Mitä tehdään kuukauden kuluttua?

Olen tot­tunut siihen, että ennen päätöstä käy­dään vilkas ja avoin keskustelu, mut­ta kun päätös on tehty, eletään sen mukaan. Suo­mi on nyt päätet­ty sulkea kuukaudek­si ja sen kanssa eletään. Nyt on aika keskustel­la siitä, mitä tehdään kuukau­den kuluttua?

Jatkan tästä asi­as­ta keskustelua täl­lä blogilla, mut­ta en linkitä enää kir­joituk­sia Face­booki­in enkä Twit­teri­in, kos­ka kum­mankaan keskuste­lu­ta­pa ei oikein sovi aiheeseen.

Helsin­gin Sanomat julka­isi tänään simu­loin­ti­mallin, jon­ka käyt­täjä pää­tyy vuoren var­masti suosit­ta­maan tiukkaan taudin eristämis­poli­ti­ikkaa, itse asi­as­sa tiukem­paa kuin tämän­hetki­nen. Sitä tuo simu­loin­ti­malli ei ker­tonut, että siinä oletet­ti­in yhteiskun­nan sulkemisen jatku­vat läh­es lop­ut­tomi­in. Käytän­nössä kuitenkin vain siihen asti, että tau­ti­in saadaan kehite­tyk­si tur­valli­nen ja tes­tat­tu rokote. Yleinen arvio on, että tämä veisi puoli­toista vuot­ta. Koulut siis pitäisi pitää sul­jet­tuna vielä seu­raavakin luku­vu­osi ja van­huk­set kotiarestis­sa syksyyn 2021.

Tämä ei ole ihan pieni ongel­ma. Aika moni myös van­hus kuolisi apa­ti­aan ja liikun­nan puut­teeseen. Van­hus­ten luona ei saisi edes vierail­la. Koko talous olisi sen jäl­keen kuin sodan runtelema.

Täy­del­lisen pysäy­tyk­sen kanssa kil­pail­e­va vai­h­toe­hto on riskiryh­mien, lähin­nä van­hus­ten täy­delli­nen eristämi­nen kuten nytkin, mut­ta muut eläi­sivät kuten ennen. Tämän mallin mukaan olisi jopa toiv­ot­tavaa, että mah­dol­lisim­man moni sairas­tu­isi pian, jot­ta epi­demia menisi ohi ja van­huk­set pää­si­sivät taas ulos asun­nois­taan. Kut­su­taan tätä mallia lau­maim­mu­ni­teet­ti­mallik­si. Sen idea perus­tuu siihen, että kun riit­tävän suuri osa väestöstä on taudin sairas­tanut ja tul­lut sille vas­tus­tuskykyisek­si, taudin eten­e­m­i­nen pysähtyy.

Bri­tann­ian ja Hol­lan­nin hal­li­tuk­set val­it­si­vat ensin tämän strate­gian, mut­ta luopui­v­at sitä, kos­ka sen osoitet­ti­in johta­van ter­vey­den­huolto­jär­jestelmän raskaaseen ylikuor­mit­tumiseen ja kohtu­ut­toman suureen kuollei­den määrään.

Malli toimisi, jos riskiryh­mät osat­taisi­in määritel­lä täs­mälleen oikein. Pelkkä mekaa­ni­nen ikä on sinne päin, mut­ta aivan liian moni riskiryh­mään tosi­asi­as­sa kuu­lu­va jäisi sen perus­teel­la karan­teenin ulkopuolelle.

Pidän epäre­al­is­tise­na, että Suo­mi voitaisi­in pitää sul­jet­tuna puoli­toista vuot­ta. Nyt päätet­ty kuukau­den pysähdys on tarpeen tiedon saamisek­si ja epi­demi­an parem­mak­si ymmärtämisek­si, mut­ta tätä yhteiskun­nan totaalipysäy­tys­tä voidaan jatkaa korkein­taan toinen kuukausi. Kyl­lä koulut on saata­va kesälomien jäl­keen avatuiksi.

Tänä aikana pitäisi kerätä paljon lisää tietoa siitä, mille ryh­mille epi­demia on vaar­alli­nen ja mille vaara­ton. Jos emme saa selvite­tyk­si, ketkä kuu­lu­vat riskiryh­mi­in, pitäisi ainakin selvit­tää, ketkä eivät kuu­lu. Se jo tiede­tään, että alle mur­rosikäiset lapset eivät kuu­lu, ellei heil­lä ole jokin vaka­va sairaus.

Tätä tietoa kuumeis­es­ti kerätään ympäri maail­maa. Emme tiedä mil­loin tulee valmista, mut­ta toiv­ot­tavasti pian.

Riskitek­i­jöistä tiede­tään jo nyt enem­män kuin viikko sit­ten. Han­kalam­mak­si asia on men­nyt sikäli, että vaik­ka nuoret aikuiset eivät tau­ti­in juuri kuole, heitä on teho­hoitoon joutuneis­sa luul­tua enem­män. Tähän se lau­maim­mu­ni­teet­ti­malli kaatui.

Ikä ja mies­sukupuoli pysyvät riskitek­i­jöinä. Dia­betek­sen osalta arvio on muut­tunut. Se on sitä pahempi asia, mitä pidem­pään sitä on sairas­tanut. Min­un kor­vaani tämä kuu­lostaa siltä, että dia­betes ei ole vaar­alli­nen vaan ne vau­ri­ot, joi­ta se on sisäe­limille aiheut­tanut, mut­ta en ole lääkäri.

Tupakoin­ti on tietysti vaarak­si mut­ta myös voimakas yli­paino. (Yhdys­val­lois­sa taitaa tul­la pahaa jälkeä.) Entä ast­ma, veren­paine ja sepelvaltimotauti?

THL:n pääjo­hta­jan mukaan todel­liset tar­tun­tamäärät ovat Suomes­sa 20 – 30 ker­taa toden­net­tu­ja suurem­mat. Siis jotain kuu­den ja kymme­nen tuhan­nen välil­lä. Se tarkoit­taa, että meil­lä on pian tuhan­sia ihmisiä, jot­ka ovat käyneet taudin läpi ja ovat mitä toden­näköisem­min sille vas­tus­tuskyky­isiä. Hei­dän osaltaan yhteiskun­nan luk­i­tusti­lanne voitaisi­in purkaa. He oli­si­vat myös hyviä työsken­telemään riski­am­mateis­sa, esimerkik­si asi­akas­palvelus­sa. Saisi­vat myös vierail­la kotei­hin­sa sul­jet­tu­jen van­hus­ten luona.

Ongel­ma on vain se, että taudin läpi käyneet eivät tiedä, ovatko sairas­ta­neet koro­nan tai jonkin muun flun­ssan. Olisi tämänkin takia todel­la toiv­ot­tavaa, että hal­pa testi kehitet­täisi­in pian. MIT:ssa sel­l­ainen on jo myyn­tilu­paa vaille valmis. Tämä tek­sti kuulem­ma ei pal­jas­ta tau­tia ennen, kun oireet ovat puh­jen­neet, mut­ta tähän tarkoituk­seen se riit­täisi. Tosin osa ei saa mitään oireita.

Jokin tapa käyn­nistää yhteiskun­ta uud­estaan on olta­va. Ei voi­da odot­taa puolta­toista vuot­ta. Taudin läpikäynei­den vapaut­ta­mi­nen kaik­ista rajoituk­sista voisi olla yksi tapa.

Yksi peri­aat­teelli­nen kysymys. Ikäih­miset näyt­tävät laa­join joukoin rikko­van heille asetet­tua määräys­tä pysyä kotona. Ran­skas­sa poli­isi valvoo ulkon­ali­ikku­miskiel­toa. Pitäisikö van­hus­ten suh­teen ottaa kovem­mat keinot käyt­töön vai tode­ta, että oma­pa on asiansa. Omaa henkeään­hän he vain vaaran­ta­vat, eivät muiden kuin sitä kaut­ta, että voivat ylikuor­mit­taa sairaalat.