Olen vaalikoneissa vastannut olevani osittain samaa mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tulee ulkoistaa enemmän yksityisten tuottamiksi. Tässä poikkesin jonkin verran puolueeni muista ehdokkaita. Tällöin tarkoitin sosiaali- ja terveyspalveluja, en esimerkiksi peruskoulua.
Asia on monimutkainen ja siksi tärkeä. Yritän avata sitä lyhyesti.
Julkinen terveydenhoito on kustannustehokkainta
Periaatteessa olen sitä mieltä, että verorahoitteinen terveydenhuolto on paras ja kustannustehokkain. Kun olin aikanaan peruspalveluministeri, eteeni osui Maailmanpankin (jota kukaan ei ole syyttänyt vasemmistolaisuudesta) kannanotto, jossa varoitettiin pohjoismaita luopumasta verorahoitteisesta terveydenhuollosta ja siirtymästä vakuutusmuotoiseen ja yksityisesti tuotettuun terveydenhuoltoon.
Verorahoitteinen on kustannustehokkaampaa, koska sen kannustimet ovat kunnossa. Hoitopäätöksissä arvioidaan todennäköisiä terveyshyötyjä, joita verrataan kustannuksiin. Hoito on kannattavaa, jos hyödyt ylittävät kustannukset. Yksityisen hoidon kannalta taas hoito on kannattavaa, jos joku maksaa siitä.
Vakuutusmuotoinen terveydenhuolto on siksi todella paljon kalliimpaa kuin julkinen. Rahaa haaskautuu kustannustehottomaan hoitoon. Vakuutusyhtiöt ovat pystyttäneet valtavan byrokratian vahtimaan sairaaloita, jotta nämä eivät varastaisi vakuutusyhtiöiden rahoja. Uusin suuntaus on, että vakuutusyhtiöt ostavat sairaalat omikseen.
Yksityiset tuottavat sitä mistä niille maksetaan. Kun maksaa vääristä asioista saa vääriä asioita. Pitäisi siis maksaa oikeista asioista, mutta tätä tapaa ei ole löydetty missään.
Siispä periaatteessa julkinen, verorahoitteinen hoito on parempi.
Yksityiset ovat parempia organisoimaan
Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli.
Vaikka yksityinen terveydenhuolto haaskaa rahaa kustannustehottomaan hoitoon, ne tekevät kuitenkin tempun kuin tempun (yleensä) halvemmalla ja jopa paremmin. Ne ovat yksinkertaisesti paremmin johdettuja.
Kaikki yksityiset eivät toki ole huonompia kuin kaikki julkiset, mutta jos yksityinen on huono, se menee yleensä nurin. Ja jos sen toimitusjohtaja on tumpelo, hänet vaihdetaan. Julkisella se vaihtuu sitten kun 68 vuoden eläkeikä on saavutettu, jos vähän saa kärjistää.
Myös henkilökunta viihtyy paremmin johdetuissa yksiköissä paremmin.
Salin vasemmalta laidalta vastustetaan yksityisiä esimerkiksi seuraavilla argumenteilla:
Vaikka ne tekevät kaiken edullisemmin, niitä ei voi suosia, koska ne piilottavat voittonsa veroparatiiseihin.
Tekevät siis halvemmalla ja paremmin ja sitten jää vielä voittoa piilotettavaksi?
Ne maksavat henkilökunnalle huonosti ja vaikeuttavat julkisten laitosten toimintaa houkuttelemalla näiltä henkilökuntaa.
Voisi kysyä, jos näin on, miksi henkilökunta haluaa siirtyä hyvistä työpaikoista julkisella riistettäväksi yksityiselle?
Niinpä pitäisi miettiä, miten saa yhdistetyksi yksityisen paremman organisaation ja sen, että julkisella sektorilla tehdään oikeita asioita.
Yksi vastaus on, että julkinen sektori päättää hoidosta ja yksityinen toteuttaa sen. Jos lonkkaleikkaus on yksityisen toteuttamana halvempi, julkinen sektori voi ostaa lonkkaleikkauksia yksityisiltä niin, että leikkauksen tarve on päätetty julkisella.
Edellisellä sote-kierroksella kokoomus ajoi silmät kiiluen yksityisille oikeutta ”valinnanvapauden” nimissä hoitaa potilaita vaikka se olisi kalliimpaa kuin julkisella – ja tämän jälkeen varmasti olisi ollut – ja vielä niin, että yksityinen päättää hoidoista. Se olisi tullut todella kalliiksi. Näin vedettiin lokaan hyvä sana, valinnanvapaus.
Valinnanvapaus
Silloin kun hoidon laadulla on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille, pitäisi olla oikeus valita hoitopaikka. Ajattelen tällöin vanhuspalveluja.
Viimeinen työni peruspalveluministerinä oli käynnistää hanke palveluseteleistä. Virkamies ei suostunut esittelemään ja siksi annoin sen kansliapäällikön esiteltäväksi. Allekirjoitin paperin 8:15, kun presidentti myönsi minulle vapautuksen tehtävästä klo 11.
Palvelusetelin avulla hoidokista tulee asiakas, joka tuo rahat mukanaan. Vanhuspalvelujen tapauksessa hän voisi tuoda mukanaan myös omaa rahaa, sillä viimeisissä kääreliinoissa ei ole taskuja. Näin syntyisi markkinat myös hoidon laadulle.
Johtaisiko se julkisesti rahoitetun hoidon rappioon? En usko, pikemminkin tulisi kirittäjä. Sinänsä varakkaat ihmiset voisivat maksaa hoidostaan myös julkisella puolelle enemmän, mutta se on toinen asia.
Olin tilaisuudessa keskustella ruotsalaisen Attendon johtajan kanssa suomalaisesta vanhustenhoidosta. Hän sanoi, että suomalaisille on vaikea tarjota laadukasta hoitoa, kun meillä on päätetty että sen pitää olla olennaisesti halvempaa kuin Ruotsissa.
Miksi julkinen toimii niin huonosti
Peruskysymys kuitenkin on, miksi julkiset yksiköt toimivat niin huonosti?
Kysymys on johtamisesta. Yksiköiden pitäisi olla autonomisia ja niiden pitäisi olla nettobudjetoituja niin, että ne voisivat päättää itse rahankäytöstään.
Olen ollut neljä vuotta Helen oy:n hallituksen puheenjohtajana. On ihanan vapauttavaa, että se on itsenäinen yhtiö, joka voi ratkaista omat asiansa niin kuin hyväksi näkee. Päätimme esimerkiksi panostaa sata miljoonaa euroa tuulivoimaan, ja laskemme saavamme siitä todella hyvän tuoton. Ei olisi onnistunut, jos se olisi ollut kaupungin virasto.
Samanlaista itsenäisyyttä tarvittaisiin julkisiin soteyksiköihin. Niiden ei välttämättä tarvitsisi olla yhtiöitä. Taloudellinen ja toiminnallinen itsenäisyys on olennaista. Sote-yksikön johtajalla pitäisi olla toimitusjohtajan valtuudet – ja toimitusjohtajan irtisanomissuoja.