[Lisäys 3.10.2019. Tämä kirjoitus perustui pormestari Vapaavuoren blogikirjoitukseen, jossa sanottii työpaikkojen vähentyneen Helsingin keskustassa 15 000:lla. Mikko Särelä selvitti, ettei tieto pidä paikkaansa. Vapaavuoren käyttämässä tilastossa on Meilahden sairaala sijoitettu vuonna 2000 virheellisesti keskustaan. Särelän blogikirjoitus kannattaa lukea. Vaikka työpaikkojen määrä keskustassa ei ole vähentynyt, ei se myöskään ole lisääntynyt, joten Vapaavuoren huoli on aiheellinen, sillä onhan keskusta liikenteellisesti paras paikka työpaikoilla pääkaupunkiseudulla, kun mittarina käytetään, kuinka monta ihmistä päsee töihin joukkoliikenteellä vaikkapa 40 minuutissa.]
Pormestari Jan Vapaavuoren yksi perustelu keskustatunnelille on, että Helsingin keskusta näivettyy ilman tunnelia. Osoituksena tästä on työpaikkojen määrän väheneminen keskustassa 15 000:lla samalla, kun Tukholman keskusta imee toimistoja puoleensa.
Vapaavuoren ajatuskulku menee ilmeisesti niin, että vaikka 90 prosenttia tuleekin keskustaan töihin joukkoliikenteellä, fillarilla tai kävellen, avainhenkilöt haluavat tulla autolla ja kun eivät autolla pääse, vievät toimiston jonnekin pellolle Kehä III:n varrelle.
Väitän, että Vapaavuoren tilannearvio on yksinkertaisesti väärä. Työpaikkojen väheneminen keskustasta ei johdu ruuhkista. Jos johtuisi, Tukholman keskusta olisi uhanalaisempi. Tilastojen mukaan Tukholman liikenne on ruuhkaisempaa kuin Helsingin. Vuoden 2018 vertailu löytyy tästä. Jopa ruuhkamaksujen jälkeenkin Tukholman liikenne on olennaisesti takkuisempaa kuin Helsingin.
Työssäkäymistä autolla Helsingin keskustassa eivät rajoita ruuhkat vaan pysäköintipaikat. Se taas on peräisin edellisestä suuresta liikennepoliittisesta päätöksestä 50 vuotta sitten, jonka kokoomus hävisi senkin. Kokoomus ajoi silloin Smith-Polvisen ‑liikennesuunnitelman nimellä kulkevaa suunnitelmaa. Kirjoitan tätä Kruununhaassa talossa, joka olisi purettu Liisankatua kulkevan nelikaistaisen moottoritien tieltä. Tähän suunnitelmaan voi tutustua Wikipediassa tämän linkin kautta. Tätä älynväläystään kokoomuslaiset eivät erityisen mielellään muistele.
Kaupunginvaltuusto linjasi, ettei se halua tuollaista kehitystä. Kun tietulleja ei ollut käytettävissä, päätettiin hillitä ruuhkia rajoittamalla pysäköintipaikkojen määrää. Tuo politiikka on edelleen voimissaan. Samalla, kun asuintaloja velvoitetaan rakentamaan pysäköintipaikkoja, vaikka yhdelläkään asukkaalla ei olisi edes ajokorttia, toimistotaloja kielletään rakentamasta niitä sallittua enempää. Sinänsä pysäköinnin rajoittaminen on huono tapa vähentää ruuhkia. Tietullit osuisivat kohteeseen paremmin.
Työssäkäyntiä keskustassa ei elvytettäisi kuitenkaan sallimalla suurempi määrä pysäköintipaikkoja, sillä ei niistäkään ole puutetta. Kaupallisilla toimijoilla on ylitarjontaa autopaikoista. Ne ovat ehkä vähän kalliita, mutta kuitenkin halvempia kuin olisivat pysäköintipaikat oman tontin alla.
Keskustan vetovoimassa työpaikkojen suhteen ei ole valittamista. Kaikki kelvolliset toimistot viedään käsistä. Kysyntä ylittää tarjonnan, joten työpaikkoja tulisi heti lisää, kun niiden rakentaminen vain sallittaisiin.
Helsingissä tärkein kaupunkisuunnittelun johtolanka on kysymys siitä, miltä Helsingin keskusta näyttää purjeveneestä katsottuna. Siluetin varjelemiseksi keskustan alueella on kielletty rakentamasta ylöspäin. Tämä ei ole vihreiden keksintöä. Me olemme kannattaneet ylöspäin rakentamista. Ruoholahdessa, Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Pasilassa se kyllä sallitaan. Niinpä työpaikkoja pakotetaan niihin. Juuri kaavoitimme kasin ratikan entiselle päättärille Ruoholahdessa 1 500 työpaikkaa.
Ilman tätä periaatetta Kampin kauppakeskuksen päällä esimerkiksi olisi parikymmentä kerrosta toimistotilaa ja sen päällä muutama kerros luksusasuntoja. Jos halutaan keskustaan lisää työpaikkoja, pitää sallia niiden rakentaminen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Kovin tiukka rakennussuojelu autioittaa myös keskustaa. Muualla keskitytään rakennuksen julkisivun suojeluun, mutta Helsingissä halutaan suojella myös väliseinät rakennusten sisällä. Yritykset eivät halua 50-luvun koppikonttoreihin, vaikka ne olisivat kuinka hyvältä paikalla. Postitaloa parempaa paikkaa tuskin löytää, mutta sinnekin on ollut vaikea löytää vuokralaista.
Aika paljon toimistoja on muutettu hotelleiksi. En osaa tätä surra, vaikka toimistotilaa siinä menetetäänkin.
Yhdeltä kannalta auton vastustaminen on todella vähentänyt työpaikkoja keskustasta. Kun ilma ei ole enää epäterveellistä hengittää, keskustasta on tullut vuosi vuodelta halutumpi paikka asua. Asukkaat maksavat korkeampaa neliövuokraa kuin toimistot, vaikka asuminen on paljon autointensiivisempää kuin työpaikat – erityisesti, kun autopaikat on pakko laittaa, jos toimisto muutetaan asunnoiksi. Tätä älyttömyyttä voi käydä katsomassa entisen kirkkohallituksen talon edessä Katajanokalla. Siellä autopaikan hinnaksi tulee paljon yli 100 000 €.
Vaikka toimitilat ovat hyvin kysyttyjä keskustassa, Bulevardin eteläpuolella ne eivät sitä ole. Syynä on se, että joukkoliikenne syöttää kaiken liikenteen aivan ydinkeskustaan. Tätä yritettiin korjata linjaamalla ysin ratikka Merikadulle, mutta asukkaat ja kokoomus torppasivat tämän, koska pelättiin ratikan vievän kadunvarsipaikkoja autoilta.
Tyhjiäkin toimistoja pääkaupunkiseudulla on ja todella paljon. Niitä on erityisesti Espoossa. Ei se siis ainakaan siitä johdu, että autoilijoita olisi kurmuutettu. Pikemminkin siitä, että niihin pääsee vain autolla.
[Lisäys 29.9.2019. Mikko Särelä soitti ja sanoi, että väite 15 000 työpaikan vähentymisestä keskustasta sattaa olla tilastovirhe. Kaupungin kaksi tietokantaa antavat asiasta ristiriitaisen kuvan. Asia selvinnee alkuviikosta.]