Olen tässä blogissa kritisoinut kokeiltavaa perustulomallia ennenkin ja pidän tätä kritiikkiä yhä relevanttina. Ei ollut tutkijoiden vika, ettei voitu kokeilla paremmin. Nyt saatuja tuloksia pitää peilata tätä vasten. Tässä pari vanhaa kirjoitustani:
Mihin kysymykseen perustulokokeilu vastaa
Miksi kokeilussa oleva perustulokokeilu ei ole se oikea.
Kokeilussa on kaksi ongelmaa. Kokeiltava malli on aivan tolkuttoman kallis, koska verotusta ei muokattu perustuloa vastaavaksi. Ei ole tarkoitus, että normaali palkansaaja saisi käteen 560 euroa aiempaa enemmän.
Kokeiluun otettiin vain työmarkkinatukea saavia, mikä tarkoittaa, että jokseenkin kaikki ovat pitkäaikaistyöttömiä. Heistä monen kohdalla työllistyminen on vaikeata, koska työkyky on mennyt. Tämä joukko tarvitsisi enemmän palveluja kuin kannusteita. Moni heistä ei pääse töihin vaikka kuinka haluaisivat. Mielenkiintoisempia tuloksia olisi saatu, jos kokeeseen olisi valittu tavallisia ihmisiä, joilla on teoriassa varaa valita, menevätkö töihin vai eivät. Nyt ei myöskään kukaan voinut jäädä pois töistä perustulon vuoksi, koska kokeilun alkaessa kukaan ei ollut töissä.
Kolmaskin ongelma on, määräaikaisuus. Kukaan ei tee pysyvää elämänmuutosta, muuta esimerkiksi maalle hoitamaan lampaita. Tälle ei oikein voi missään kokeilussa mitään.
Kun koehenkilöt olivat jokseenkin kaikki vaikeasti työllistettäviä, ei muodostanut suurta ongelmaa, että työllistyminen pysyvään täysipäiväiseen työsuhteeseen olisi ollut kohtuuttoman kannattavaa.
Alustavat tulokset työllisyysvaikutuksista ensimmäisenä vuotena on saatu. Ei tilastollista eroa koeryhmän ja vertailuryhmän välillä. Perustuloryhmä teki vähän enemmän töitä ja vertailuryhmä sai vähän enemmän työtuloja, mutta kumpikaan tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Koe on päättynyt, mutta rekisteritiedot työllisyydestä saadaan vasta vuoden kuluttua! Mitä ihmettä! Ainakin verottaja osaa tehdä veroehdotuksen jo maaliskuussa. Julkistamistilaisuudessa moni sanoi, että muualla tehdyissä kokeiluissa myönteiset työllisyysvaikutukset ovat tulleet vasta muutaman vuoden päästä. Jäämme odottamaan myöhempiä tuloksia. Ja ihmettelemme rekisteritiedon hidasta valmistumista.
Koeasetelmaa heikensi se, että perustuloon ei sisältynyt lapsikorotuksia, minkä vuoksi perustuloryhmä saattoi hakea täydennystä perustuloon työttömyyskorvauksesta. Tämä toisaalta vähän tuhosi koeasetelmaa, toisaalta antoi mahdollisuuksia jatkoanalyyseille.
Ei siis käynyt niin, että perustuloryhmä olisi ryhtynyt laiskottelemaan koeryhmää enempää, vaikka velvollisuutta ottaa työtä vastaan ei ollutkaan. Mutta ei käynyt niinkään, että työnteon kannattavuus olisi innostunut tekemään enemmän töitä. Tai sitten tapahtui molempia ja nämä vaikutukset kumosivat toisensa. Huomattakoon myös, että perustuloa saavat jäivät pois palvelujen piiristä, mikä varmaankin pienensi heidän työllistymistään.
Haastattelututkimuksen mukaan perustulon saajat olivat elämäänsä selvästi tyytyväisempiä ja pysyivät paremmin terveempinä kuin vertailuryhmään kuuluvat. Kun tämä ei maksanut enempää, osoittaa se todeksi perustulon kannattajien väitteet paremmasta oman elämän hallinnasta. Samanlaisia tuloksia on saatu muualla tehdyistä tutkimuksista. Jopa raha riitti perustuloryhmässä paremmin kuin vertailuryhmässä, silloinkin kun sitä oli yhtä paljon.
Matalat vastausprosentit kuitenkin tekevät tuloksista kiistanalaisia. Voihan olla, että vastaajat ovat valikoituneita. Voi myös olla, että perustuloporukan parempi tyytyväisyys eri johtunut perustulosta vaan siitä, että vertailuryhmää kiusattiin aktiivimallilla.
Kokeiluja pitäisi jatkaa. Pitäisi kokeilla erikseen vastikkeettomuutta – aktiivimalliin olisi pitänyt liittää koe, jossa toisia kiusattiin aktiivimallilla ja toisia ei kiusattu. Ja normaaliin työttömyysturvaan pitäisi liittää koe, jossa yhteensovitusprosentti olisi matalampi.
Kokeilua pitäisi laajentaa koko väestöä edustavaan otantaan. Pitkäaikaistyöttömät ovat kovin harhainen näyte suomalaisista.
