Irtisanomislaista

Ajat­telin pysyä hil­jaa pienyri­tys­ten irti­sanomis­laista, kos­ka tässä keskustelus­sa ei ole enää kyse asioista eikä argu­menteista vaan mieliku­vista, joil­la men­nään eduskun­tavaalei­hin. Kun nyt kuitenkin blogikir­joituk­seni asi­as­ta alku­vuodes­ta on kaivet­tu esille, esitän asi­as­ta muu­tamia näkökohtia.

Osal­lis­tu­in alku­vi­ikos­ta erääseen tilaisu­u­teen, jon­ka alus­sa keskustelti­in irti­sanomis­laista. Kom­men­toin tässä myös eräitä argu­ment­te­ja, joi­ta käytet­ti­in lain vastustamiseen.

Ensik­si halu­an sanoa, että pidän hal­li­tuk­sen toim­intaa täysin pöhkönä. Asia on aika vähämerk­i­tyk­setön kum­mallekin osa­puolelle, mut­ta jostain syys­tä on halut­tu lahjoit­taa vaalivoit­to demareille. Se ei taas oikein palvele tavoitet­ta saa­da työ­markki­nat toim­i­maan parem­min. Täl­laiset asi­at hoide­taan vaa­likau­den alus­sa, ei juuri ennen eduskuntavaaleja.

Itse asi­as­ta. Niille, joiden osaamis­es­ta ja työ­panok­ses­ta työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat veris­es­ti, asial­la ei ole merk­i­tys­tä. Työ­suhde­tur­val­la on merk­i­tys­tä vai niiden kannal­ta, joiden ase­ma työ­markki­noil­la on heikko. Heil­lä ei ole sel­l­aista eri­tyiskykyä, jos­ta yri­tyk­set oli­si­vat riip­pu­vaisia. Joko täl­laista eri­tysosaamista ei ole koskaan ollutkaan tai se on kadon­nut ajan kulues­sa, ter­vey­den heiken­tyessä ja maail­man muuttues­sa. Eri­tyiskyky ei ole mitään kovin elit­is­tistä. Hyvä raken­nusalan ammat­ti­lainen on todel­la kysyt­ty juuri nyt.

Työ­markki­naase­mal­taan heikko­jen kesku­udessa vah­va työ­suhde­tur­va on hyvä niiden kannal­ta, joil­la on työ­paik­ka ja vas­taavasti huono asia niiden kannal­ta, joil­la ei ole työ­paikkaa, kos­ka kyn­nys hei­dän työl­listämiseen­sä nousee. Kun työssä ole­vaa lus­mua ei voi irti­sanoa, ei vas­taavasti hevil­lä palkata ketään, jon­ka pelätään alka­van lus­muil­la heti koe­jan päätyttyä

Koko yhteiskun­taa ajatellen on hyvä asia, että yri­tys­ten on vaikea irti­sanoa ikään­tyvää työn­tek­i­jää sen vuok­si, että tämän työ­panos alkaa olla vähän heiken­tynyt, kos­ka sen jäl­keen työ­panok­sen arvo putoaa nol­laan. Tämän var­jop­uole­na on se, että jos ikään­tyvä kuitenkin joutuu työt­tömäk­si, näil­lä pelisään­nöil­lä hän­tä ei kan­na­ta palkata toiseen yri­tyk­seen. Tulok­sen näkee tilastoista.

Hyvän irti­sanomis­suo­jan hyödyt työn­tek­i­jälle ovat isois­sa ja pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jälle yhtä suuret, mut­ta hai­tat pie­nille yri­tyk­sille huo­mat­tavasti suurem­mat kuin suurille. Isos­sa yri­tyk­sessä voidaan aina löytää muu­ta tekemistä sel­l­aiselle, joka ei enää selviä siitä tehtävästä, johon hänet on palkat­tu, mut­ta pienis­sä ei tätä mah­dol­lisu­ut­ta useinkaan ole. Tämä puoltaisi sitä, että laki olisi eri­lainen eri koikoisille yri­tyk­sille niin kuin se on Italiassakin.

Asiantun­ti­jan tilanne on eri asia kuin lukuhihnatyöntekijän

Aiem­mas­sa postauk­ses­sani yritin havain­nol­lis­taa eri­ty­isosaa­jan erot­ta­mat­to­muut­ta siihen, mitä tapah­tu­isi jääkiekko­joukkueelle, jos se ei saisi irti­sanoa epäon­nis­tunut­ta val­men­ta­jaansa. Mon­elta jäi esimerkin sisältö ymmärtämät­tä, kos­ka he keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si tämä on juridis­es­ti eri asia, kun minä yritin keskit­tyä asian sisäl­löl­lisi­in vaikutuksiin.

Ker­rot­ti­in, että val­men­ta­ja on palkat­tu määräaikaiseen työ­suh­teeseen, ja palka­n­mak­su jatkuu määräa­jan lop­pu­un. Määräaikaisu­us kai pitää perustel­la. Eikö HIFK tiedä, tarvit­seeko se val­men­ta­jaa vuo­den kulut­tua ja muut­tuuko määräaikainen työ­suhde pysyväk­si, jos määräaikaisuuk­sia on mon­ta peräkkäin?  Olen­nais­ta­han tässä on, että erot­ta­mat­to­muus ei sovi val­men­ta­jan työhön niin kuin se ei sovi toim­i­tusjo­hta­jan tehtäväänkään. Ei se ole juridi­nen vaan hyvin käytän­nölli­nen asia.

Jos yri­tys han­kkii asiantun­ti­jan tuo­maan yri­tyk­seen osaamista, jota yri­tyk­sessä ei ole, se muis­tut­taa enem­män jääkiekko­val­men­ta­jan pestiä kuin kahvi­lan tar­joil­i­jan työtä. Jos tar­joil­i­ja ei osaa työtään, työ­nan­ta­jan on opastet­ta­va, mut­ta työ­nan­ta­ja ei voi opas­taa asiantun­ti­jaa, jon­ka piti osa­ta juuri sitä, mitä kukaan muu yri­tyk­sessä ei osaa.

Jos asi­aan halu­taan rak­en­tavaa ratkaisua, voisi ajatel­la, että olisi eri­laisia työ­suhtei­ta, sel­l­aisia kuin on jääkiekko­val­men­ta­jil­la ja sel­l­aisia kuin on kahvi­lan tar­joil­i­jal­la. Irti­sanomis­la­ki siir­ret­täisi­in toisin sanoa Aka­van murheek­si. Työ­suh­teen alus­sa ker­rot­taisin, kumpaa lakia tässä nou­date­taan ja sen heikom­man irti­sanomis­suo­jan mukaisen (mut­ta mah­dol­lis­es­ti muuten työn­tek­i­jälle edullisem­man) käyt­tö pitäisi perustel­la niin kuin pitää perustel­la määräaikaisuuskin.

Isot yri­tyk­set voivat irti­sanoa kenet haluavat

Siinä alku­vi­ikon keskustelus­sa irti­sanomis­lakia vas­tus­tanut piti sitä perus­teet­tomana. Hän toi­mi korke­as­sa ase­mas­sa osaamisalal­la ja ker­toi, että on joutunut irti­sanomaan henkilöön menevistä syistä paljon työn­tek­i­jöitä, kos­ka nämä eivät ole selvin­neet töistään. Tämä tehdään siirtämäl­lä irti­san­ot­ta­vat ensin omaan yksikköön ja sit­ten YT-menet­telyssä lakkaut­ta­mal­la tämä yksikkö tarpeet­tomana. Ihan by the book! Ei ihme, että isot yri­tyk­set pitävät asi­aa tarpeet­tomana, kun mikään ei estä heitä irti­sanomas­ta ketä huvit­taa. Tätä kikkaa ei voi käyt­tää kol­men hen­gen yrityksessä.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jän ase­ma on joko hyvä tai hyvin huono

Loogiset argu­men­tit ovat pienyri­tys­ten helpom­man irti­sanomisen puolel­la, mut­ta sit­ten tule­vat ne reaal­i­maail­man kysymyk­set. Hen­ki on pienis­sä yri­tyk­sis­sä yleen­sä parem­pi kuin suuris­sa, mut­ta ei aina. Kaik­ki yrit­täjät eivät ole mitään pul­mu­sia, vaan joukos­sa on varsi­naisia siko­ja. Sel­l­ainen yrit­täjä voi käyt­tää irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta pain­os­taak­seen työn­tek­i­jöitä luop­umaan lail­li­sista oikeuk­sis­taan. Jos et suos­tu ilmaiseen yli­työhön, saat kenkää. Tämä voi olla merkit­tävä argu­ment­ti irti­sanomis­lakia vas­taan – tai sen puoles­ta, että ongel­maan etsitään parem­pi ratkaisu.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä ei ole lain­opil­lista osastoa

Keskustelus­sa kävi myös ilmi, että kun pienyri­tys on hävin­nyt irti­sanomisen työ­tuomiois­tu­imes­sa, syynä on yleen­sä se, ettei yrit­täjä ole osan­nut tehdä irti­san­omista pykälien mukaan. Itse irti­sanomi­nen sinän­sä olisi ollut perustelua, mut­ta ensin pitää esimerkik­si antaa varoi­tus. Näistä tilanteista sik­iävät nämä kaupunki­tar­i­nat siitä, kuin­ka mah­do­ton oli työn­tek­i­jä ja silti yrit­täjä hävisi jut­tun­sa. Älkää siis palkatko kuin sukulaisianne!

Pienyrit­täjät osaa­vat yleen­sä oman työn­sä, mut­ta heil­lä ei ole oikeusti­eteel­listä tutk­in­toa. Niin­pä lähetän ter­veisiä Suomen yrit­täjille. Kun te nyt kuitenkin häviätte tämän jutun, kan­nat­taisiko perus­taa pienyri­tyk­sen irti­sanomis­palvelu, joka neu­voo jäsen­mak­sua vas­taan irti­san­omisti­lanteis­sa, jot­ta ilmi­selvät tapauk­set eivät kaadu yrit­täjän osaamattomuuteen.

Tämä ei tuk­isi sitä sikail­i­jayrit­täjää, joka käyt­täisi irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta lait­tomaan työn­tek­i­jöi­den painostamiseen.

Riit­tääkö piden­net­ty koeaika?

On vedot­tu siihen, että puolen vuo­den koea­jan pitäisi riit­tää. Se oli selvä paran­nus, mut­ta ei poista ongel­maa. Ihmiset voivat ajan mit­taa myös muut­tua. Joskus päädytään myös vuosien jäl­keen avio­eroon, vaik­ka aluk­si meni ihan hyvin.

Tämän keskustelun ikävin puoli on siinä, että se on antanut monille yri­tyk­sille viestin: olkaa todel­la varovaisia ja valikoivia palkates­sanne työvoimaa. Kos­ka lus­mus­ta ei pääse eroon kuin isol­la rahal­la, palkatkaa vain sel­l­aisia, joista olette täysin var­mo­ja. Tämä lisää rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. Demar­it vielä julis­ta­vat, että kun vain äänestätte heitä, riistäjäsi­at eivät pääse lus­muista eroon mitenkään.

= = = =

Olisiko tässä sisäl­löltään vähämerk­i­tyk­sisessä kiis­tas­sa kyse ihan jostain muus­ta? Ay-puolelta moni on sanonut, että hal­li­tuk­sen suurin syn­ti on, että se on tehnyt päätök­sen kolmikan­taisen menet­te­lyn ulkop­uolelle. Monil­la bar­rikadin molem­mil­la puo­lil­la näyt­tää ole­van itse asi­as­sa kysymys siitä, tuleeko ay-liik­keelle olla Suomes­sa veto-oikeus eduskun­nan päätöksiin.