Pitääkö pahasta rangaista vai hyvää palkita?

Miten kulut­ta­jia ja yri­tyk­siä pitäisi ohja­ta kohden vas­tu­ullisem­paa käyt­täy­tymistä? Pitääkö väärää käyt­täy­tymistä ran­gaista hait­taveroin vai hyvää toim­intaa palki­ta subventoimalla?

Talous­teo­ri­an mukaan tämä on yksinker­taista: ulkoi­sista haitoista pitää mak­saa hait­taveroa ja ulkoi­sista hyödy­istä palki­ta sub­ven­tioin. Ulkoise­na hyö­tynä ei voi­da pitää sitä, että kor­vataan ulkoista hait­taa aiheut­tavaa toimintaa.

Ote­taan tämä vähän konkreet­tisem­min. Pitääkö sub­ven­toi­da puh­taan ener­gian tuotan­toa vai ran­gaista ilmas­ton­muu­tos­ta pahen­tavaa energiaa?

Ulkois­t­en kus­tan­nusten mak­sat­ta­mi­nen hait­taveroina ei oikeas­t­aan ole mikään ran­gais­tus, sil­lä ei kai kukaan pidä ran­gais­tuk­se­na sitäkään, että ostaes­saan tavaran kau­pas­ta siitä pitää mak­saa. Ulkoinen kus­tan­nus on ihan oikea kus­tan­nus ja on virheen oikaisemista, että siitä joutuu myös maksamaan.

Jos emme peri haitas­ta hait­taveroa vaan sen sijaan sub­ven­toimme päästötön­tä ener­giaa, tulemme siinä sivus­sa sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta ja lyömään siten rätil­lä päin naa­maa pyrkimyk­siä säästää ener­giaa. Ener­gian haaskaami­nen ei ole mitään hyveel­listä toim­intaa, jos­ta pitäisi palki­ta. Pikem­minkin päinvastoin.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin paljon helpom­pi jakaa rahaa puh­taalle ener­gialle kuin rankaista saas­tut­tavas­ta toimin­nas­ta. Sik­si sub­ven­tioista on niin paljon helpom­paa päättää.

Nyt tietysti joku vetoaa vetoisas­sa talos­saan palel­e­vaan köy­hään van­huk­seen. On paljon tehokkaam­paa tukea köy­hää van­hus­ta suo­raan kuin sub­ven­toi­da kaikkien suo­ma­lais­ten koti­talouk­sien ja yri­tys­ten ener­gian käyt­töä yhteen­sä sadoil­la miljoonil­la euroil­la, jot­ta tästä menisi muu­ta­ma euro tämän van­huk­sen hyväksi.

Hait­taverot tule­vat kulut­ta­jille kalli­ik­si, kun taas sub­ven­tiot pienen­tävät kulut­ta­jan laskua. Näin moni ajat­telee, mut­ta se ei ole tot­ta. Hait­taverot tuo­vat rahaa val­tion kas­saan ja sub­ven­tiot vievät sitä. Samat kulut­ta­jat joutu­vat tämän laskun mak­samaan joko korkeamp­ina veroina tai huonomp­ina julk­isi­na palveluina.

Kun val­it­semme mielu­um­min hait­taverot kuin sub­ven­tiopoli­ti­ikan, meil­lä riit­tää rahaa kun­non koulu­tuk­seen ja siihenkin, että pidämme huol­ta vanhuksistamme.

On toinenkin argu­ment­ti hait­tavero­jen puoles­ta. Kun ne tekevät fos­si­iliener­gias­ta kalli­im­paa, ne vaikut­ta­vat jokaiseen kulu­tus- ja investoin­tipäätök­seen. Jos jätämme hin­nois­sa ole­van virheen kor­jaa­mat­ta hait­taveroil­la, kaik­ki pienet päätök­set menevät väärään suun­taan. Pienistä puroista muo­dos­tuu lop­ul­ta iso virta.

Sub­ven­tiopäätök­set taas vaikut­ta­vat vain niihin har­valukuisi­in asioi­hin, joi­hin tukea myön­netään. Se on päämäärää ajatellen todel­la tehotonta.