Suomen puolueiden tila (1) Kokoomus

Kir­joi­tan sar­jan Suomen suurim­mista puolueista, niiden heikkouk­sista ja vahvuuk­sista. Ydi­na­jatuk­se­nani on, että demokra­tia voi sitä parem­min, mitä parem­mas­sa kun­nos­sa ovat puolueet. Vaik­ka kuu­lun vihreisi­in, min­un silmis­säni ei ole ole­mas­sa objek­ti­ivis­es­ti oikeaa poli­ti­ikkaa. Paras tulos saavute­taan sil­lä, että eri näke­myk­siä edus­ta­vat puolueet ovat jonkin­laises­sa tas­apain­os­sa keskenään ja hoita­vat oman tont­tin­sa. Se on vähän sama asia kuin, että oikeudessa syyt­täjä ja puo­lus­tusasiana­ja­ja panevat molem­mat paras­taan edus­taak­seen omaa näkemystään. 

Se, että meil­lä menee mon­es­sa asi­as­sa huonom­min kuin Ruot­sis­sa, johtuu paljolti siitä, että päätök­sen­tekokyky ei ole meil­lä yhtä hyvä kuin Ruot­sis­sa. Suure­na syynä tähän on, että puolueet toimi­vat meil­lä huonosti.

Kokoomus

Olen sanonut aikaisem­minkin, että kokoomus on Suomes­sa paha alisuo­ri­u­tu­ja. (Kat­so tästä) Jos se hoitaisi asiansa kun­nol­la, sen kan­na­tus alka­isi kol­mosel­la. Onhan jotenkin outoa, että suurin por­var­illi­nen puolue on pitkään ollut enti­nen maalaisliitto.

Kokoomuk­sen vaikeuk­sien syyt juon­ta­vat Kekkosen aikaan. Kekko­nen oli päät­tänyt pitää kokoomuk­sen oppo­si­tios­sa. Pitkä oppo­si­tiokausi rapaut­ti puolueen sisäisen koneis­ton. Hal­li­tuk­sen ulkop­uolel­la valmis­telukoneis­tolle ei ollut käyt­töä, ja sik­si se pääsi hiipumaan. Sen rak­en­t­a­mi­nen uud­estaan kesti pitkään, jos on valmis vieläkään.

Joku toinen sanoi tämän parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, ettei kokoomus ole puolue, se on vaalior­gan­isaa­tio. Vas­ta puolue­si­h­teeri Taru Tujunen rak­en­si kokoomuk­ses­ta jotenkin puoluet­ta muis­tut­ta­van organisaation.

Aikanaan SKDL:llä oli parhaat poli­itikot, kos­ka sen aate­su­un­nan ihmisille poli­ti­ik­ka oli ain­oa sosi­aalisen kohoamisen väylä. Kun­non kokoomus­laiselle on tar­jol­la paljon parem­min palkat­tu­ja ja vähem­män tuulisia paikko­ja yri­tys­maail­mas­sa. Jotain vikaa on kokoomus­laisen maail­manku­van omaaval­la, joka ei ole yri­tys­maail­mas­sa men­estynyt. Sik­si kokoomuk­sel­la on kyky­pu­laa, vaik­ka se main­os­tikin itseään kyky­puolueena. Keskus­ta koulut­taa poli­itikko­jaan jär­jestelmäl­lis­es­ti. Vaikut­taa siltä, että kokoomus ei kouluta.

Kokoomus ei ole myöskään ymmärtänyt tehdä eroa asiantun­ti­jan ja lob­barin välil­lä. Kun min­is­tere­itä avus­ta­maan tuli kas­va­va määrä poli­it­tisia avus­ta­jia ja val­tiosi­h­teere­itä, lob­bar­it pää­sivät suo­raan val­lan ytimeen – kat­sokaa vain, mis­tä nämä val­tiosi­h­teer­it ja poli­it­tiset avus­ta­jat ovat tulleet. Kaikil­la puolueil­la on tässä omat syntin­sä, mut­ta kokoomuk­sen osalta tämä meni äärimmäisyyksiin.

Lob­barin ajat­telu­un ei kuu­lu kokon­aisu­u­den pohtimi­nen vaan oman eri­ty­is­in­tressin ajami­nen. Ei ole yllät­tävää, että niin paljon esi­tyk­siä joudu­taan peru­maan tai kor­jaa­maan jälkikä­teen, kun nor­maali valmis­telukoneis­to ohite­taan ja jär­jestölob­bar­it pää­sevät muo­toile­maan hal­li­tuk­sen esityksiä.

Pro busi­ness, ei pro market

Suomes­ta puut­tuu puolue, joka ajaisi toimi­vaa markki­na­t­alout­ta. Tämä rooli kuu­luisi luon­nos­taan kokoomuk­selle, mut­ta kokoomus ei sitä tehtävää täytä. Puolue ei ole pro mar­ket ‑puolue vaan pro busi­ness ‑puolue. Ero näkyy sel­l­ai­sis­sa asiois­sa kuin suh­tau­tu­mas­sa mil­jar­di­en euro­jen yri­tys­tuki­in, apteekkien avaamises­sa kil­pailulle, suh­tau­tu­mises­sa kaupunkien ruuhka­mak­sui­hin ja niin edelleen. Kun kun­ta myy tai vuokraa tont­tia yri­tys­toim­intaan, pro busi­ness ‑puolue halu­aa antaa sen ali­hin­taan sopi­vasti val­i­t­ulle toim­i­jalle ja pro mar­ket ‑puolue luovut­taisi sen tar­jouskil­pailun perus­teel­la eniten maksavalle.

Sil­lä, että Ruotsin sosialidemokraatit ovat (olleet?) markki­na­henkisem­pi puolue kuin Suomen kokoomus. Saat­taa olla jotain tekemistä sen kanssa, että talous toimii Ruot­sis­sa parem­min ja sosi­aalis­es­ti vas­tu­ullisem­min kuin mata­lan työl­lisyy­den Suomessa.

Markki­namekanis­mien puo­lus­t­a­mi­nen kuu­luu lähtöko­htais­esit kokoomuk­selle. Tämän luon­nol­lisim­man tehtävän­sä kokoomus on hoi­tanut huonosti.

Kokoomuk­ses­sa on muu­ta­ma markki­na­henkises­ti toimi­va poli­itikko, kuten Juhana Var­tia­nen ja Eli­na Lep­omä­ki. He ovat saa­neet nopeasti maineen oikean ääri­laidan kulk­i­joina, mikä eri­tyis­es­ti Juhana Var­ti­aisen kohdal­la on aivan väärä tulk­in­ta. Juhana on yhteiskun­nal­lisil­ta tavoit­teil­taan ilmi­selvä demari, edelleen. Hän on Big Gov­ern­ment ‑ihmisiä, jot­ka puo­lus­ta­vat vah­vaa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta. (Hän voisi kyl­lä vähän hioa puhetapo­jaan niin, ettei ruokkisi käsi­tys­tä laitaoikeis­to­laisu­ud­estaan turhaan.)

Mon­elta on jäänyt ehkä huo­maa­mat­ta, että Eli­na Lep­omä­ki on arvostel­lut voimakkain sanakään­tein nyky­istä soten valin­nan­va­paus­lakia, kos­ka siinä taloudel­liset kan­nus­timet ovat aivan vinksal­laan.  Hän on siis selvästi pro mar­ket, kun kokoomuk­sen lin­janve­dois­sa pais­taa niin vah­vasti pro busi­ness ‑ajat­telu, ettei aina tiedä, kum­mal­la puolel­la pöytää kokoomus­laiset neu­vot­tel­e­vat, kun pitää neu­votel­la val­tion puoles­ta ter­vey­den­hoitoalan yri­tys­ten kanssa. Lep­omäen kehit­tämä sosi­aal­i­til­i­malli on aikaansa edel­lä ole­va viritys.

Se, että kokoomuk­sen pro mar­ket ‑väki on ase­moitu poli­it­tisen ken­tän oikeaan laitaan, johtunee siitä, ettei meil­lä ole tra­di­tio­ta, jos­sa sosi­aal­ista tasa-arvoa ajet­taisi­in markki­na­t­alouden keinoin. Kokoomuk­sen sisäl­lä sel­l­aisen muo­dost­a­mi­nen voi olla vaikea­ta, kos­ka puolue ei ole yhteiskun­nal­lises­sa köy­denve­dos­sa ollut vetämässä köyt­tä tasa-arvon suuntaan.

Ei myöskään kaupunkipuolue

Tun­tu­isi myös loogiselta, että kokoomus puo­lus­taisi kaupunke­ja ja olisi edis­tämässä kaupungis­tu­mista, mut­ta ei ole. Eräs merkit­tävä kokoomus­vaikut­ta­ja valit­ti min­ulle joskus, että tässä asi­as­sa kokoomus on maakun­taor­gan­isaa­tion­sa van­ki. Hän ihmetteli suuresti, mik­si vihreät ovat han­kki­mas­sa täl­laista pakkopaitaa itselleen.

Aika iso tien­haara kokoomuk­sel­la oli, kun puolue val­it­si puheen­jo­hta­jak­seen Alexan­der Stub­bin eikä Jan Vapaavuor­ta. Se oli yksi puolueen suurista menete­ty­istä mah­dol­lisuuk­sista. Mut­ta puolueil­la on sel­l­aiset puheen­jo­hta­jat, jon­ka ne ansaitsevat.

Kokoomus on viime aikoina kohen­tanut toim­intaansa, mikä näkyykin parem­pana kan­natuk­se­na, mut­ta kateek­si käy kuitenkin Ruot­sia. Ruotsin mod­er­aatit on puolueena paljon osaavampi.