Olen pettynyt tunnin junien kuoppaamisesta

Olen äärim­mäisen pet­tynyt siihen, että hal­li­tus ei aio toteut­taa tun­nin junia, kos­ka juuri nyt ei ole rahaa. Onko myöhem­min muka. Äänestäjänä koen tulleeni huiputetuksi.

Minä luulin, että val­tion omaisu­ut­ta oli tarkoi­tus myy­dä, jot­ta sama raha investoitaisi­in infra­struk­tu­uri­in. Näin tehden val­tion omaisu­us olisi pysynyt yhtä suurena.

On hyvin lyhyt­näköistä ajat­telua myy­dä omaisu­ut­ta juok­se­via meno­jen rahoit­tamisek­si, kuten nyt tehdään.

Olen itseasi­as­sa samaa mieltä Li Ander­son­in kanssa siitä, että jos halu­aa elää velak­si, kan­nat­taisi ottaa koro­ton­ta lainaa sen sijaan, että myy tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Tiedän, että puh­da­sop­piset ekon­o­mistit pitävät sitä sama­nar­voise­na, kos­ka eivät tun­nus­ta, että insti­tu­tion­aaliset sään­nöt saa­vat aikaan sen, että val­tioiden lainas­taan mak­sama korko on alem­pi kuin yri­tys­ten tuot­to­vaa­timus oma­lle pääo­ma­lleen ris­ki huomioiden.

Se, että nyt olete­tul­la nousukaudel­la eletään yli varo­jen, on yksi asia. Kokon­aan toinen asia on, miten investoin­nit kan­nat­taisi ajoittaa.

Investoin­tien aikaist­a­mi­nen on hyvää talouspolitiikkaa

Jos val­tio käyt­tää rahaa järke­vi­in investoin­tei­hin, ei ole väärin rahoit­taa näitä investoin­te­ja velka­ra­hal­la. Tase­han pysyy sil­loin kun­nos­sa. Kun val­tio saa lainaa negati­ivisel­la reaa­liko­rossa, tarkoit­taa se, että investoin­tien aikaist­a­mi­nen on kan­nat­tavaa, vaik­ka rataa ei voisi ottaa käyt­töön kuin vuosien kulut­tua. Negati­ivis­ten korko­jen aika on ihmeellistä.

Kun rata raken­netaan aikaisem­min, se saadaan tietysti myös käyt­töön aikaisem­min ja ryhtyy hyödyt­tämään kansan­talout­ta. Tämän lisäk­si se tule­va hyö­ty on sitä suurem­pi, mitä aikaisem­min rata raken­netaan, kos­ka yhdyskun­tarakenne ryhtyy heti sopeu­tu­maan uuteen rataan. Toimin­nat sijoit­tuvat niin, että radalle tulee käyt­töä. Siis vielä ker­ran: mitä aikaisem­min radat raken­netaan, sitä kan­nat­tavampia niistä tulee.

Tun­nin junaa Turku­un ja Tam­pereelle ei voi perustel­la työ­matkali­iken­teel­lä. Jos muu­ta­ma tuhat turku­laista alka­isi radan ansioista pen­delöidä Turus­ta Helsinki­in, tulisi paljon halvem­mak­si rak­en­taa heille asun­not Helsinkiin.

Tun­nin junien idea on siinä, että nopea ratay­hteys sitoo Turun, Helsin­gin ja Tam­pereen taloudet yhteen ja osa Helsin­gin kasvus­ta voi suun­tau­tua Turku­un ja Tam­pereelle – ja Loh­jalle. Osa yri­tyk­sen toimin­noista voi olla Turus­sa ja osa Helsingis­sä, kos­ka matkus­t­a­mi­nen on niin vaivatonta.

Val­tioiden oblig­aa­tioiden negati­ivi­nen korko ker­too, että olisi hyvä, jos val­tiot löytäi­sivät tar­jol­la ole­valle pääo­ma­lle järkevää käyt­töä. Julkiset investoin­nit paran­ta­vat maail­man­talouden toim­intaa. Näin rahat­alous toimii.

Sitä pait­si olemme menos­sa kohti laskukaut­ta. Sil­loin on hyvä elvyt­tää käyt­tämäl­lä rahaa julk­isi­in investoin­tei­hin – investoin­tei­hin eikä kaik­keen kivaan juok­se­vaan menoon.

Entä se itära­ta? Anteek­si nyt vain kaik­ki itä­suo­ma­laiset, mut­ta itäradas­ta ei saa kan­nat­tavaa mil­lään. Sik­si sitä ei voi pitää investointi­na, joka lisää val­tion omaisu­u­den arvoa yhtä paljon kuin siihen käytetään rahaa.  Sen jäl­keen, kun tehti­in Lah­den oiko­ra­ta, ei rin­nakkaista rataa Helsingistä Kou­volaan kan­nat­ta rak­en­taa. Sen sijaan Mikke­li – Kuo­pio ‑radan voisi kor­ja­ta nopeak­si radak­si ja harki­ta Lahti-Heino­la-Mikke­li ‑rataa.

Jos Itä-Suomen maakun­nille annet­taisi­in pari mil­jar­dia euroa vapaasti käytet­täväk­si maakun­tien­sa elin­voiman lisäämisek­si, en usko, että ne uhraisi­vat sitä Itärataan.

Han­key­htiö?

Min­un puolestani tun­nin junat voisi rahoit­taa velan­otol­la. Jos jotkut EU-rajat kahlit­se­vat tätä (eivät kahlitse kyl­lä mui­ta mai­ta) tehtäköön sit­ten se kaavail­tu rahoi­tusy­htiö. Siinä olisi se hyvä aja­tus, että näin saataisi­in radan tuot­ta­ma maapo­h­jan arvon­nousu osak­si rahoi­tus­ta. Saman tosin saisi aikaan sil­läkin, että radas­ta hyö­tyvät kun­nat rahoit­ta­vat sitä ja keräävät arvon­nousun itselleen.

Jos on pakko mak­saa sijoit­ta­jille kalli­im­paa rahaa, rahoi­tusy­htiön voisi ava­ta taval­lisille suo­ma­laisille , jot­ka nyt lahot­ta­vat rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. Hei­dän tuot­to­vaa­timuk­se­na on paljon pienem­pi kuin eläkeyhtiöiden.

Julk­isu­udessa on kummok­sut­tu aja­tus­ta, että han­key­htiö ei mak­saisi lain­o­jaan koskaan pois vaan mak­saisi korkoa ikuis­es­ti. Mitä ihmeel­listä tässä on. Kun luin kansan­talout­ta 1970-luvul­la, val­tion oblig­aa­tioil­la tarkoitet­ti­in ikuisia valtionlainoja.

= = = =

Jokin sana niistä juok­se­vista menoista.

Hal­li­tuk­sen talous­poli­ti­ik­ka on sikäli kum­mallista, että laskel­mat on tehty olet­taen, että poikkeuk­sel­lisen kova talouden kasvu jatkuu. Silti halu­taan tehdä elvyt­tävä eli ali­jäämäi­nen budjetti.

Oma käsi­tyk­seni on, että elvyt­tämi­nen alkaa olla koh­ta paikallaan, mut­ta sil­loin nyky­isi­in menoi­hin ja tulopo­hji­in perus­tu­va bud­jet­ti on vielä paljon ali­jäämäisem­pi. Jos hal­li­tu­so­hjel­maa lue­taan niin kuin se on kir­joitet­tu, sil­loin on määrä lopet­taa elvyt­tämi­nen ja ryhtyä aja­maan suh­dan­neke­hi­tys­tä alas säästöin ja veronkorotuksin.

Mihin se Keynes unohtui?