Palkkarakenteen on saatava elää

Suomes­sa on monel­la alal­la pulaa henkilökun­nas­ta. Lehti­ti­eto­jen mukaan pahin tilanne on hoitoalal­la ja rav­in­tolois­sa. Ongel­mana on paikalleen jämähtänyt palkkarakenne, jon­ka pitäisi voi­da elää, mut­ta joka nyky­isil­lä työ­markki­nasään­nöil­lä se ei elä.

Vähän Neu­vos­toli­iton rom­ah­tamisen jäl­keen venäläi­nen byrokraat­ti matkusti län­teen selvit­tämään, miten markki­na­t­alous oikein toimii. Hän tapasi Lon­toos­sa talousti­eteil­i­jä Paul Seabright­in ja kysyi tältä, kuka on vas­tu­us­sa Lon­toon leivän jakelus­ta. Tämän henkilön hän halu­aisi tava­ta, kos­ka on näh­nyt, ettei Lon­toos­sa jonote­ta leipäkaup­po­jen edustal­la. Hän oli hyvin häm­mästynyt Seabright­in vas­tauk­ses­ta, ettei leivän jakelus­ta ole vas­tu­us­sa kukaan. [Ote syysku­un lop­ul­la ilmestyvästä kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka]

Markki­nat hoita­vat leivän jakelun, kos­ka hin­tamekanis­mi toimii. Jos jostakin, leivästä, jauhoista tai kul­je­tus­palveluista on pulaa, niiden hin­nat nou­se­vat ja pula pois­tuu ja jos jostain on yli­tar­jon­taa, hin­nat vas­taavasti laske­vat. Jos hin­nat eivät saisi muut­tua, meil­läkin voisi olla jono­ja leipäkaup­po­jen edessä tai jos­sain muualla.

Työ­markki­noil­la palkko­jen pitäisi voi­da elää toisi­in­sa näh­den aivan samas­ta syys­tä. Jos palkkarakenne semen­toidaan pitkäk­si ajak­si, syn­tyy pul­lonkaulo­ja niin kuin nyt on syn­tynyt paikallisia ja alako­htaisia työvoima­pu­lia – ja työt­tömyyt­tä toisil­la aloilla.

Sil­loin, kun 1980-luvul­la oli vielä kun­non inflaa­tio, palkkarakenne oli jatku­vas­sa liik­keessä. Yleiset palkanko­ro­tuk­set tar­jo­si­vat korkein­taan suo­jan inflaa­tio­ta vas­taan – eivät aina sitäkään – ja varsi­naiset reaalian­sioiden koro­tuk­sen toteu­tu­i­v­at liuku­mi­na. Voidaan sanoa, että palkat määräy­tyivät pitkälti markki­nae­htois­es­ti. Kokon­aisu­udessaan tämä johti tuot­tavu­ut­ta suurem­pi­in palkanko­ro­tuk­seen. Maan kil­pailukyky palautet­ti­in sään­nöl­lis­es­ti tois­tuneil­la devalvaatioilla.

Työ­markki­noil­la kaik­ki kyt­täävät toisi­aan niin, ettei palkkaraken­net­ta voi­da kor­ja­ta sopi­mal­la, minä viimeistää tari­na Sari Sairaan­hoita­jas­ta osoit­ti.  Kun sairaan­hoita­jille olti­in valmi­ita mak­samaan enem­män, muut liitot ilmoit­ti­vat vaa­ti­vansa saman. Tämän ja suh­dan­tei­den yliku­umen­e­misen vuok­si Suo­mi yli­hin­noitelti­in, mis­tä seurasi yli kymme­nen vuo­den talouskasvun pysähtyminen.

Yhteis­val­u­u­tan olois­sa palkko­jen keskimääräiset koro­tuk­set eivät saisi ylit­tää tuot­tavu­u­den nousua lisät­tynä euroalueen inflaa­ti­ol­la. Oheinen kuva ker­too, mik­si Suomel­la meni niin huonos­ti vuosien 2008–2018 välil­lä. (Kuva on syyskuu lop­ul­la ilmestyvästä kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka.)

Julki­nen keskustelu palkoista menee suurin piirtein niin, että kaikille on tul­ta­va vähin­tään inflaa­tion ja siihen lisä­tyn keskimääräisen tuot­tavu­u­den nousun ver­ran ja jos pulaa työvoimas­ta esi­in­tyy, työ­nan­ta­jien tulee mak­saa liuku­mia sen päälle.  Tässä on se vika, että näin hin­noiteltaisi­in Suo­mi uud­estaan ulos markkinoilta.

Yleisko­ro­tusten pitäisi olla maltil­lisia, jot­ta palkkaraken­net­ta kor­jaav­ille liuku­mille jäisi tilaa.

Hoitoala törmää päin seinää

Olen kir­joit­tanut hoitoalan tilanteesta helmiku­us­sa Verde-lehdessä. Se on iso ja kallis rak­en­teelli­nen ongel­ma, joka vain pahe­nee, jos sitä ei ajois­sa kor­ja­ta, kos­ka nyt alan huono maine ajaa nuo­ria koulut­tau­tu­maan mielu­um­min muille aloille. Työn­tek­i­jäjär­jestö­jen ei kan­na­ta edes yrit­tää hoitaa tätä tupo-pöy­dässä, kos­ka muut alat vah­ti­vat sitä haukkana. Se, ettei mikään ala saa saa­da muio­ta vähem­män on matemaat­tis­es­ti sama asia kuin se, ettei mikään ala saa saa­da mui­ta enem­män. Paikalliset sopimuk­set taulukkopalko­ja korkeam­mista palkoista ovat ain­oa toimi­va tie.   Tämä tulee mak­samaan kun­nille sato­ja miljoo­nia,  mut­ta sille ei nyt voi mitään.

Juho Romakkanie­mi vaati twit­teris­sä sosi­aal­i­tur­van heiken­tämistä, jot­ta hoita­jia alka­isi työ kiin­nos­taa. Romakkaniemen tilan­neku­va on väärä: hoita­jat eivät loisi työt­töminä vaan ovat men­neet töi­hin muille aloille tai muhin mai­hin.  Työt­tömälle hoita­jalle vira­nomaiset osoit­ta­vat kyl­lä työ­paikan sukke­laan, ja se on karenssin uhal­la otet­ta­va vastaan.

Markkinat hoitavat ravintola-alan työvoimapulan

Rav­in­to­la-alan työvoima­pu­la hoituu helpom­min, kos­ka kyse on yksi­tyis­sek­torista. Palkko­ja on vain nos­tet­ta­va ja var­masti ne tule­vat nouse­maan. Se on han­kalaa, kos­ka kat­teet ovat matalia. On vaikea nos­taa olut­tuopin hin­taa, jos kil­pail­i­ja ei nos­ta. Palkko­ja sen kil­pail­i­jankin on nos­tet­ta­va, joten yksit­täisen rav­in­tolan kan­nat­tavu­u­den ei tähän pitäisi kaatua.

Riip­puu alan hin­ta­jous­tos­ta, kuin­ka paljon rav­in­toloi­ta tämän takia joutuu lopet­ta­maan, mut­ta alal­la yri­tys­ten syn­tymi­nen ja sam­mu­mi­nen on nor­maalia. Hyvä arvaus on, että kymme­nen pros­entin kor­jaus palkkoi­hin merk­it­see kymme­nen pros­ent­tia vähem­män alan työ­paikko­ja, mut­ta täl­laisen mekanis­min kaut­ta työ­markki­nat tasapainottuvat.

Tämä on siis täl­lainen kaik­ki muu ennal­laan ‑laskel­ma. Sen rin­nal­la toimii toinen mekanis­mi: elämän­muodon muuttues­sa urbaan­im­mak­si rav­in­to­la-alan voi sinän­sä ennus­taa kas­va­van pitkäl­lä aikavälillä.

Rav­in­toloil­la on ollut vaikeuk­sia saa­da työvoimaa aiem­minkin, Kun korona sul­ki rav­in­toloi­ta, henkilökun­ta siir­tyi mui­hin hom­min, kuten pitikin. Olisi ehkä kan­nat­tanut siir­tyä aiem­minkin, kos­ka palkat ja työa­jat ovat rav­in­tolois­sa ikävät, mut­ta muu­toskit­ka piti van­hois­sa töissä.

Nyt kit­ka toimii toisin. Pitäisi olla jokin syy siir­tyä takaisin. Jo sik­si palkko­jen pitäisi nos­ta ja kyl­lä ne vielä nousevat.

Miksi syntyi lisää työpaikkoja?

Huo­mat­takoon, että korona-ajan alus­ta työ­paiko­jen määrä on selvästi kas­vanut. Mis­tä se on johtunut?

Joku, jon­ka on mah­dol­lista asi­aa tutkia, voisi selvit­tää hypo­teesia, että kun korona karkot­ti rav­in­tolois­d­ta ja muista siipeen­sä saa­neesta ammateista väkeä mui­hin töi­hin, työn tar­jon­nan lisäys syn­nyt­ti lisää työ­paikko­ja näille muille aloille.  Juhana Var­ti­aista var­maankin hymyilyttää.