Vasemmistolaista markkinaliberalismia

Markki­na­t­alous näyt­ti toisen maail­man­so­dan jäl­keen lem­peät kasvon­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jok­seenkin kaik­ki pää­sivät osal­lisik­si kulu­tus­ta­son nousus­ta. Ay-liike avit­ti kas­va­van kakun jakamises­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti siitä on kiit­tämi­nen hyvää tas­apain­oa työ­markki­noil­la. Läh­es kaik­ki kel­paisi­vat töi­hin eikä huonol­la pal­ka­lla saanut töi­hin ketään.

Sit­ten kaik­ki muut­tui. Muu­tos alkoi Yhdys­val­loista, jos­sa palk­ka-asteikon alim­man puoliskon reaali­palkat eivät ole kohon­neet 1970-luvun jäl­keen. Vähän koulutet­tu­ja tarvi­taan vähemmän.

Pres­i­dent­ti Trump syyt­tää glob­al­isaa­tio­ta. Valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta on men­nyt Kiinaan, mut­ta val­taosa työ­paikkaka­dos­ta johtuu automaa­tios­ta, dig­i­tal­isaa­tios­ta ja kaupungistumisesta.

Suomes­sakin palkka­jakau­ma on polar­isoin­ut. Keskeltä on pois­tunut sato­jatuhan­sia hyviä ammat­tidu­u­nar­in töitä. Tilalle on tul­lut korkea­palkkaisia asiantun­ti­jate­htäviä ja mata­la­palkkaista palve­lu­työtä. Kasvu keskit­tyy viiden yliopis­tokaupun­gin ympärille.

Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on saanut hyvin kopin kehi­tyk­ses­tä. Eri­ar­voisu­us­mittareis­sa ei näy juuri muu­tos­ta vuo­den 2000 jäl­keen. Tulon­jakoa mit­taa­va gini-ker­roin esimerkik­si ei ole noussut.

Taidamme mita­ta eri­ar­voisu­ut­ta puut­teel­lis­es­ti. Jos menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, menet­tää läh­es kaiken. On ikävää, jos yksilö menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, mut­ta yhteiskun­ta­rauha vaaran­tuu, jos kokon­aiset alueet menettävät.

Vaik­ka Ran­skan keltali­ivimel­lakat alkoi­vat dieselöljyn hin­nas­ta, pon­ti­me­na oli tunne, että hal­li­tus tukee vain pari­isi­laista eli­it­tiä ja antaa suurim­man osan maas­ta taantua.

Lib­er­aali demokra­tia on hävin­nyt demokraat­ti­sis­sa vaalit toisen­sa jäl­keen pop­ulis­mille ja autoritääristä hallinto kaipaav­ille: Yhdys­val­lat, Bri­tan­nia, Puo­la, Unkari, Italia, Turk­ki ja Venäjä.

Ellemme halua joukon jatkok­si, poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kun­non käänne vasempaan.

Käänne vasem­paan, mut­ta vasem­mistop­uoluei­den lääk­keet eivät tässä toi­mi. Kaipuu men­neisyy­teen ei kel­paa ohjeeksi.

Ay-liik­keen lääke eri­ar­voisu­ut­ta vas­taan on nos­taa alimpia palkko­ja. Se kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta siitä seu­raa kas­va­va työt­tömyys. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet saa­vat keskimäärin samaa palkkaa kuin keski­as­teen suorit­ta­neet, mut­ta niin­pä hei­dän työt­tömyysas­teen­sa onkin 23 %.

Kun poli­ti­ik­ka tuot­taa työt­tömyyt­tä, kor­jataan ongel­ma lisäämäl­lä tulon­si­ir­to­ja. Tämän tien päässä ei siin­nä onnelaa, vaan hyv­in­voin­ti­val­tion hidas rapistuminen.

Ei pidä hin­noitel­la ihmisiä pois työ­markki­noil­ta, ellemme halua jakau­tunut­ta yhteiskun­taa, mut­ta työssä käyvien köy­hyyt­täkään emme tarvitse.

Tarvit­semme vapaam­min määräy­tyviä palkko­ja työl­lisyy­den vuok­si ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tulo­ero­jen vuok­si. Kokon­aisu­us on sosi­aalis­es­ti tasa-arvoisem­pi kuin pien­ten palkkaero­jen ja korkean työt­tömyy­den vaihtoehto.

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja mak­se­taan vuosi vuodelta enem­män asum­istuen nimel­lä. Niiden huono puoli on tuen sit­o­mi­nen asumiseen, mikä häir­it­see asuntomarkkinoita.

Kan­natan niukkaa perus­tu­loa, mut­ta en kos­ka se yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa vaan kos­ka se ratkai­sisi ris­tiri­idan työl­lisyy­den ja tulo­ero­jen välillä.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van voimansa – hyvässä ja pahas­sa. Se on alis­tet­ta­va hyvän palvelu­un sen sijaan, että sen voima tuhottaisiin.

Vasem­mis­to esit­tää ratkaisuk­si täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen sijas­ta laa­jaa palkkat­uen käyt­töä. Se on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta rahan kier­rät­tämi­nen työ­nan­ta­jan kaut­ta sitoo työn­tek­i­jän työan­ta­jaan, oli tämä mil­lainen ääliö hyvän­sä. Mik­si työväen­li­ike täl­laista kan­nat­taa? Sen lisäk­si palkkatu­ki sovel­tuu vain vaki­in­tuneille työ­paikoille, jol­loin suuri osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoisa jää sivuun.

Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markki­nal­ib­er­al­is­mia tuot­ta­maan samal­la korkea työl­lisyys että pienet tulo­erot! Mukaan tarvi­taan vah­va vihreä sävy tor­ju­maan hin­tao­h­jauk­sel­la pahan tekoa ympäristölle, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Sikäli se kuitenkin liit­tyy tähän aiheeseen, että paras keino ympäristö­tuho­ja vas­taan on hait­to­jen verot­ta­mi­nen – markki­namekanis­min käyt­tö on tehokas­ta myös ympäristöpoli­ti­ikas­sa. Se taas tuo kai­vat­tu­ja vero­tu­lo­ja ilman, että työn vero­tus­ta pitää nostaa.

Tässä on vain se han­kalu­us, että oikeal­la kan­nate­taan markki­nal­ib­er­al­is­mia mut­ta ei niin vah­vasti sosi­aal­ista tasa-arvoa ja vasem­mal­la sosi­aal­ista tasa-arvoa mut­ta ei markkinaliberalismia.

 

===

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Haas­ta­ja-pal­stal­la Nykypäivä-lehdessä.