Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

Työ­markki­nat muut­tuvat taval­la, joka korostaa jäykkien työe­htosopimusten hait­to­ja. On yhä enem­män lyhy­taikaisia töitä, jois­sa työ­nan­ta­ja on tehtaan patru­u­nan sijaan koti­talous suo­raan tai välillisesti.

Paperite­htaas­sa voidaan hin­noitel­la työt suh­teel­lisen vapaasti, mut­ta uusil­la työ­markki­noil­la asi­akas­ta ei voi pakot­taa mak­samaan yli­hin­tais­es­ta työstä.

Uusil­la työ­markki­noil­la työl­lisyys paranisi, jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la. Per­in­teisil­lä työ­markki­noil­la se merk­it­sisi monille selvää huonon­nus­ta ja ahdis­tavaa epä­var­muut­ta. Niin­pä työ­markki­na­jär­jestöt tuskin saa­vat aikaan päätök­siä työe­hto­jen liberalisoimisesta.

Muu­tos tapah­tuu niin, että yhä use­ampi pää­tyy yksinyrit­täjäk­si, joiden palk­ka määräy­tyy markki­noil­la. Näi­den määrä on 20 vuodessa lisään­tynyt puoli­tois­tak­er­taisek­si. Kam­paamoissa ”työn­tek­i­jät” ovat kam­paamo­tuole­ja vuokraavia yrittäjiä.

Yksinyrit­täjyys lisään­tynee kiihtyen, kos­ka vapaasti hin­noitel­lut vievät työt jäykästi hin­noitel­luil­ta, mut­ta myös kos­ka poten­ti­aa­li­nen työnantaja/asiakas ajat­telee, että yksinyrit­täjä on pystyvämpi kuin työt­tömyy­destä palka­nsaa­jak­si pyrkivä.

Osa yksinyrit­täjistä on sitä vapaae­htois­es­ti ja men­estyy hyvin, osal­la kyse on pakkoyrit­täjyy­destä. He ovat työ­markki­noiden huono-osaisia, jot­ka kuitenkin ovat valin­neet tämän vai­h­toe­hdon mielu­um­min kuin työttömyyden.

Olisi sosi­aalis­es­ti vält­tämätön­tä ulot­taa työhön liit­tyvä sosi­aal­i­tur­va sovitel­tu­ina päivära­hoi­neen myös pakkoyrit­täji­in –niin, että se myös toimii.

Sään­nöiltään kovin köm­pelöä työt­tömyys­tur­vaa parem­pi pehmen­täjä olisi perus­tu­lo, sil­lä ei ole järkevää luo­da tilantei­ta, jois­sa työtä tekemäl­lä menet­tää rahaa. Niitä sovitel­tu päivära­ha syn­nyt­tää herkästi.

Täl­löin perus­tu­lo voisi ainakin aluk­si olla niin pieni, ettei sen varaan voi jät­täy­tyä oleile­maan. Sen tarkoi­tus olisi lieven­tää pien­i­t­u­lois­t­en tulo­vai­htelui­hin liit­tyvää riskiä. Sil­loin ei kor­vaisia syyper­äistä tur­vaa­mas­ta täysin työt­tömien asemaa.

 

Suurin osa työ­suhteista menee työ­paikan vai­h­ta­jille. Kansan­talous voit­taa, kun joku siir­tyy ural­laan eteen­päin. Aiem­pi, vähem­män vaa­ti­va työ jää muiden tavoiteltavak­si. Se helpot­taa osaamisvi­noumaa – sitä, sitä että työ­paikois­sa vaa­di­taan parem­paa osaamista kuin työt­tömil­lä on. On tärkeätä saa­da osaa­jat hakeu­tu­maan vaa­ti­vampi­in tehtävi­in ja jät­tämään van­hat työ­paikkansa niille, jot­ka ei ole vielä yhtä päte­viä. Ketjun päässä joku työl­listyy työttömyydestä.

Työ­paikkaa vai­h­ta­mal­la pätevöi­tyy lisää, kos­ka uudessa työ­paikas­sa oppii aina uut­ta. Työ­paikkaa usein vai­h­ta­neen on työt­tömyy­den sattues­sa helpom­pi löytää uusi­työ­paik­ka kuin sel­l­aisen, joka on tehnyt samaa työtä 30 vuotta.

Kun lähekkäin on paljon saman alan työ­paikko­ja, on help­po ede­tä ural­la vai­h­ta­mal­la yri­tyk­ses­tä toiseen. Näin siir­tyy myös tietoa eli lähekkäin ole­vat yri­tyk­set oppi­vat toisil­taan. Tämä on merkit­tävä tek­i­jä kasautu­mise­duis­sa. On huono asia, että yhä use­ampi yri­tys kieltää työ­sopimuk­sis­sa työn­tek­i­jöitään siir­tymästä kil­pail­i­jalle. Yksit­täistä yri­tys­tä ajatellen se on ymmär­ret­tävää, mut­ta koko alan kehi­tys kärsii.

 

Työn haku ja työn­väl­i­tys ovat nyky­isiltä keinoil­taan aivan alkeel­lisia yhdis­tämään oikea­ta työn­tek­i­jää oikeaan työte­htävään. Sekä työl­lisyys että kansan­talouden tuot­tavu­us parani­si­vat olen­nais­es­ti, ihmiset saataisi­in ohjatuk­si heille parhait­en sopivi­in työ­paikkoi­hin. Tässä tekoä­ly tulee ole­maan suurek­si avuksi.

Tek­i­jöi­den ja työn yhdis­tämi­nen onnis­tuu sitä parem­min, mitä enem­män on käytet­tävis­sä tietoa sekä työ­paikko­jen että tek­i­jöi­den ominaisuuksista.

Uusis­sa alus­tat­alouden sovel­lu­tuk­sis­sa kuten vaikka­pa Uberis­sa ja Airbnb:ssä asi­akkaat voivat arvioi­da tek­i­jöitä ja tek­i­jät asi­akkai­ta.  Tämä paran­taa markki­noiden toim­intaa olen­nais­es­ti. Asun­non uskaltaa antaa kotin­sa hotel­likäyt­töön, jos tietää, että majoit­tu­jat ovat toim­i­neet edel­li­sis­sä kohteis­sa siivosti. Majoituk­sen etsi­jä voi kat­soa, mitä mieltä edel­liset asi­akkaat ovat olleet majoituspaikasta.

Voisiko samaa sanoa työ­paikoista ja tek­i­jöistä? Työn­hak­i­ja saisi varoituk­sen nar­sis­tis­es­ta esimiehestä ja edel­liset työ­nan­ta­jat arvioisi­vat tekijää?

Asiantun­ti­jatöi­hin täl­lainen arvioin­ti sopisi hyvin. LinkedIn sivus­to tekeekin tätä oma­l­la taval­laan. Taval­lis­ten duu­nar­ien osalta olisi ongelmia. Negati­ivisel­la arvi­o­l­la voisi kiristää tai sitä voisi käyt­tää kos­tona. Nuoru­u­den hölmöi­lyt voisi­vat jäädä rasit­ta­maan loppuelämää.

Koti­in ostet­tavis­sa palveluis­sa, jois­sa työn­tek­i­jä yleen­sä toimii yrit­täjänä, edel­lis­ten asi­akkaiden arvioin­nista voisi olla selvää hyö­tyä. Kotire­mont­tia suun­nit­tel­e­va saisi tietää, miten tar­jol­la ole­vat Remont­ti-Reiskat ovat työn­sä tehneet. Sama kos­kee kotisi­ivouista tai kotipalveluja.

Arviot voisi­vat palvel­la huonos­ta lähtöko­hdas­ta pon­nistavaa sil­lä, että tämä voisi tun­nol­lisel­la työl­lä paran­taa työ­markki­na-ase­maansa. Jos negati­iviset main­in­nat saisi omista tiedois­taan pois­taa, se antaisi infor­maa­tio­ta huonom­min, mut­ta olisi oikeustur­van kannal­ta parempi.

Jokaisen kannal­ta on edullista, että pääsee työhön, joka sopii hänelle hyvin. Sik­si työn­tek­i­jän kannal­ta voisi olla hyvä, että rekry­toi­jat tietävät mah­dol­lisim­man paljon hei­dän vahvuuk­sis­taan ja jopa heikkouksistaan.

 

Inspi­raa­tion lähde tähän kir­joituk­seen on Sitran Raport­ti Uusi työn markki­na.Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä