Koijärvi ja eläinaktivistit

Sanoin Jyväskylän kesän paneelis­sa, että ilman eläi­nak­tivistien yöl­lisiä tarhaisku­ja turk­istarhaus olisi meil­lä jo kiel­let­ty, kuten se on kiel­let­ty melkein kaikkial­la muual­la Euroopas­sa. Twit­teris­sä on vaa­dit­tu perustelu­ja. Tässä tulevat.

Koi­järvi-liike oli val­ta­va men­estys. Sen toim­inta oli laiton­ta, mut­ta 90 pros­ent­tia suo­ma­lai­sista hyväksyi sen.  Men­estyvän suo­ran toimin­nan tavoit­teena on saa­da yleinen mielipi­de puolelleen, ei edes yrit­tää pakot­taa yhteiskun­taa tah­toon­sa kiristämässä. Tämä jälkim­mäi­nen keino vie ter­ror­is­min puolelle ja siitä tie johtaa johonkin aivan muuhun.

Koi­järvel­lä koimme myös, kuin­ka hel­posti täl­lainen kon­flik­ti­ti­lanne radikalisoi joukon. Aloin ymmärtää, miten ital­ialainen karneval­is­tis­es­ti alka­nut uus­vasem­mis­to­lainen liikke kehit­tyi punaisik­si prikaateik­si ja pää­tyi lop­ul­ta Aldo Moron murhaan.

Meil­lä oli onnek­si teo­reet­tista osaamista tätä uhkaa vas­taan. Sik­si pain­o­timme toimin­nan rauhanomaisu­ut­ta  ja pidimme itse porukan kuumakallet aisoissa.

Pari mah­dol­lisu­ut­ta ansaan oli. Vesipi­irin kaivinkone oli pysäköi­ty yök­si vaar­al­lisen näköis­es­ti ojan reunalle niin, että se kumoami­nen ojaan olisi ollut todel­la help­poa. Ikään kuin emme olisi itse tilaisu­ut­ta oival­ta­ne­et, leiri­imme tuli illal­la tun­tem­at­to­mia miehiä ker­tomaan, kuin­ka help­poa tämä tuho­työ olisi. Me ymmär­simme ansan emmekä siihen langenneet.

Toinen vas­taa­va tilanne syn­tyi vähän yllät­tän. Meil­lä oli mie­lenosoi­tus maa- ja met­sä­talous­min­is­ter­iön edessä, kun yllät­täen min­is­teri Johannes Viro­lainen tuli portista ulos mus­tan auton takapenkil­lä. Joukos­sa syn­tyi spon­taani idea kaataa min­is­terin auto. Koi­jär­ven leir­il­lä olimme yht­enäi­nen joukko, mut­ta katu­mie­lenosoituk­seen pääsi kuka tahansa, eivätkä kaik­ki olleet sisäistäneet rauhanomaisen toimin­nan peri­aat­tei­ta. Onnek­si ämyri oli juuri sil­loin min­ul­la ja sain tihutyön estetyksi.

Kumpi tahansa näistä mah­dol­li­sista ansoista olisi koitunut liik­keen tuhoksi.

Mei­dän peri­aat­teemme oli tehdä lait­to­muudet päivän­val­os­sa kasvo­jamme peit­tämät­tä avoimesti ja kan­taa teoista vas­tu­umme. (Min­un osaltani 40 päiväsakkoa)

Eläi­nak­tivistien turk­istarhaiskut on toteutet­tu aivan toisin, yön pimey­dessä anonyymisti vas­tu­u­ta otta­mat­ta. Isku­jen tarkoituk­se­na ei ole saa­da yleistä mielipi­det­tä puolelleen vaan pakot­taa yhteiskun­ta omaan tah­toon­sa. Kovin fik­sua ei edes ole vapaut­taa minkke­jä luon­toon tuhoa­maan lin­nun­poika­sia. Tosin suo­ma­lainen luon­to on jo nyt täyn­nä turk­istarhaa­jil­ta itseltään karku­un pääs­seitä minkkejä.

Salaperäisen tun­tem­at­toman joukon teot syn­nyt­tävät aina vas­tus­tus­ta ver­rat­tuna rehdisti oma­l­la nimel­lään toimivi­in. Nämä voivat myös julk­isu­udessa perustel­la toimi­aan toisin kuin salas­sa toimijat.

Yhteiskun­nan pakot­tamien ei voi onnis­tua. Yhteiskun­ta ei voi peri­aat­teessa antaa perik­si kiristyk­selle tai ainakin kyn­nys siihen on todel­la korkealla.

Itse tiedän tämän siitä, kun turk­istarhaus­ta vas­tus­ta­vana yritin tehdä työtä tarhauk­sen lopet­tamisek­si eduskun­nas­sa. Siinä oli muuri vas­tas­sa ja perustelu­na oli juuri se, ettei kiristyk­selle voi antaa periksi.

Niin­pä väitän, että tarhaiskut ovat tur­van­neet alan men­estys­tä eivätkä vahin­goit­ta­neet sitä.

Mitä eläi­nak­tivistien sit­ten olisi pitänyt tehdä? Vaikut­taa yleiseen mielip­i­teeseen ja tehdä turk­isten käytöstä hävet­tävää. Tämän kaltaisen pain­os­tuk­sen tulok­se­na moni muo­tialan yri­tys on sanoutunut irti turkiksista.