Onnittelen strategiasta neuvotelleita hyvästä poliittisesta kulttuurista. Syntyy paljon parempaa jälkeä, kun arvostavat toisiaan. Muutos edelliseen valtuustokauteen on verrattuna merkittävä.
Kokoomuslaiset ovat täällä kiittäneet sitä, että strategiassa suljetaan pois kunnallisveron korotukset. Minäkin olen siitä tyytyväinen, vaikkakin eri syistä.
Helsinki on palveluvaltainen kaupunki. Palveluilla verotus verokiilan merkityksessä on myrkkyä, koska itsepalvelu on verotonta.
Sellaisessa Helsingissä, josta minä haaveilen, kaupunki kuitenkin tarvitsee vahvan tulopohjan ja kaupungin tulee voida rahaa myös käyttää.
Täällä on puhuttu niin paljon palveluista, että jätän sen puolen tässä puheenvuorossa väliin. Kaupunki tarvitsee rahaa myös siihen, että julkinen tila – puistot ja katutila – pidetään hyvässä kunnossa. Ei siis rumaa paikattua asfalttia ja rähjäistä ympäristöä, vaan mielellään kivettyjä jalkakäytäviä, hyväkuntoisia metroasemia ja ostoskeskuksia.
Markkinatalousmaissa tilan laatu kodin seinien sisäpuolella on yleensä paljon paremmassa kunnossa kuin tila kodin seinien ulkopuolella.
Kun pidämme julkisen tilan kunnossa, Helsingistä tulee kaupunki, johon halutaan eikä jouduta. Tällä on vaikutusta myös kaupungin tulopohjaan.
Segregaation torjunnassa asuntopolitiikan teho on rajallista
Segregaation torjunta on todella tärkeätä. Tässä painotan asioita ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu. En usko yhtä paljon asuntopolitiikan tehoon, koska asuntopolitiikalla voimme vaikuttaa vain uusiin asuntoihin ja niissäkin vain ensimmäisiin asukkaisiin. Valtaosa asuntokannasta on vapaarahoitteista vanhaa asuntokantaa. Sen suhteen asuntopolitiikalla ei voida vaikuttaa juuri lainkaan.
Vanhan asuntokannan osalta käy niin, että jos jokin asuinalue on huono, siitä tulee huono-osaisten asuinalue. Ainoa keino vastustaa negatiivista segregaatiota on turvata, ettei Helsingissä ole yhtään huonoa asuinaluetta.
Tässä koulut ovat avain asemassa. Mikko Sillimanin VATT:ssa tekemän tutkimuksen mukaan Helsingissä toteutettu positiivinen diskriminaatio on ollut erittäin vaikuttavaa.
Tämän lisäksi on kiinnitettävä huomiota julkisen tilan laatuun. Valutettavasti julkinen tila on aika rähjäistä huono-osaisilla alueilla. Sen kohentaminen voi olla paljon tehokkaampaa kuin rahan käyttäminen sosiaaliseen sekoittamiseen uustuotannossa.
Kiinteistöveroa kannattaa korottaa
Tähän tarvitaan rahaa. Suosikkini on kiinteistövero, jota myös jokseenkin kaikki ekonomistit oikealta vasemmalle puoltavat.
Tähänkin tarvitaan rahaa. Olemme nyt sopineet, ettei kunnallisveroa nosteta. Minun suosikkini on kiinteistövero, nimenomaan tonttimaan kiinteistövero, ei asuinrakennusten kiinteistövero.
Kiinteistövero on on veromuoto, jota ekonomistit oikealta vasemmalle kannattavat.
“Kiinteistövero on on veromuoto, jota ekonomistit oikealta vasemmalle kannattavat.”
Osa kyllä. Eivät kaikki. Tonttimaan kiinteistövero on siitä jännä vero, että kaupungin vuokratonteilla rakennuksen omaavat välttävät veronkorotuksen kokonaan. Tontin kiinteistövero kohdistuu vain omistustontillisiin kiinteistöihin, koska kaupungin omistamat tontit on vapautettu siitä verosta. Yksityisellä puolella tontinvuokraehdoissa on nykyään yleisesti ehto, että vuokralainen maksaa tontin kiinteistöveron. Kaupunki ei pysty laittamaan samaa ehtoa omiin vuokratontteihinsa, koska kaupungin vuokratontti on verovapaa.
Siis. Kaupungin pitää maksaa myös omista tonteistaan veroa, kun käyttö on taloudellista toimintaa ml asunnot kuten vuokratalot ja muu liiketoiminta.
Kaupunki ei maksa kiinteistöveroa itselleen.
Kuten Osmo tuossa korosti, Helsinki ei maksa veroa itselleen. Tämä asettaa Hgin oman liiketoiminnan myös vuokra-asuntotoiminnan (noin 50000 asuntoa) väärään asemaan muihin toimijoihin nähden. Ei ole kummoinenkaan muutos verolainsäädännössä saattaa kuntien liiketoiminnan kiinteistövero jäämään valtiolle.
Eikö kaupunki voi laittaa sopimukseen pykälää, että kiinteistöveroprosentin muuttuessa myös vuokra muuttuu siihen verrannollisesti, ja päästä näin olennaisesti samaan lopputulokseen? (Toki tämä vaikuttaisi vasta uusiin sopimuksiin eikä olemassa oleviin.)
Maapohjan kiinteistövero on verojen parhaimmistoa, mutta se tosiaan ajaa maanomistusta julkiseksi. Helsingissäkin ~puolet maasta on julkisomisteista. Omistaminen laittaa kansalaisen työskentelemään omaisuutensa hoitamiseksi. Tämä kannattaisi hyödyntää. Veikkaan, että Helsingin resurssit eivät riitä paikkojen siistinä pitämiseen jos omistaminen ja sitä myötä siistinä pitäminen jää pelkästään julkisen sektorin kontolle. Onneksi sentään yleishyödylliset eivät ole Helsingissä onnistuneet lobbaamaan itseään kiinteistöverovapaiksi kuten useissa kunnissa.
“vaan mielellään kivettyjä jalkakäytäviä”
Ei kiitos. Koita kulkea sellaista pitkin laitteella, jossa on pyörät, esim. pyörätuoli tai lastenvaunut. Tasainen asfaltti ilman reunakiviä on paras alusta. Juuri sillä perusteella on suunniteltu ajoradat, vaikka autoissa on jouset, iskunvaimentimet ja ilmakumirenkaat. Ajoratoja on hiekkapintaisina ainoastaan harvaan asutulla maaseudulla ja kaupunkien keskuistoissa historiallisista syistä. Kevyen liikenteen väylät taas ovat täynnä uria, reunakiviä, kiviä, soraa, epätasaisuuksia ja ties mitä.
Miksi omin voimin etenevän ja usein huonosti jousitetun kevyen liikenteen tulisi joutua missään tapauksessa kulkemaan yhtään epäsataisemmalla alustalla kuin autojen?
Vieläköhän uudessa kaupunkistrategiassa liikennemuotojen prioriteettijärjestys on (nimellisesti) kävely, pyöräily, joukkoliikenne, yksityisautoilu. Nimellisesti järjestys on tämä, oikeasti lista tulee lukea lopusta alkuun päin.
Espan kivetyt jalkakäytävät ovat kyllä aivan tasaisia. En tarkoittanut katukivetystä.
“Markkinatalousmaissa tilan laatu kodin seinien sisäpuolella on yleensä paljon paremmassa kunnossa kuin tila kodin seinien ulkopuolella.”
Tästä en ole ihan samaa mieltä (poikkeuksena esim. Bratislava). Maan yleinen varakkuus vaikuttaa eniten siihen, miten hyvin julkiset tilat hoidetaan. Sveitsissä ympäristö on hienosti hoidettu. Ruotsissakin perinteisesti selvästi paremmin kuin Suomessa (sekä julkiset että yksityiset ulkotilat). Toki Ruotsi ei ole oikea markkinatalousmaa, jos vaikka asuntomarkkinoita miettii…
> Maan yleinen varakkuus vaikuttaa eniten siihen, miten hyvin julkiset tilat hoidetaan.
Jaa‑a. Harvassa maassa olen nähnyt niin surkeita katupäällysteitä kuin USA:ssa. Ja siellä satuin oleskelemaan pääosin Bostonissa ja Cambridgessä, jotka kait ovat melkoisen varakkaita osa-valtioita hyvin varakkaassa maassa. Eikä nyt New Yorkissakaan kovin paljon käy katutilaa kehuminen aivan Manhattanin rikkaimpia alueita lukuunottamatta.
> Jaa‑a. Harvassa maassa olen nähnyt niin surkeita katupäällysteitä kuin USA:ssa. Ja siellä satuin oleskelemaan pääosin Bostonissa ja Cambridgessä, jotka kait ovat melkoisen varakkaita osa-valtioita hyvin varakkaassa maassa. Eikä nyt New Yorkissakaan kovin paljon käy katutilaa kehuminen aivan Manhattanin rikkaimpia alueita lukuunottamatta.
Yhdysvalloissa on keskiluokalla mennyt pitkään huonosti, kym varakkuus on kertynyt ”1 prosentille” — tai oikeastaan promillelle. Ehkä onkin väärin pitää varakkaana maata, jossa omistus on keskittynyt harvoille. Ennen tämä oli tyypillistä epädemokraattisille kehitysmaille.
Julkinen tila, rähjäinen ja siivoton ympäristö EI !!
Ympäristöä pitää siivota, palkata siivoojia.
Vääriin paikkoihin tehdyt sotkut ja piirrokset putsataan.
Ei pelkästään valiteta sotkuista, vaan siivotaan ja ollaan itsekin siistejä.
Julkinen tila – puistot ja katutila — pidetään erittäin hyvässä ja turvallisessa kunnossa, vältetään puhumastakin huono-osaisten asuinalueista.
Lähiympäristöulkoiluun kuuluu (vartin kaupungissa), esteettömänä ja saavutettavana,
puistot, leikkipuistot, ulkoliikuntapaikat (+ urheilutelineet), koirapuistot, penkit, yleiset ulkokäymälät, monipuolista viherrakentamista, niityt, hulevesien hoito,
Kasveilla voi olla nimitaulu ja joitain puita voisi valaista.
Miinusta –
Hämmästyttävän kauan kestävät rakennus- ja korjaustyöt ja korjausmateriaalien ja koneiden säilytys ulkotiloissa pitkin poikin ja rakennusjätteiden jättö ympäristöön on haitallista.
On aika pieni alue, jossa tulee yleensä liikuttua. Kalasatamassa on nyt rakennusjätteitä ja keskeneräisiä töitä, vaikka kuinka paljon, todella siivotonta.
Matkustimme kesän aikana Vuosaaren metroasemalle ja sieltä kävellen Aurinkolahteen.
Siellä oli koko ympäristö uskomattoman siistiä ja hyvin hoidetun näköistä. Silloin huomasi, kuinka paljon epäsiisteys ja keskeneräisyys haittaa.
KALASATAMAAN KOIRILLE KOIRAKÄYMÄLÄT
Kalasatamassa on paljon koiria, monella iltaulkoiluttajalla parikin.
Kalasatamassa on paljon asfalttia.
Koirien ulkoiluttajat/pissattajat antavat koiran valita pissapaikkansa.
Talojen arvokkaan näköisissä sokkeleissa on pissajälkiä n. 30 cm välein.
Koirat pissaavat asuntojen ulko-ovien pieleen, terassiasunnon terassin kylkeen, ulkopaikkaravintoloiden alueelle, ravintolan ulko-oven pieleen jne.
Jokaisessa korttelissa pitää olla oma, pieni koirakäymälä (sehän on pieni tila, max. 1 x 2 m).
Jos muuten tilaa ei löydy, niin luovutaan yhdestä kadunvarsiautopaikasta joka korttelissa.
Koiranpissattaja velvoitetaan kuljettamaan mukanaan vesipulloa. Sillä voi huuhdella pissat, sekä kaduilta että nurmialueelta (hyödyksi käytettävän pissan suhde 1:10)
Jos pissattajat jatkavat katujen likaamista, velvoitetaan taloyhtiöt pesemään pissajäljet kerran vuorokaudessa.
Nuori voi vielä hyppiä pissavanojen yli, mutta pyörätuolilla liikuttaessa pissavanat ovat erittäin vastenmielisiä. Pissa ei kuulu jalkakäytävälle.
Valkoposkihanhet pitää luokitella riistaeläimeksi kuten kanadanhanhet. Asfalteilta pitää voida hätyytellä kakkivat hanhet pois. Isoja ulosteita voi olla asfaltilla niin paljon, ettei niitä enää kykene väistelemään. Pyörätuolilla se on mahdotonta. Toinen vaihtoehto on, että kaupunki käy päivittäin pesemässä jalkakäytävät. Jos on tehty asfaltti, niin se on todennäköisesti tarkoitettu kävelyyn.
Helsinki on hyväksynyt erilaisia kaupunkistrategioita, joiden tarkoituksena on ohjata kaupungin suunnittelua. Näyttää kuitenkin siltä, että sen jälkeen kun tällaiset strategiat on kerran jossain hyväksytty, niillä voidaan perustella aivan mitä tahansa. Kaikenlainen järjen käyttö käy tarpeettomaksi, kunhan muistaa perustella toimenpiteet kaupunkistrategialla.
Kaupungin liikennestrategian perusteella kaupunki voidaan rakentaa täyteen pyöräilyn laatukäytäviä, pyöräsiltoja ja tunneleita ja kaupungin sisääntuloväylät muuttaa pyöräteiksi, ilman että kukaan enää voi kyseenalaistaa asiaa.
Merellisen strategian mukaan taas kaupungin rannat ja lähisaaret rakennetaan täyteen asuntoja, hotelleja, siltoja, raitiovaunuväyliä ja rantaraitteja. Minkään toimenpiteiden järkevyyttä tai tarpeellisuutta ei tarvitse enää erikseen harkita tai perustella.
Liikennestrategian tulkinnan ja toteutuksen nykytrendin perusteella ensisijainen huoli ei ole polkupyöräilyn infran määrässä, sillä paljon sitä ennen kaupunki on täynnä vastaavaa autoliikennettä varten rakennettua infraa. Vuosi vuodelta nimittäin kevyen liikenteen infraan käytetään murto-osa niistä resursseista, joilla kaupungissa autoliikenteen infraa rakennetaan ja ylläpidetään. Esimerkiksi pelkästään Pasilassa yksi autotunneli ja siihen liittyvät oheisjärjestelyt kustansivat saman verran kuin koko kaupungin kaikki pyöräilyn edistämiseen käytettävät resurssit noin viidessä vuodessa. Sama suhde jopa vielä vääristyneempänä pätee talvikunnossapittoon. Samalla kun ajoradoille levitetään kuutiometri suolaa, kevyen liikenteen väylille käytetään noin teelusikallinen.
Sinä jaksat jauhaa siitä Pasilan tunnelista. Se rakennettiin siksi, että saadaan autot pois kävelijöiden seasta. Sinusta rahat menivät autoilulle, minusta kävelijöille.
Tietenkin autoinfraan käytetään enemmän rahaa kuin pyöräinfraan. Pelkästään roska-autojen takia tiet täytyy pitää kunnossa. Mieti mitä seurauksia on, jos 1. autoteitä ei voi käyttää; tai 2. pyöräteitä ei voi käyttää. (1: katastrofi, 2: harmistusta ja somepurkauksia)
Pyöräily on ihan mukava ja terveellinen harrastus osan aikaa vuodesta, mutta koko kaupungin liikenneratkaisuja ei voida suunnitella pyöräilyn ehdoilla.
Puheenvuoroni kaupunkistrategiasta Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Segregaation torjunnassa asuntopolitiikan teho on rajallista
Mikäli koetaan, että segregaation torjunta asuntopolitiikassa on rajallista, niin miksi halutaan, että
Helsingillä on n. 50.000 sosiaalisesti tuettua asuntoa (joihin saattaa vielä lisäksi kohdistua sekä asumistukea että toimeentulotukea). Muistetaan, että saadussa asunnossa on saanut asua loppuelämän, vaikka oma taloudellinen tilanne muuttuisi. Helsingissä on 660.000 ihmistä, ja 335.000 asuntokuntaa, joista 50 % on yksinasuvia
156.000 ihmistä matkustaa (liikenne saastuttaa) päivittäin Helsinkiin töihin. Helsingissä työskentelee paljon pienipalkkaisia; sairaaloissa, päiväkodeissa, kouluissa, liikenteessä, kaupoissa, ravintoloissa jne. työtehtävissä, joissa läsnäolo on välttämätöntä ja työaika on epäsäännöllistä.
Olisiko aiheellista panna sosiaalisesti tuetut asunnot myyntiin ”ARA-ehdoilla” pienipalkkaisille.
Olisiko aika huolehtia pienipalkkaisista, Helsingissä työskentelevistä, joiden verotulotkin jäisivät silloin Helsinkiin.
Helsinki valitsee haluamansa asukkaat sattumanvaraisesti hintasäännöstellyllä tuotannolla, pitämällä yllä tuettua asuntotoimintaa. Näin se syrjii määrätietoisesti ja näyttävästi keskituloisia, Helsingissä työssä käyviä, Helsingin ulkopuolella asuvia.
Segregaation ongelmat on Helsinki itse aiheuttanut omalla asuntopolitiikallaan. Verorahoilla ei tule tukea haitallista hyväntekeväisyyttä.
Joku saattaa ylpeillä sillä, että köyhä asuu miljoona-asunnossa miljoona-asuntojen keskellä. Joku taas ylpeilee sillä, että poliisi oli niin kiltti, että antoi ”epäonnistuneen” pariskunnan jatkaa uniaan puiston laidassa olevassa yleisessä, vihreässä käymälässä.
Helsingissä, jossa asuntojen vuokratkin saattavat olla 3 kertaa suuremmat kuin jossain edullisella alueella, on haluttu, että rikkaiden joukossa asuu köyhiä tukien varassa.
Kuuluuko Helsingin kaupungin kohtuuhintainen asuntotuotanto valtion sote-palveluihin
Mietitään, kuka saa ostaa asunnon Helsingistä. Saako ostaa vain omaan käyttöön, saako ostaa sijoitusasunnoksi. Saako ostaa useampia asuntoja sijoituskäyttöön. Kuka on hyvä asuntosijoittaja. Olisiko hyvä sijoittaa Helsingin asuntotuotantoon, vai olisiko parempi sijoittaa sijoitusvaransa ulkomaille. Olisiko se hyväksyttävämpää. Onko yhteiskunnalla asuntojen rakentamisvelvoite.
Asuntomarkkinoilla on nyt uusi, outo tilanne, velalla rahoitetuista asunnoista. Asuntoja ostetaan taloyhtiön velalla pankkilainan lisäksi. Ennen oli korkovähennysoikeus ja asukkaat maksoivat pankkilainalla taloyhtiölainan pois. Nyt ei makseta. N. 15 % uusista asunnoista on rahoitettu taloyhtiölainoilla (ja mahdollisella pankkilainalla). Kun ostan oman asunnon velattomana, niin olen vastuussa taloyhtiön (/naapureiden) lainoista seuraavat 25 vuotta. Ennen taloyhtiön velat olivat korjausvelkalainoja.
Asunnottomuuden poistaminen, ensi askel
Helsingissä on melkein 1 900 asunnotonta. Työttömyys, avioero, velkaantuminen, tms. on suistanut asunnottomuuteen.
Helsingin järjestyssääntöjä tulee muuttaa. Kielletään kerjääminen ja kaupustelu. Kielletään irtolaisuus.
Tämä velvoittaa, että
huolehditaan, että palvelukeskukset tarjoavat hätämajoitusyöpaikan, asunnottomille helsinkiläisille, päihtyneille, täysin päihteettömille ja naisille. Siellä voisi nukkua, syödä, käydä suihkussa ja pestä pyykkiä ja siellä olisi yhteistä tilaa kokopäiväiseen oleskeluun. Kielletään puistojen yleisten, vihreiden, WC-käymälöiden käyttö nukkumiseen.
Palvelukeskusten yhteyteen järjestetään sosiaalipalveluja.
Mikäli kolmas sektori vapaaehtoistyöntekijöineen toimii tällä sektorilla, niitä tulee tukea taloudellisesti riittävästi. Onko tämä valtion rahoittamaa sote-palvelua.
Miksi “segregaatiota” pitää vastustaa? Liian suurten ylivoimaisten somalikeskittymien muodostumisen estämiseksi, että nämä eivät pääse osoittamaan ylivoimaisuuttaan kaikilla aloilla kantiksiin tähden vai?
Jos koronan jälkeen kävisi niin, että ruvettaisiin tekemään 2–3 päivää viikossa etätyötä. Mitä tuo vaikuttaisi Helsigin meininkiin ja talouteen. Ainakin ruuhkaisuus voisi vähentyä.
On käynyt niin
Konttorini lähellä jo kolmannes ravintoloista on kertonut että lounas ei kannata ja loppuu. Henkilökunnalle kenkää