Kaksitoistavuotinen kauteni Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavassa lautakunnassa on päättynyt, mutta aion silti käsitellä blogillani kaupunkiympäristölautakunnan asioita, sillä koko kaupungin kehittäminen on intohimoni. Tulen tarvittaessa käsittelemään myös muita lautakuntia ja kaupunginhallitusta, jos aihetta ilmenee. Koska kommentointi ei tähtää lautakunnan päätöksiin, kirjoitan myös vähän asian vierestä yrittäen vetää vähän pidempiä ja periaatteellisempia näkökohtia.
Nyt lautakunnan listalla on vain yksi minun kannaltani mielenkiintoinen asia, lausunto HSL:n taloussuunnitelmasta 2022–24.
Joukkoliikenne on saanut kunnolla siipeensä korona-aikana niin, että sen talous on kuralla. Pitäisikö alijäämät peittää nostamalla lippujen hintoja vai verovaroin?
Miten pitäisi toimia ravintolan, joka on vuoden aikana on saanut kunnolla siipeensä, mutta pystyy nyt avaamaan toimintansa. Pitäisikö sen nostaa hintoja roimasti, jotta saisi kertyneen alijäämän peitetyksi? Jokainen ymmärtää, että ei kannata. Optimaalisen hintatason määrittämä voitonmaksimointipiste ei ole muuttunut mihinkään. Ylihinnoittelulla ravintola kaivaisi vain kuoppaansa syvemmäksi. Samasta syystä optimaalinen joukkoliikenteen hinta ei ole muuttunut miksikään.
Ruuhkamaksut subvention vaihtoehto
Joukkoliikenteen subventointiasteeseen liittyy kysymys, miksi joukkoliikennettä subventoidaan? Siksi, että liikenne ylipäänsä toimisi. Jos ei subventoitaisi, kävisi niin kuin kävi 1960-luvulla, jolloin työmatka Puotilasta keskustaan kesti ruuhkien takia 45 minuuttia.
Huomattakoon kuitenkin, että tämä on talousteoreettisesti väärä peruste. Joukkoliikenteen subventoinnilla tähdätään autoliikenteen haittojen vähentämiseen. Oikeastaan pitäisi tehdä toisin päin. Verottaa autoliikennettä ruuhkamaksuin, jolloin joukkoliikenne voisi pärjätä omiallaan. Julkinen talous paranisi kahta kautta, ruuhkamaksutulojen ja subvention vähenemisen kautta.
Vähän kannattaisi kuitenkin subventoida raskasta raideliikennettä, koska sen kustannusrakenne on sellainen, että yhteyden olemassaolo (esimerkiksi metrorata) on kallis ja sen käyttö halpaa. Ei kannata hinnoitella matkustajia ulos.
Infrakorvaukset
Uudet ratahankkeet rasittavat HSL:n liikennettä infrakorvausten kautta. Kunnat rakentavat infran, esimerkiksi länsimetron tai Kruunuratikan, ja laskuttavat siitä HSL:ää käyttäen järkyttävää viiden prosentin korkokantaa.
Paitsi että korko on vähän ylimitoitettu, kunnat rahastavat tämän rahan kahteen kertaan. Helsinki esimerkiksi saa huomattavan osan Kruunuratikan investointikustannuksista takaisin maan arvon nousuna – olisi saanut paljon enemmänkin, jos olisi tehnyt päätöksen ratikkayhteydestä ennen kuin alkoi luovuttaa tontteja.
Tuo ylimitoitettu korko saa aikaan sen, ettei paljon kannata säästellä infrainvestointien suunnittelussa. Käyhän siinä niin, että muut kunnat osallistuvat Helsingin Kruunuratikoiden kustannuksiin ja Helsinki esimerkiksi Vantaan ratikan kustannuksiin.
Pummilla matkustaminen ja pummilla pysäköinti
Virkamiesten tekemässä lausuntoluonnoksessa esitetään, että joukkoliikenteen tarkastusmaksua ei nostettaisi 100 euroon 80 eurosta. Perusteena käytetään sitä, ettei pummilla matkustamisen pitäisi olla kalliimpaa kuin pummilla pysäköimisen. Kokoomus on asiasta eri mieltä. Sen mielestä pummilla pysäköiminen on pienempi rike, vaikka väärin pysäköinti tuottaa selvää haittaa ja jopa vaaraa muille.