Olen ajat sitten havainnut, että ihmisen on mahdoton ymmärtää maatalouspoltiikkaa ja erityisesti maataloustukea. Tästäkin huolimatta ajattelin kirjoittaa, mitä ajatuksia uutiset EU:n maataloustuesta aiheuttavat.
Maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat nousevat euroina laskettuina trendinomaisesti, kun maailman väkiluku nousee ja peltoalaa menetetään kaupunkien, eroosion ja kuivuuden vuoksi, Aasian valtavat väestöt vaurastuvat ja alkavat syödä enemmän lihaa ja kun valuuttojen ostovoimat vapaakaupan myötä lähestyvät toisiaan. Niinpä voisi ajatella, että maatalous tarvitsisi Euroopassa pikkuhiljaa vähemmän tukea. Erityisesti, koska maatalousväestön määrä vähenee, mutta maataloustuotanto ei vähene, joten tuotanto viljelijää kohden nousee.
Maataloustuki ei täysimääräisesti näy viljelijän tukena, koska se kapitalisoituu pellon hintaan. Tämän seurauksena pellon hinta on jopa täällä raukoilla rajoilla huomattavan korkea. Pellon hinta on viljelijälle meno, koska viljelijä joutuu kolme kertaa vuosisadassa ostamaan tilan sisariltaan. Tosin valtio maksaa tästä osan niin, että maatilan kohdalla perintövero on oikeastaan negatiivinen. Kaupunkiin muuttanut sisarus sen sijaan hyötyy tuesta täysimääräisesti. Suuri osa viljeltävästä pinta-alasta on vuokrattuja peltoja. Niiden osalta maataloustuen nousu tai lasku menee pellon omistajalle eikä viljelijälle. Jos hehtaarituki nousee satasella, pellon vuokra nousee satasella – tai niin siinä pitäisi käydä.
Esitys tilakohtaisesta katosta merkitsee samalla ylärajaa maatilan koolle. Suomessa viljelijöiden tulo on puolta pienempi kuin maksettu maataloustuki, eli itse viljelyn tuottama tulo on vahvasti negatiivinen. Tässä hieman yllättävässä tilastoluvussa saattaa olla takana verottajan aika pitkämielinen suhtautuminen maatalouden verotettavaan tuloon.
Jos tilalla on ylimääräisiä hehtaareja, jotka jäävät tuen ulkopuolelle, niitä ei kannata viljellä vaan jakaa tila kahdeksi tai useammaksi tilaksi tai vuokrata osa pelloista napurille. Tuo 60 000 euron katto tulee vastaan aika pian. Hehtaarituki on luokkaa 1000 €/ha/vuosi, joten katto tulee vastaan jo 60 hehtaarin kohdalla, pohjoisessa aikaisemmin kuin etelässä. Viljatiloilla tuki on noin 600 €/ha, joten katto tulee vastaan 100 ha:n kohdalla, nuorilla viljelijöillä vähän aikaisemmin. [Lisätty viljatiloja koskeva lisäys] Suomessa on pyritty selvästi tätä suurempiin tiloihin. Kun maataloustuen osuus tilan tuloksesta on Suomessa selvästi suurempi kuin muualla EU:ssa (siis lähes 200%), tuo katto merkitsee selvästi alempana olevaa kattoa viljelijän vuosituloille. Siellä, missä tuen osuus on vain 25 % tuloista, sallitaan siis 240 000 euron vuositulot, meillä vain 30 000 €, jos tuohon eurostatin tilastoon on uskominen.
Teoriassa katto on kuitenkin 100 000 €, mutta koska maataloustulo on meillä niin voimakkaasti riippuvaista tuesta, aika huonosti toimivat markkinat, jos joku viljelee tilaa niin, että tuki on jossain 60 000 €:n ja 100 000€:n välillä eikä vuokraa peltojaan naapurille, jolla on kiintiössä vielä vähän tilaa. Mutta se naapurisopu!
Jos tuki on vain 25 % maataloustulosta, kuten Ranskassa, on tietysti mahdollista jatkaa viljelyä, vaikka tuen raja on tullut vastaan.
Maksimikoon asettaminen tiloille tarkoittaa, ettei ollakaan enää tukemassa omavaraista tuotantoa vaan elämänmuotoa. Maksimikoko myös sellutehtaalle?
On sanottu, että maataloustuki ei ole tukea viljelijälle vaan kuluttajalle. Totuus lienee jossain tuossa välissä. Olisi paljon parempaa tukea vähävaraisten kulutusta tulonsiirroilla kuin ruuan hinnan subventoinnilla.
Suomen viljelyalasta 70 % tukee kotieläintuotantoa ja vain 30 % ihmisten suoraan syömiä kasviksia. Kun tuetaan viljelyä, tullaan samalla tukeneeksi myös lihan syömistä. Naudanlihana syötyä kaloria tuetaan moninkertaisesti enemmän kuin perunana syötyä.Ilmasto ei kiitä.
Pari viikkoa sitten Länsiväylä lehdessä kerrottiin, että suurikokoisen koiran hiilijalanjälki on suurempi kuin city-maasturin. En ole käynyt laskelmaa läpi. Tätäkin me siis tuemme.