Suuret kaupungit kasvun jarruna?

Mart­ti Het­emä­ki kir­joit­ti blo­gis­saan, että suuret kaupun­git, jot­ka kymme­nen vuot­ta sit­ten vielä vetivät Suomea kasvu­un, ovat muut­tuneet kasvun jar­rut­ta­jik­si. Niiden osu­us kokon­ais­tuotan­nos­ta on laskenut.

Het­emä­ki on olen­naisen äärel­lä. Nyky­maail­mas­sa talouskasvu on läh­es kokon­aan kaupunkien kasvua. Suomen surkea talouske­hi­tys ver­rat­tuna Ruot­si­in johtuu siitä, että talous on kehit­tynyt surkeasti Helsingis­sä, Tam­pereel­la, Turus­sa ja Oulus­sa ver­rat­tuna Tukhol­maan, Göte­borgi­in ja Malmöhön.

Syitä Suomen talouden ongelmi­in pitää siis etsiä kaupungeista. Kaiken ei tarvitse olla kaupungeis­sa, mut­ta kas­va­vat elinkeinot ovat voit­top­uolis­es­ti urbaaneja.

Kasvu kaupungeis­sa on osin tuot­tavu­u­den nousua, mut­ta ennen kaikkea muut­toa kaupunkei­hin. Kiinas­sa 300 000 ihmistä viikos­sa muut­taa kaupunkei­hin tuot­tavam­paan työhön.

Vaik­ka moni taivastelee Helsin­gin seudun läh­es 20 000 asukkaan kasvua vuodessa, se on puol­ta hitaam­paa kuin Tukhol­man, Oslon ja Kööpen­ham­i­nan väestönkasvu. Helsin­gin asun­top­u­la on tehokas este Suomen talouskasvulle.

Kaik­ki vaa­ti­vatkin lisää kohtu­uhin­taisia asun­to­ja. Olen­nais­in­ta on kuitenkin saa­da lisää asun­to­ja. Ei muuten voi tul­la lisää väkeä.

Siinä ei ole mitään ihmeel­listä, että työt­tömyys on vaikka­pa Tam­pereel­la muu­ta maa­ta korkeampi. Jo Aris­tote­les sanoi, että työt­tömät kuu­lu­vat kaupunkei­hin, kos­ka kaupungeis­sa heil­lä on parem­mat mah­dol­lisu­udet men­estyä kuin maaseudul­la. Työt­tömiä on muut­tanut paljon Kymen­laak­sos­ta Tampereelle.

Kun työt­tömiä muut­taa kasvukeskuk­si­in työt­tömik­si tai mata­la­palkkaisi­in töi­hin, BKT henkeä kohden las­kee kasvukeskuk­sis­sa ja nousee muual­la. Sik­si BKT:n henkeä kohden ei pitäisi kas­vaa kasvukeskuk­sis­sa muu­ta maa­ta nopeammin.

Kaupunki­talousti­eteen suurimpi­in nimi­in kuu­lu­van Edward Glae­serin mukaan asukkai­ta houkut­tele­vis­sa kaupungeis­sa kulu­tus­ta­so on alem­pi kuin samaa työtä tekevil­lä muual­la. Tämä johtuu asum­is­menoista, jot­ka nou­se­vat, kunnes riit­tävän moni luop­uu muuttoaikeistaan.

Yhden henkilön muut­ta­mi­nen Helsinki­in mak­saa noin 200 000 euroa. Hän mak­saa siitä itse asum­is­menoina suurim­man osan – keskimäärin 120 000 euroa, työ­paikat ja palve­lut mak­sa­vat markki­nae­htois­es­ti oman osansa, mut­ta 30 000 euroa jää kaupun­gin mak­set­tavak­si kasvun vaa­tim­i­na investoin­teina. Tämä aset­taa rajat sille, kuin­ka suur­ta kasvua kaupunkien veron­mak­sa­jat suos­tu­vat rahoittamaan.

Kun­ta ei hyödy suures­ta muut­tovoitos­ta. Se saa lisää veron­mak­sajia, mut­ta myös palvelu­jen käyt­täjiä. Suurin hyö­tyjä on val­tio. Uuden­maan kaupunki­mai­sista kun­nista tuli 44 pros­ent­tia val­tion tuloveroista vuon­na 2014.

Jos halu­taan Suomen talous pysyvästi kasvu-uralle, val­tion tulisi osal­lis­tua kaupunkien kasvun vaa­timi­in investoin­tei­hin. Ruotsin val­tio tukee Tukhol­man kasvua kym­menker­taisel­la sum­mal­la ver­rat­tuna Helsin­gin kasvu­un. Niin­pä Tukhol­ma peseekin Helsin­gin talouske­hi­tyk­sessä 6–0.

Toinen vai­h­toe­hto olisi, että kasvukeskuk­set huole­hti­si­vat investoin­neis­taan itse ja val­tion rahoit­taisi köy­hien kun­tien tukemisen. Nyt Helsin­gin vero­tu­lo­ja siir­retään 300 miljoon­aa euroa vuodessa köy­hien kun­tien vero­tu­lo­ja täydentämään.

= = =

Het­emä­ki kiin­nit­tää huomio­ta pitkäaikaistyöt­tömyy­den nousu­un kasvukeskuk­sis­sa. Työt­tömyys on Helsingis­sä paljon pahempi ongel­ma kuin Tukhol­mas­sa. Työt­tömistä läh­es puo­let on ollut työt­tömänä yli vuoden.

Etnisin perustein tehtäviä tilas­toin­tia pide­tään moitit­ta­vana, mut­ta tässä sitä tarvit­taisi­in. Pitäisi tietää, mikä  on maa­han­muut­ta­jien osu­us työt­tömistä – ei sik­si, että maa­han­muut­ta­jien osu­us kävisi seli­tyk­ses­tä, vaan jot­ta osaisimme käyt­tää oikei­ta lääkkeitä. Maa­han­muut­ta­jien työl­listämisessä olemme eri­tyisen surkei­ta Ruot­si­in verrattuna.

Het­emä­ki perustelee kaupunkien työt­tömyy­del­lä hal­li­tuk­sen päätöstä velvoit­taa työt­tömät hake­maan töitä. Tämä voi jopa pahen­taa tilan­net­ta, kun yhä suurem­pi osa työ­paikoista täytetään ilman avoin­ta hakua hake­musvyöryn pelossa.

Korkei­den asumiskus­tan­nusten takia sosi­aal­i­tur­va on Helsingis­sä rik­ki. Pieni­palkkainen työ kan­nat­taa näis­sä olois­sa niin huonos­ti, ettei sitä vim­ma­tusti halu­ta. Kan­nustin­loukku­ja puret­taes­sa pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta eri­tyis­es­ti kan­nustin­loukkui­hin kaupungeissa.

On saata­va työ­nan­ta­jat alen­ta­maan rimaa. Jos hyvälle ja huonolle työn­tek­i­jälle pitää mak­saa yhtä paljon, huonol­la on heikot mah­dol­lisu­udet tul­la val­i­tuk­si. Ruot­sis­sa käytetään palkkatukea moninker­tais­es­ti Suomeen ver­rat­tuna. Sik­si vähän huonom­pikin työvoima pääsee töi­hin kehit­tämään osaamistaan.

= = =

Jos yhden henkilön muut­to kasvukeskuk­si­in mak­saa 200 000 euroa, puolen miljoo­nan muut­to seu­raavien 20 vuo­den aikana mak­saa sata mil­jar­dia.  Ole­mas­sa ole­vien asun­to­jen ja infra­struk­tu­urin hylkäämi­nen on val­ta­va kansan­taloudelli­nen uhraus.

Sille ei voi mitään, että useim­mat kasvualoista voivat kas­vaa vain suuris­sa kaupungeis­sa. Silti kaiken ei pidä olla kasvukeskuksissa.

Palataan­pa siihen, että sama työ tuot­taa työn­tek­i­jälle kasvukeskusten ulkop­uolelle korkeam­man kulu­tus­ta­son. Oikeu­den­mukaisu­ut­ta ajatellen olisi siis tilaa suurem­mille alueel­lisille palkkaeroille.

Jos samas­ta työstä pitäisi kasvukeskuk­sis­sa mak­saa enem­män kuin niiden ulkop­uolel­la, siir­ty­isi Helsingis­sä maakun­ti­in sel­l­aisia työ­paikko­ja, joiden ei ole niin pakko olla Helsingis­sä. Samal­la urbaanien elinkeino­jen kehi­tyk­selle tulisi Helsingis­sä enem­män tilaa.

.…

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä