Puheenvuoroni kaupunkistrategiasta Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Onnit­te­len strate­gias­ta neu­votellei­ta hyvästä poli­it­tis­es­ta kult­tuurista. Syn­tyy paljon parem­paa jälkeä, kun arvosta­vat toisi­aan. Muu­tos edel­liseen val­tu­us­tokau­teen on ver­rat­tuna merkittävä.

Kokoomus­laiset ovat tääl­lä kiit­täneet sitä, että strate­gias­sa sul­je­taan pois kun­nal­lisveron koro­tuk­set. Minäkin olen siitä tyy­tyväi­nen, vaikkakin eri syistä.

Helsin­ki on palvelu­val­tainen kaupun­ki. Palveluil­la vero­tus veroki­ilan merk­i­tyk­sessä on myrkkyä, kos­ka itsepa­lvelu on verotonta.

Sel­l­aises­sa Helsingis­sä, jos­ta minä haaveilen, kaupun­ki kuitenkin tarvit­see vah­van tulopo­h­jan ja kaupun­gin tulee voi­da rahaa myös käyttää.

Tääl­lä on puhut­tu niin paljon palveluista, että jätän sen puolen tässä puheen­vuorossa väli­in. Kaupun­ki tarvit­see rahaa myös siihen, että julki­nen tila – puis­tot ja katu­ti­la – pide­tään  hyvässä kun­nos­sa. Ei siis rumaa paikat­tua asfalt­tia ja rähjäistä ympäristöä, vaan mielel­lään kivet­tyjä jalka­käytäviä, hyväkun­toisia metroasemia ja ostoskeskuksia.

Markki­na­t­alous­mais­sa tilan laatu kodin seinien sisäpuolel­la on yleen­sä paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin tila kodin seinien ulkopuolella.

Kun pidämme julkisen tilan kun­nos­sa, Helsingistä tulee kaupun­ki, johon halu­taan eikä joudu­ta. Täl­lä on vaiku­tus­ta myös kaupun­gin tulopohjaan.

Segregaation torjunnassa asuntopolitiikan teho on rajallista

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on todel­la tärkeätä. Tässä pain­o­tan asioi­ta ehkä vähän eri taval­la kuin moni muu. En usko yhtä paljon asun­topoli­ti­ikan tehoon, kos­ka asun­topoli­ti­ikalla voimme vaikut­taa vain uusi­in asun­toi­hin ja niis­säkin vain ensim­mäisi­in asukkaisi­in. Val­taosa asun­tokan­nas­ta on vapaara­hoit­teista van­haa asun­tokan­taa. Sen suh­teen asun­topoli­ti­ikalla ei voi­da vaikut­taa juuri lainkaan.

Van­han asun­tokan­nan osalta käy niin, että jos jokin asuinalue on huono, siitä tulee huono-osais­ten asuinalue. Ain­oa keino vas­tus­taa negati­ivista seg­re­gaa­tio­ta on tur­va­ta, ettei Helsingis­sä ole yhtään huonoa asuinaluetta.

Tässä koulut ovat avain ase­mas­sa. Mikko Sil­li­manin VATT:ssa tekemän tutkimuk­sen mukaan Helsingis­sä toteutet­tu posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio on ollut erit­täin vaikuttavaa.

Tämän lisäk­si on kiin­nitet­tävä huomio­ta julkisen tilan laatu­un. Val­utet­tavasti julki­nen tila on aika rähjäistä huono-osaisil­la alueil­la. Sen kohen­t­a­mi­nen voi olla paljon tehokkaam­paa kuin rahan käyt­tämi­nen sosi­aaliseen sekoit­tamiseen uustuotannossa.

Kiinteistöveroa kannattaa korottaa

Tähän tarvi­taan rahaa. Suosikki­ni on kiin­teistövero, jota myös jok­seenkin kaik­ki ekon­o­mistit oikeal­ta vasem­malle puoltavat.

Tähänkin tarvi­taan rahaa. Olemme nyt sopi­neet, ettei kun­nal­lisveroa nos­te­ta. Min­un suosikki­ni on kiin­teistövero, nimeno­maan tont­ti­maan kiin­teistövero, ei asuin­raken­nusten kiinteistövero.

Kiin­teistövero on on vero­muo­to, jota ekon­o­mistit oikeal­ta vasem­malle kannattavat.