Masentavien Ukraina-uutisten lomaan katsaus koronaan, koska silläkin rintamalla tapahtuu isoja asioita.
Koronakeskustelussa monet ottivat ihannemaikseen taudin tukahduttamiseen tähdänneet maat, joina mainittiin aluksi Islanti, Etelä-Korea, Kiina, Singapore ja erityisesti Uusi-Seelanti.
Islanti ja Singapore siirtyivät tavallisten maiden joukkoon jo aiemmin, mutta viime viikkoina tartuntojen määrä on suorastaan roihahtanut Etelä-Koreassa, Hongkongissa ja eritysesti Uudessa-Seelannissa.
Uudessa-Seelannissa, jossa tartunnat olivat aiemmin käytännössä nollassa, oli viimeisen seitsemän päivän aikana yli satatuhatta rekisteröityä tartuntaa. Edellisen seitsemän päivän jaksolla niitä oli vajaat vähän alle 16’000 eli tartuntojen määrä on yli kuusinkertaistunut viikossa. Uuden-Seelannin tartuntamäärät ovat nyt korkeampia kuin ovat olleet Suomessa koskaan.
Etelä-Koreassa oli viimeisen viikon aikana vähän yli miljoona tartuntaa. Viikon aikana joka 45:s rekisteröitiin tartunnan saajiksi. Kaikkia tuskin rekisteröitiin, koska omikron on monilla oireeton. Enää ei mikään testaa ja jäljitä ‑strategia pure. Koko kansa pitäisi mobilisoida jäljittäjiksi.
Manner-Kiina on oman ilmoituksensa mukaan pysynyt jokseenkin puhtaana – vaivaiset 1500 tartuntaa viikossa, mikä sekin on paljon enemmän kuin ennen, mutta todella vähän yli miljardin asukkaan maassa.
Hongkongissa oli kuitenkin viikossa lähes 200 000 tartuntaa. Miten Kiina aikoo eristää ne sinne? Hongkong on täysin riippuvainen Manner-Kiinasta tulevasta työvoimasta.
Tukahduttamispolitiikan arvostelijat sanoivat, että yhteiskunnan täydellinen sulkeminen on virhe. Uusi-Seelanti esimerkiksi uhrasi kokonaan tärkeän turismi-elineinonsa. Lopulta tauti kuitenkin tulee maahan ja uhrauksella on vain viivytetty vääjäämätöntä.
Tauti on nyt tullut ja näyttää läpäisevän Uuden Seelannin muutamassa viikossa. Oliko kallis sulkutila ja matkailuelinkeinon uhraaminen siis turha?
Todennäköisesti ei ollut. Uusi-Seelanti ottaa taudin vastaan rokotettuna, jolloin vakavan taudi tai kuoleman riski on häviävän pieni verrattuna siihen, mitä olisi tapahtunut vuosi sitten. Lisäksi heillä oli hyvä tuuri siinä, että omikron on taudinaiheuttajana aiempiin variantteihin nähden lievä.
Toistaiseksi Uudessa-Seelannissa eivät koronakuolemat ole nousseet mitenkään järkyttävästi. Kolme kuollutta viimeisen kahden viikon aikana. Toisaalta valtaosa tartunnoista on alle viikon vanhoja ja tartunnasta kuolemaan menee keskimäärin kolme viikkoa. Parin viikon kuluttua tiedämme enemmän, mutta todennäköisesti Uusi-Seelanti selviää pandemiasta varsin pienen terveydellisin vaurioin ‑taloudelliset vauriot toki ovat olleet suuria.
Epidemiologeille Uusi-Seelanti on varmaankin mielenkiintoinen tutkimusaihe. Epidemian leviämisnopeus on nopeampi kuin missään. Johtuuko se siitä, ettei väestössä ole lainkaan sairauden tuottamaa immuniteettia eikä rokotus estä tartuttamista?