spot-markkina saavuttaa 3000 €/MWh rajan, tehoreservi aktivoituu automaattisesti, eli silloin mm. eräitä keskeisiä sähkönkäyttäjiä käytännössä lentää viimeistään automaattisesti ulos , jotka sitten vastaavasti saavat etukäteen hinnoitellun korvauksen siitä, että sähkö heiltä sovituista toiminnoista katkeaa tilanteessa, jossa markkinoilla on paha hetkellinen epätasapaino sähkön kulutuksen ja tarjonnan suhteen.
” Tuo 3000 €/MWh on sähkömarkkinoiden sovittu kattohinta”
Siksi käytinkin sitä.
Jos hinta on vaikka kaksi viikkoa 3000€/MWh, niin kyllä siihen pitää vielä joku lisävero, voittovero tms. saada väliin leikkaamaan ansaitsemattomat voitot pois. Parin viikon sähkölasku voisi omakotitalossa olla jotain välillä 4000-8000€ ja siitä suurin osa olisi tuottavalle sähköyhtiölle puhdasta voittoa.
Kysymys: kuinka suurta osaa kuluttajista (siis henkilöistä) tämä ongelma koskee? Kerrostalossa asuvan sähkönkulutus lienee keskimäärin melko pieni. Kaikilla ei ole saunaa, saunalliset tuskin saunovat kovin usein. Lämmitys ei ole sähköinen.
Itselläni sähköä kuluu keskimäärin 3,3 kWh vuorokaudessa. Olen ostanut Heleniltä tuulisähköä jollakin preemiolla, koska sähkön hinnalla ei ole yhtään mitään merkitystä budjetissani.
Ensi vuonna siirrymme 200 asunnon kerrostalossamme maalämpöön. Silloin sähkön hinnalla voi olla merkitystä – ja lämmityksemme tarjoaisi satojen kW verran joustoa. Täytyykin jutella hallituksen kanssa asiasta.
Suomessa hyvin korkean kulutuksen aikoja on melko rajallisesti ja kulutusjouston parantaminen olisi kustannustehokasta.
Viiden viimeisen vuoden aikajaksolla Suomen kulutuksessa Kulutushuippu – 1000 MW välillä on kulutus ollut 44 h vuodessa eli alle 2 vrk. Kulutushuippu – 2000 MW on ollut hieman alle 13 vrk vuodessa. Kulutusjouston parantaminen on varmasti kustannustehokkain tapa ratkaista tällaiset tilanteet.
Spot joustossa on se ongelma yleisellä tasolla, että hinta määräytyy edellisenä päivänä kuin kulutus. Spot hinnan muodostus vaiheessa tulisi kulutusjousto jotenkin olla varmaa, että sähköyhtiö voisi sen kulutusennusteessa huomioida eikä sen tarvisi riskiä kantaa että kuinka kuluttaja toimii.
Hallitus kuulee kansalaisten hädän ja alkaa tukemaan Etelä-Korean sähköntuotantoa. Sitten voivat olla mukavasti siellä lämpimästi suomalaisten verorahoilla kasvatettu possu masussa.
Ensimmäinen reaktio oli että onpas tehty hienot himmelit tuohon sähkönmyynnin tuomiseksi markkinoiden piiriin. Mutta sitten alkoi valjeta tosiaan että tässähän on kammottavia kannustinongelmia tosiaan. En sano että energiayhtiöt olisivat ajamassa yhteiskuntiin katastrofeja jotta sähköstä saataisiin oikeasti pulaa ja omat voitot pilviin (kuten oikeistohenkilöt jaksavat muistuttaa, osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tehdä voittoa, joten miksikäs ei varsinkaan jos ei jäisi kiinni…), mutta mielenkiintoisen kirjan/elokuvan tarinan siitä ainakin saisi aikaiseksi näillä mekanismeilla…
Elikästä käytännössä ostajat ostaisivat kiintiöitä. Mainittu ostaisi ennakkoon 400kwh/vrk mainittuina päivinä, ja hän voi joko päättää käyttää kiintiönsä, tai myydä sen eteenpäin (mainitsemasi korvaus). Jotenkin näin?
Mutta miten se ostaminen käytännössä tapahtuisi? Tuskin päivittäisellä huutokaupalla kuten nyt pörssisähkössä kai on?
Suojauksiahan monet olivat jo nyt ostaneet pörssisähköihin, mutta selvisi toki että se oli vain suuri huijaus sähkönmyyjäyrityksiltä kun ne yksipuolisesti vain ilmoittivat että suojaus ei enää päde kun vihdoin sähkönostaja siitä olisi hyötynyt. Lait ainakin pitäisi pikimmiten laittaa kuntoon että yritykset eivät voi jatkossa tällä tavalla kuluttajia huijata, ainakaan kovin kevein perustein (esim. että sopimuksen tuollainen purkaminen tarkoittaisi että sopimusrikkomuksesta pitää maksaa tuntuva korvaus). Jälleen yksi naula harhakuvitelmille että sääntely on vain pahasta ja vapaat markkinat ovat avain onneen, kun selvästikin kuluttajilla ei ole yhtä hyviä resursseja omien etujen ajamiseen sopimustilanteessa kuin suurilla yrityksillä.
Energiamarkkinat ovat kai osapuilleen samantyyppisen sijoittamisen ja spekuloinnin kohteena kuin muutkin hyödykkeet ja arvopaperit. Perusidea taustalla on yksinkertaisesti se, että energian tai raaka-aineen toimitussopimus on sitova, mutta toimitushetken hinta saattaa vaihdella. Niinpä käytetään erillisiä hintasopimuksia, joilla hinnanmuutoksen riski siirretään eteenpäin kolmannelle osapuolelle, joka taas voi myydä sen jälleen eteenpäin. Kuten blogiteksissä todetaan, riski voi olla teoriassa jopa ääretön. Taustalla olevan hyödykkeen toimitussopimus on sitova, joten niistä johdetut hintasopimukset (futuurit ym. johdannaiset) ovat niin ikään sitovia. Vakavaa häiriötilannetta varten on minun nähdäkseni vaikea luoda mitään mekanismia, joka pelastaisi kaikki – jollekin se jättiläistappio jää maksettavaksi. Viime kädessä valtio tai valtioliitot kantanevat systeemitason riskit. Tilannetta voisi verrata ydinonnettomuuteen, mikään vakuutusyhtiö ei oman käsitykseni mukaan sitoudu etukäteen sellaisia korvaamaan.
Vähän jäi epäselväksi tuon sääntelymenetelmän kokonaisuus, mutta jos sähköt on poikki koko maasta, niin millään rahalla niitä ei palauteta. Sen sijaan raha tarjoaa vahingonkorvauksen vaihtoehtoisten energialähteiden käytölle, puun polttamiselle yms.
> Pari viikkoa tuhannen euron hintaista
> sähköä ja kaikki sähkön välittäjät ovat
> konkurssissa
Kun sääntely siis joka tapauksessa on toteutettava, niin mikä vika on sellaisessa menettelyssä, että todella annetaan kaikkien sähkönmyyjien mennä konkurssiin. Onhan sekin yksi tapa valita ne joille annetaan sähköä ja joille ei.
– Tästä tietenkin on asiallista tiedottaa näkyvästi niin sähkönmyyjille kuin kuluttajillekin.
Ei pidä edes uskotella että sähkö kyllä riittää. Poppakonstien keksimisen sijaan resurssit kannatta käyttää ennakolta varautumiseen sen tilanteen edessä, että kaikki sähkön myyjät ovat konkurssissa.
Sitten on vielä suuri joukko kuluttajia, joille sähkön hinnalla ei ole mitään merkitystä: sossun tuella elävät kansalaiset. Miten hallintokoneiston pitää kohdella heitä?
Voin paljastaa nyt tietämättömyyteni otsikon aiheesta, mutta vapaa-ajan asuntoni viimeisin sähkölasku tammi-helmikuulta oli sähköenergian osalta 109 euroa ja siirtomaksu n 240 euroa .
Jos et olisi äyttänyt sähköä lainkaan, olisit maksanut pelkkää siirtomaksua.
Kyllä, mutta jotenkin se on sidottu energian kulutukseen, koska on kesällä paljon pienempi. Tarkoitan vain sitä, että vaikka sähköä kaupattaisiin millä mekanismilla tahansa, ainakin Järvi-Suomessa verkon ylläpito maksaa myös kuluttajalle paljon.
Riippuu sopimuksesta. Nykyään moni ostaa sähkönkin pakettihintaan, tyyliin:
https://www.lumme-energia.fi/sahkosopimus/sahkopaketti
Sellaisessa sähkön hankintatavassa on ilmeisesti ollut monia etuja etenkin sosiaalitukia saaville. Jos esim. asuu edullisessa vuokra-asunnossa (tai omistusasunnossa), jossa energia maksetaan erikseen, ei energiasta huomioida juuri mitään asumistuessa. Mutta jos vuokranantaja tekeekin sähköstä pakettisopimuksen, ja sisällyttää sen vuokraan, energiameno voidaan huomioida täysimääräisesti asumistuessa – jos asumistuen menokatto ei ylity.
Erillistä energialaskua maksavilla sähkölaskusta puolestaan leikataan iso osa toimeentulotuessa talven kylmimpinä kuukausina usein pois. Elämiskuluissa on isot erot kesän ja talven välillä silloin, jos maksaa energian erikseen, mutta Kelan vuokramenonormi on kuukausitasolle laadittu, eli sillä oletuksella, että vuokranantaja tasaisi energiamenot vuoden ympäri. Jos sähköstä maksaa erikseen, normin sisään mahtuu vuositasolla paremmin, kun saa sähkölaskua tasattua kesälle, jossa kustannuskaso on usein muutoin selvästi talvea pienempi.
Sellaisen sopimusmallin yksi puoli on toisaalta se, että jos ei sähköä yhtään käytä, lasku juoksee silti. Mutta monella Kelan tukia saava on miltei pakotettu tekemään sen tyyppisen sopimuksen, jos Kela ei muutoin huomioi talven sähkölaskua. Tosin sähkönmyyntiin liittyy muissakin sopimusmalleissa usein ainakin jonkinlainen perusmaksu, joka juoksee, vaikkei sähköä käyttäisikään. Mutta se on selkeästi pienempi kuin pakettihinnoitellussa sähkössä, jonka hinnoittelumalli on laajakaistatyyppinen.
Sähkömarkkina ekanismimme ei ole enää tätä päivää. Vielä viime vuosituhannella se saattoi teoriassa toimia, joskin käytännössä huonosti. Silloin oli käytettävissä useita erilaisia tuotantotekniikoita, mm. fossillisten polttoa, ja ne erosivat toisistaan erilaisilla muuttuvilla kustannuksilla ja erilaisilla kiinteillä kustannuksilla. Voitiin laskennallisesti osoittaa, että kaikki optimaaliseen palettiin kuuluvat tuottajat saisivat pitkällä aikavälillä kaikki kustannuksensa katettua, ja sähkön toimitusvarmuus toteutuisi markkinatoimijoiden hyvillä päätöksillä.
Nyt olemme tilanteessa, missä muuttuvat tuotantokustannukset ovat perin halpoja suhteessa kiinteisiin kustannuksiin. Tuotantokapasiteetti tuottaa satunnaisesti tai täysillä (ydinvoima), mutta ei lainkaan kulutukseta riippuvasti. Säätävää kapasiteettia ei ole riittävästi, joten sähkön hinta nousee usein hallinnollisesti asetettuun ylärajaan. Tilanne on tyydyttävä vaikkapa tuulivoiman tuottajalle, mutta kestämätön sähkön käyttäjälle. Sähkömarkkinamekanismi on pakko panna täydellisesti uusiksi.
Osmon mainitsema sähkön tuotannon ja tuonnin olematon kriisivalmius on valitettava tosiasia. Sitä ei hetkessä korjata. Sähkön säännöstelylle ei nyt ole vaihtoehtoja.
Sähköjobbari firmat taitavat olla vastaavissa ”liikemiesten” käsissä mitä esim. pikavippifirmat.
Sit jobbari voi rakentaa sähköjobbarifirma ryppään olemattomalla omalla pääomalla, joka firmalla on erilainen riskiprofiili, eli aina joku niistä tuottaa hyvää voittoa. Ei haittaa vaikka yhdeksän kymmenestä tekee konkat mutta yksi niistä tekee kovat voitot vaikka muutaman kuukauden aikajänteellä.
Itsellä on isohko ihan normi omakotitalo vuodelta -88 ja lämmityksenä ilmalämpöpumppu. Sähköö menee vuosittain 10 tuhatta KWH tai alle riippuen lähinnä talven kylmyydestä. Viime vuonna ennätysvähän 8200 kwh. Ilman puiden tai muunkaan polttamisia.
Eli puheet jostain satojen kilowattien päiväkulutuksesta ovat utopistisia, ellei asu jossain palatsissa. 9000 kwh kun jakaa vuoden päivien määrällä päädymme noin 25 kilowatin keskimääräiseen päiväkulutukseen.. tämä siis Turussa, jossa on suomen lämpimimpiä talvia.Lämmityskaudella siis joku yleensä max 60 kwh jos ulkona on yli 15 c pakkasta ja ei-lämmmityskaudella ehkä vain 10 kwh/ vrk…joka koostuu ruuanlaitosta ja eri härveleiden käyttämisestä ja vaikkapa ilmanvaihtokoneen pyörittämisestä.
” Sähköö menee vuosittain 10 tuhatta KWH tai alle r”
Yksikkö sinä asut ja vietät paljon aikaa mökillä tms?
Meillä kuluu sähköä enemmän ihan ilman lämmitystäkin.
Voisiko olla olla osoitus ilmalämpöpumpun hyödyistä.?
näin on faktat, vuoden ympäri asumme minä ja vaimmo ja elukat täs taloos. eikä ulkomaanmatkoja tai mökkeiilyjä eikä polttopuita.. lämmintä vettä menee aika vähän, kun kerran 2 viikos kylvyssä vain ammeessa ja silloinkin vain ehkä 17 senttii ammees vettä. ja kylmälaitteet ja se sähköllä toimiva vesiboileri olen lisä lämmön eristänyt. talo on 2 kerroksinen ja kuutiomainen, eli jäähdyttävää ulkopinta alaa on aika vähän, ja aurinkoinen mutta vähätuulinen paikka..thätit, dude. ylä-välikattokin on lisälämmöneristetty
on mul näistä fortumin sivuilla nyt 8 vuoden ajalta faktat ja kulutustiedot, voin todistaa kaiken, jos tarvii
asutko ite jossain L-mallisessa 70 luvun ykstasoisessa valesokkeli tasakatto tönössä? joo tiijän niis mnee helvetisti lämmityskuluja
” Voisiko olla olla osoitus ilmalämpöpumpun hyödyistä.?”
Kyllä meilläkin on sellainen.
Onko sinulla sitten käyttöveden lämmittävä pumppu?
Tekniikka & Talous 18.3. kertoo VTT:n kehittämästä ”kuluttajien joustosähkön markkinapaikasta”, jossa on käytännössä sama idea eli voi myydä sähköä jota ei käytä (?). Kuulostaa hullulta, mutta perustelut ovat loogiset.
niin ja tietty, että tässä 150 m2 talos pääsee 10000kwh vuosikultukseen, niin talon sisäinen lämpö on myös aika alhainen. eli missä ei paljoo oleilla eli tekniset ja pesutilat..ei lämmitystä eli talvisin joku15 c, makkareissa ehkä 17 ja missä eniten oleillaan niin voi olla sit 20,4 c. alakerrassa kun on Ilppi, niin sieltä portaikosta lämpö nousssoo ylös ja yläkerta lämpiää siis tavallaan itsestään hahahah, ja alakerrran katto lämpiää, joka on sitten yläkerran lattia niin…hah..
Eli säästeliäs elämäntapa, ei ylenpalttista kuumalla vedellä lotrausta, asumattomien tilojen lämmitys alas ja oleskelutilatkin kohtuulämmössä(on myös terveellistä!) ja arvaan, että myös ns. mukavuuslämmityksiä (lattialämmitystä sähköllä) ei ole? Tästä tulee mieleeni oma lapsuus/nuoruus rintamamiestalossa jossa varsinkin talvella kovilla pakkasilla säädeltiin asumista ja lämpöjä juuri näin eikä siitä mitään huonoja muistoja ole jäänyt. Eli kulutustavoissa ja -joustoissa on paljon meillä säästöpotentiaalia eikä tarvitsisi murehtia sähkön riittävyydestä ja hinnasta niin kovasti niiden muutaman talven huippupakkasviikon aikana. Eli esim. sähkösaunominen tauolle ja pyykinpesu minimiin siksi aikaa ja villasukkaa/paitaa ylle!
Juu…no lattia-sähkölämpö systeemejä on, mut ei niitä täs talos käytetä eikä kannatakkaan. Ei kylppärissä tartte mitään lattialämpöjä jos ei tolskaa sitä vettä lattialle paljookaan! kylppäiristähän myös lämpö menee usein suoraan harakoille poisto ilmaventtiilistä… eikä muuallakan. Eikä kannatakkaan turhaan lattialämmitellä, huomattava osuus menee suoraan talon alle ruokkimaan mikrobikasvustoa lämmöllään myös.
Lisää vaatet ja villasukkiii vaan, niin kyllä pärjää!..Niin se 8200 kwh vuoden kulutus oli siis 2020, jolloin talvi oli leudohko
JOs viellä huonommaks mänöö, tarvii sit linnoittautuu yhteen huoneeseen, siinä missä on varaava takka ja poltella klapei, ja kaikki ovet kiinni muihin huoneisiin ja pistää jollain pressuilla koko yläkerta pois käytöstä,, siis lämmityskaudeksi
Mutta eihän hintasuojaus+pörssisähkö ratkaise mitään, se on vain kiinteähintainen sähkösopimus jonka hinta joustaa alaspäin silloin tällöin. Ja se vakuutuksen suojahinta on pakko nostaa niin korkeaksi, ettei kryptolouhinta ole kannattavaa. Tämä hintaraja vaihtelee kryptomarkkinoiden kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta tullee olemaan useimmiten jo selvästi sen sähkölämmitteisen omakotitalon omistajan kipurajan yläpuolella.
Nyt on kyllä pohjoismaiset sähkömarkkinat kääntyneet mielenkiintoisiksi. Suomen aluehinta on kääntynyt tänä vuonna alemmaksi kuin mitä systeemihinta on. Aiempina vuosina tilanne on ollut yleensä niin päin, että Suomessa on maksettu lisähintaa Ruotsiin ja systeemihintaan nähden. Eli nyt vajaan pohjoismaisen siirtokapasiteetin ansioista suomalaiset säästävät sähkölaskuissa, kun aiemmin se oli toisin päin. Tilannetta on ilmeisesti kääntänyt suomalaisen sähköntuotannon omavaraisuuden nousu, mihin on vaikuttanut mm. Olkiluodon ydinvoimala, vaikkei se toimi vielä edes täydellä tehollakaan.
Tästähän päästäänkin puheenaiheeseen josta ei saa oikeasti puhua. Jos olkiluoto 3 olisi käynnistetty 10v sitten niin hinnat olisivat tulleet niin alas että voitot olisivat olleet eri yhtiöillä olemattomat. Nyt olkiluoto 3:sta yritetään tehdä maailman ensimmäistä säätösähköydinvoimalaa loputtomilla ylös alas testeillä. Melko lyhytnäköistä toimintaa jossa ajetaan reaktori n kestoikä alle 10 vuoteen. Eikä olkiluoto 3 käynnisty tänä talvena ollenkaan , jos talvesta tulee lauha. Eikä käynnisty milloinkaan niin kauan kun suomessa muu sähköntuotto riittää pitämään verkon yllä ilman tulipalopakkasia. Näin manipuloidaan sähkön hintaa ydinvoimalalla mihin viranomaiset eivät voi puuttua. Keksitään aina joku tekninen ongelma tai laitetaan päälle vaikka huoltoseisokki keskellä talvea niin kuin ruotsissa tehtiin. Näin helppoa on vedättää sähkön hintaa turvallisuuteen vedoten. Kuitenkin nyt olkiluoto 3 on toiminut käytännössä säätävoimalana ajoittaisilla ylös ja taas alas ajotavalla joka ei ole edes turvallinen jatkuvassa käytössä.