Viite — fiksu tapa liittyä vihreisiin

Viite ry — Tieteen ja teknolo­gian vihreät — hyväksyi eilen uuden peri­aa­teo­hjel­man. Se on sen ver­ran mieltä ilah­dut­ta­va, että lai­tan sen sel­l­aise­naan tähän. Tämä kan­nat­taa lukea. Kan­nat­taa huo­ma­ta esimerkik­si kan­ta ydin­voimaan ja geen­i­ma­nip­u­loin­ti­in. Yhdis­tyk­sen sivuille pääsee tästä.

Peri­aa­teo­hjel­ma

1. ESIPUHE

 Viit­teen peri­aa­teo­hjel­ma hei­jas­taa vihrei­den kolmea peri­aatet­ta — vapaut­ta, vas­tu­u­ta ja välit­tämistä — tieteen ja teknolo­gian näkökul­mas­ta.​ ​Kulu­val­la vuo­sisadal­la poli­ti­ikan tärkeim­mät kysymyk­set keskit­tyvät ympäristöon­gelmien, ihmiskun­nan ruokkimisen ja ihmis­ten elämän­laadun paran­tamisen ympärille. Samaan aikaan teknolo­gian nopea kehi­tys tar­joaa uusia mah­dol­lisuuk­sia näi­den ongelmien ratkaisemiseen ja toisaal­ta aiheut­taa painet­ta isoi­hin rak­en­teel­lisi­in muu­tok­si­in yhteiskun­ta­jär­jestelmässämme. Viime vuosikym­meninä globaali kehi­tys on nos­tanut val­ta­vat ihmis­mas­sat köy­hyy­destä keskilu­okkaan. Teol­lisen val­lanku­mouk­sen käyn­nistämä edis­tys ei kuitenkaan voi jatkua nykyiseen tapaan ympäristön aset­tamien reunae­hto­jen vuok­si. Jokainen seu­raavien vuosikym­menten merkit­tävä poli­it­ti­nen päätös liit­tyy taval­la tai toisel­la tieteeseen ja teknolo­giaan, halut­ti­in­pa sit­ten radikaal­isti vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tai kir­joit­taa pelisään­nöt demokraat­tiselle tietoyhteiskunnalle. 

 Teknolo­gian kehi­tys on nopeaa. On läh­es mah­do­ton­ta ennus­taa, mil­laisi­in mullis­tuk­si­in se johtaa 15–25 vuo­den kulut­tua puhu­mat­takaan siitä, miltä maail­ma näyt­tää vuo­sisadan kulut­tua. Men­neisyy­den ratkaisut eivät enää toi­mi. Kas­va­van väestön ruokkimi­nen vaatii kehit­tynyt­tä maat­alouste­knolo­giaa sekä kul­je­tus- ja varas­toin­ti­jär­jestelmiä. 

 Elämän­ta­pamme mod­ernissa tietoy­hteiskun­nas­sa on hyvin ener­giain­ten­si­ivistä. Käyte­tyt per­in­teiset teknolo­giat aiheut­ta­vat laa­jaa elinympäristö­jen tuhoa ja ovat merkit­tävin ilmas­ton­muu­tos­ta aiheut­ta­va tek­i­jä. Samat asi­at täy­ty­isi tehdä merkit­tävästi haitattomammin. 

 Ilmas­ton­muu­tok­sen hidas­t­a­mi­nen vaatii ener­giantuotan­to­tapo­ja, jot­ka eivät aiheuta merkit­täviä kasvi­huonekaa­supäästöjä sekä hyvin tehokas­ta ener­gian ja luon­non­va­ro­jen käyt­töä. Kestävä elämän­ta­pa edel­lyt­tää suuria investoin­te­ja uusien teknolo­gioiden tutkimuk­seen ja tuoteke­hit­te­lyyn. 

Otet­taes­sa käyt­töön uusia teknolo­gioi­ta on kiin­nitet­tävä huomio­ta taloudel­lisu­u­teen, tehokku­u­teen, riskien hallintaan, käytet­tävyy­teen ja saavutet­tavu­u­teen. Teknolo­gian kehi­tys saat­taa myös muut­taa aiem­min itses­tään­selvyyksinä pidet­tyjä asioi­ta epä­selviksi, jol­loin vaa­di­taan tilanteen uut­ta tarkastelua ja mah­dol­lis­es­ti uut­ta päätök­sen­tekoa muut­tuneis­sa olosuhteissa. 

Vihrei­den on olta­va Suomen johta­va tiedepuolue. Sekä puolueen että Suomen poli­it­tisen päätök­sen­teon on perus­tut­ta­va parhaaseen käytet­tävis­sä ole­vaan tietoon. Viite tuo tieteel­lisen ja tek­nol­o­gisen näkökul­man päätök­sen­tekoon ja toimii sil­lan­rak­en­ta­jana poli­ti­ikan tek­i­jöi­den ja tiedey­hteisö­jen välillä. 

2. TIETEEN JA TEKNOLOGIAN ROOLI YHTEISKUNNASSA 

 Poli­it­tisen päätök­sen­teon tuke­na tulee käyt­tää nyky­istä enem­män tieteel­listä tutkimus­ta ja asiantun­ti­joi­ta, sil­lä päätök­set vaa­ti­vat aiem­paa syväl­lisem­pää ymmär­rystä tieteen ja teknolo­gian kehit­tymis­es­tä. Käytet­ty­jen asiantun­ti­joiden lausun­to­jen tulee olla julk­isia eri­tyis­es­ti lakien valmis­telus­sa ja eduskun­tatyösken­telyssä. Asiantun­ti­joina tulee kuul­la alansa arvostet­tu­ja tutk­i­joi­ta, joil­la on usei­ta julka­istu­ja tutkimuk­sia ver­tais­arvioiduis­sa julka­isu­is­sa kyseessä olev­as­ta aiheesta. 

 Viime kädessä poli­ti­ikan tavoit­teena on säädel­lä, nor­mit­taa tai ohja­ta ihmis­ten toim­intaa ja val­in­to­ja sekä tukea ihmisiä hei­dän elämässään tar­joa­mal­la eri­laisia resursse­ja. Poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa tulee yhä parem­min kyetä hyö­dyn­tämään myös sitä tutkimusti­etoa, jota tuote­taan ihmisti­etei­den alueel­la. Ihmisti­eteil­lä tässä 

tarkoite­taan sekä käyt­täy­tymis- ja yhteiskun­tati­eteitä että ns. human­is­tisia tieteenaluei­ta. 

Poli­ti­ikas­sa on tärkeää tun­nistaa, mikä merk­i­tys arvoil­la, tun­teil­la ja fak­toil­la on päätök­sen­tekoti­lanteis­sa. Esimerkik­si arvopo­hdiskeluis­sa ihmisti­eteet tar­joa­vat laa­jem­paa per­spek­ti­iviä ja kon­tek­s­tia yritet­täessä ymmärtää eri­laisia maail­manku­via ja ide­olo­gioi­ta, mut­ta anta­vat myös työvä­lineitä käsit­tei­den ja ajat­telun kirkas­tamisek­si. Lisäk­si tarvi­taan nyky­istä parem­paa ymmär­rystä teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä, kos­ka teknolo­gia tulee vaikut­ta­maan yhteiskun­taan yhä merkit­täväm­min. 

Lain­säädän­nössä pääpe­ri­aat­teen tulee olla, että laeil­la säädel­lään mah­dol­lisia hait­tavaiku­tuk­sia ja riske­jä – ei tek­nol­o­gisia ratkaisu­ja. Päätösten vaiku­tusten arvioimiseen tarvi­taan laadukas­ta seu­ran­tatutkimus­ta. Lait eivät saa rajoit­taa uusien inno­vaa­tioiden kehit­tymistä. Lakien pysymis­es­tä tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen tahdis­sa on huole­hdit­ta­va. Turhia riske­jä ei tule ottaa, mut­ta varovaisu­us­pe­ri­aat­teen var­jol­la ei tule vaa­tia ehdo­ton­ta tieteel­listä yksimielisyyt­tä. Keskustelu ja kyseenalais­t­a­mi­nen kuu­lu­vat tieteen luonteeseen. 

Toteut­taak­seen tehtävän­sä yliopis­tot tarvit­se­vat riit­tävät resurssit tutkimuk­selle ja opetuk­selle. Tutk­i­jan urapol­un on olta­va nyky­istä ennustet­tavampi. Tutkimus­ra­hoi­tus ei saa perus­tua tulosten nopeaan kau­pal­lis­tamiseen, vaan pain­opis­teen on olta­va perus­tutkimuk­ses­sa. Sen rahoit­ta­jik­si sovel­tu­vat parhait­en toim­i­jat, jot­ka eivät tavoit­tele lyhyen aikavälin voit­to­ja. Pää­vas­tuu riit­tävästä resur­soin­nista kuu­luu val­ti­olle – pää­vas­tuu tekemis­es­tä yliopistoille. 

Yksi Vihrei­den tärkeä tehtävä on huole­htia lib­er­aalin demokra­t­ian ja kansalaisy­hteiskun­nan toimivu­ud­es­ta ja kehit­tymis­es­tä. Täl­löin tarvi­taan tutkimus­ta, joka liit­tyy esim. yhteiskun­nal­liseen osal­lis­tu­ju­u­teen, toimijuuteen, 

päätök­sen­teko­jär­jestelmi­in tai poli­it­tis­ten asen­tei­den kehit­tymisen ja dynami­ikan ymmärtämiseen. 

Perus­tutkimus muut­taa ymmär­rystämme ja siihen perus­tu­vat sovel­luk­set muut­ta­vat maail­maa. Sovelta­va tutkimus soveltaa tieteel­lisen tutkimuk­sen menetelmiä ongelmien ratkaisemiseen ja tuot­taa näin uut­ta ymmär­rystä tiedon käyt­tämis­es­tä ja vaiku­tuk­sista. Yksi­tyisen sek­torin vas­tu­ul­la on mm. tutk­i­tun tiedon käyt­tämi­nen tuotekehityksessä. 

3. TIETO- JA OSAAMISYHTEISKUNTA 

 Tietoy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen vaatii val­ti­ol­ta panos­tus­ta infra­struk­tu­uri­in ja sääte­lyyn. Koulut tulee varus­taa tarvit­tavin tietoteknisin apu­vä­linein ja ope­tus­ta on kehitet­tävä uusia dig­i­taal­isia oppimis­menetelmiä ja ‑tapo­ja hyö­dyn­täen. Kouluil­la on suuri vas­tuu yhtäläis­es­tä tieto- ja viestin­tätekni­ikan opetuk­ses­ta koko ikälu­okalle. Tietokone on keskeinen työvä­line nyky­maail­mas­sa, joten jokaisen on hal­lit­ta­va sen käyt­tö myös työvä­li­neenä, pelkkä viihdekäyt­tö ei riitä. Opetuk­ses­sa tulee kiin­nit­tää huomio­ta esimerkik­si uusi­in tiedonhank­in­tataitoi­hin ja lähdekri­it­tisyy­teen. Koulu­jen ope­tus­ta ja ope­tus­menetelmiä tulee kehit­tää siten, että tietoteknis­ten välinei­den ja sovel­lus­ten käyt­tö läpäisee kaik­ki oppi­aineet. Uuden teknolo­gian tar­joa­mat mah­dol­lisu­udet opetuk­sen kehit­tämiseen, vuorovaikut­teisu­u­den lisäämiseen, oppi­jan tarpei­den ja kyky­jen mukaiseen räätälöin­ti­in sekä omae­htoiseen oppimiseen tulee hyödyntää. 

Tietoli­ikenne- ja tieto­jenkäsit­te­lytekni­ik­ka kehit­tyy nopeaa tah­tia. Sik­si sitä säätelevä lain­säädän­tö tulee päivit­tää usein. Samoin laeil­la tulee varmis­taa, että ihmis­ten yksi­ty­isyy­teen liit­tyvien tieto­jen käyt­tämi­nen perus­tuu vapaae­htoisu­u­teen, lain­säädän­töön tai oikeu­den määräyk­seen. Yksi­ty­isyystiedon tal­len­nuk­sen tieto­tur­vavaa­timuk­set tulee säätää tarkasti, tapah­tui tal­len­nus sit­ten viranomaisten, 

yri­tys­ten tai yhteisö­jen palve­limil­la. Tal­len­netut tiedot on kyet­tävä myös pois­ta­maan pysyvästi. 

Tietoy­hteiskun­nas­sa jokaisel­la suo­ma­laisel­la tulee olla saatavil­la nopea verkkoy­hteys. Kehi­tys ei saa ajau­tua suun­taan, jos­sa syn­tyy uusia yhteiskun­nan väli­in­putoa­jia. Yhä uusien palvelu­iden siir­tyessä verkkoon ihmisiä on tuet­ta­va niiden käytössä. Verkkopalve­lut on suun­nitelta­va esteet­tömik­si. Toisaal­ta yhteiskun­nan perus­palvelu­ja ei voi tar­jo­ta pelkästään verkos­sa. Itseis­ar­vona ei voi pitää palvelu­iden tai toim­into­jen sähköistämistä, vaan perus­teena on olta­va aina sähköistämisen kokon­aishyö­ty. Esimerkik­si vaale­ja ei voi sähköistää demokra­t­ian kustannuksella. 

Imma­te­ri­aaliset omis­tu­soikeudet (IPR), kuten tek­i­jänoikeus, paten­tit tai tuote­merk­it, ovat yhteiskun­nal­lisia sopimuk­sia, joil­la pyritään edis­tämään uuden kult­tuurin ja keksin­tö­jen syn­tymistä. Kaikkia imma­te­ri­aalioikeuk­sia tulee tarkastel­la tarkoituk­sen­mukaisu­u­den kannal­ta: Tuot­ta­vatko ne yhteiskun­nalle enem­män hyö­tyä kuin hait­taa? Val­tion ja kun­tien omis­ta­mat tieto­varan­not (esimerkik­si tilas­tot, kart­tatiedot ja tutkimu­saineis­tot) tulee ava­ta kaikkien kansalais­ten, tieteen ja elinkeino­toimin­nan vapaaseen käyt­töön. Tek­i­jänoikeu­den var­jol­la ei voi rajoit­taa ihmis­ten oikeut­ta päästä verkkoon ja kom­mu­nikoi­da keskenään ilman sen­su­uria ja yksi­tyis­es­ti. Peru­soikeudet ylit­tävät aineet­tomat oikeudet. 

4. BIOYHTEISKUNTA

 Biolääketi­eteen nopea kehi­tys avaa yhä uusia mah­dol­lisuuk­sia edis­tää elämän­laat­ua. Uudet lääketi­eteel­liset menetelmät tulee arvioi­da sen perus­teel­la, miten paljon ne edis­tävät ter­veyt­tä ja hyv­in­voin­tia sekä yksilö- että väestötasolla. 

Per­imän kar­toit­ta­mi­nen on pian jokaisen ulot­tuvil­la. Jokaisel­la ihmisel­lä tulee lähtöko­htais­es­ti olla oman per­imäti­eton­sa hallintaoikeus. Säilöt­tyjä van­ho­ja näytteitä 

tulee kuitenkin voi­da käyt­tää anonyymisti tutkimuk­ses­sa, jos peri­aat­teelli­nen lupa tutkimuskäyt­töön on. Uusia teknolo­gioi­ta ei pidä raja­ta luvan ulkop­uolelle. Yksilöl­lä on myös oikeus muoka­ta omia geene­jään halu­a­mal­laan taval­la. Val­tio voi rajoit­taa vain tule­vien sukupolvien per­imän muokkaamista yksilölle selkeästi haitallis­ten muu­tosten osalta. Riit­tävän tur­val­lisik­si ja eet­tis­es­ti kestäviksi arvioidut menetelmät jälkeläis­ten per­imän muokkaamiseen on annet­ta­va kaikkien van­hem­mik­si aikovien saataville.​ ​Ihmis­geneti­ikan sovel­lus­ten ja ihmisen genomin muokkauk­sen tutkimus­ra­hoituk­sen tulee olla kan­sain­välis­es­ti ver­tailukelpoisel­la tasol­la. 

Poli­isin DNA-rek­isterin käytön ja valvon­nan tulee olla säädel­tyä ja tarkasti rajat­tua. Sekvenssi­ti­etoa ei saa luvat­ta käyt­tää esimerkik­si vaku­u­tusten, sosi­aal­is­ten tuk­i­toimien tai rekry­toin­nin perus­teena. Samo­ja peri­aat­tei­ta tulee nou­dat­taa myös esimerkik­si aivo­jen kuvan­tamis­tekni­ikoiden tai ter­veyssovel­lus­ten avul­la kerä­tyn tiedon hyö­dyn­tämisessä. Geneet­tisen tiedon varas­t­a­mi­nen on kriminalisoitava. 

5. YMPÄRISTÖ JA ENERGIA 

 Ihmisen toimin­nas­ta johtu­va ilmas­ton­muu­tos on merkit­tävin ihmiskun­taa täl­lä het­kel­lä kohtaa­va uhka. Sen seu­rauk­si­in sopeu­tu­mi­nen ja sen vaiku­tusten lieven­tämi­nen ovat kulu­van vuo­sisadan tärkeimpiä poli­it­tisia kysymyk­siä. Ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tuk­set kos­ket­ta­vat läh­es kaikkia ihmiskun­nan toimin­nan aluei­ta. Hiilid­iok­sidipäästö­jen merkit­tävä vähen­tämi­nen kul­kee käsi kädessä kestävän kehi­tyk­sen ja hupenevia luon­non­va­ro­ja säästävän elämän­ta­van kanssa. 

Ilmas­ton­muu­tos hävit­tää myös laje­ja ja kokon­aisia biotooppe­ja kiihtyväl­lä tahdil­la. Biotoop­pi­en ja lajien sukupu­ut­toaal­to on pyrit­tävä pysäyt­tämään ja uhanalaisia laje­ja sekä biotooppe­ja on suo­jelta­va. Lajien ja biotoop­pi­en katoami­nen vaaran­taa luon­non tas­apain­on peru­ut­ta­mat­toma­l­la taval­la. Joidenkin biotoop­pi­en suo­jelu saat­taa vaa­tia eri­ty­is­toimia — esimerkik­si lajien siirtämistä uusille alueille, kun ilmas­tovyöhyk­keet siir­tyvät liian nopeasti eivätkä alku­peräiset lajit kykene siir­tymään uusille alueille 

omin avuin riit­tävän nopeasti. On tärkeää nopeut­taa myös maail­man eläin- ja kasvi­la­jien kar­toi­tus­ta. Tieto on vält­tämätön­tä, jot­ta laje­ja voidaan suo­jel­la. Olisi myös järkevää tal­len­taa kunkin lajin geneet­ti­nen per­imä joko tietokan­toi­hin tai kudos­näyt­tei­den avulla. 

Ympäristöon­gel­mat eivät tunne rajo­ja, joten maail­ma tarvit­see yhteiset pelisään­nöt niiden tor­ju­misek­si. Kehi­tys­mai­ta on tarvit­taes­sa tuet­ta­va niin, että ne voivat siir­tyä suo­raan kestävän kehi­tyk­sen mukaiseen talouteen ja vähen­tää päästöjään uusien teknolo­gioiden avul­la. Suomel­la voi olla merkit­tävä rooli kehi­tys­tä tuke­vien uusien teknolo­gioiden ja menetelmien vien­ti­maana. Kehi­tysy­hteistyössä on kiin­nitet­tävä huomio­ta eri­tyis­es­ti hyvien toim­intat­apo­jen siirtoon. 

Väestönkasvu ja talouskasvu ovat per­in­teis­es­ti lisän­neet ympäristör­a­situs­ta, mut­ta toimen­piteet tulee kohdis­taa näi­den hait­to­jen min­i­moin­ti­in, ei talouskasvun kri­ti­soin­ti­in. Globaali väestönkasvu on täl­lä het­kel­lä hidas­tu­mas­sa. Tätä kehi­tys­tä tulee tukea, ja tutkimusten mukaan tehokkaimpia keino­ja siinä ovat nais­ten koulut­ta­mi­nen ja yhteiskun­nal­lis­ten insti­tuu­tioiden vahvistaminen. 

Kaikkien uusien kasvi­la­jikkei­den käytön sään­te­lyn tulee olla teknolo­gia­neu­traalia. Sil­lä, kuin­ka lajike on saatu aikaan, ei ole merk­i­tys­tä. GMO-teknolo­gia vas­tu­ullis­es­ti käytet­tynä ei tuo­ta enem­pää riske­jä elin­tarvike­jalostuk­ses­sa kuin per­in­teisetkään jalostus­menetelmät. GMO-teknolo­giaa ei tule kuitenkaan tukea kri­ti­ikit­tömästi, sil­lä GMO-jalostuk­seen liit­tyy täl­lä het­kel­lä ennen muu­ta patent­tien kaut­ta ongel­mallisia kau­pal­lisia piirteitä. Teol­liseen ruuan­tuotan­toon liit­tyy lisäk­si aina ris­ki bio­di­ver­si­teetin heikken­e­mis­es­tä ja siihen liit­tyvä ruokatur­varis­ki. Nämä ongel­mat koske­vat kuitenkin myös per­in­teistä kasvi- ja eläin­jalostus­ta, siinä mis­sä geen­i­ma­nip­u­laa­tio­takin. GMO-teknolo­gia voi pahim­mil­laan nopeut­taa tätä huonoa kehi­tys­tä, mut­ta parhaim­mil­laan tar­jo­ta siihen ratkaisu­ja. GMO-teknolo­gian käytön valvon­nan tulee olla tarkkaa ja sen avul­la tuotet­tu­jen lajikkei­den riski­narvio tulee tehdä avoimesti siten, että aineis­to on muidenkin kuin patentin­halti­joiden ja lupaviranomaisten 

käytet­tävis­sä. GMO-teknolo­gia tulee viime kädessä kat­soa yhdek­si teknolo­giak­si muiden joukos­sa, omine ongelm­i­neen ja hyötyineen. 

Tehovil­je­lyä ei voi kat­e­goris­es­ti tuomi­ta, jos kaik­ki ympäristöhai­tat huomioon ottaen sen kokon­aishyö­ty on suurem­pi kuin muiden vai­h­toe­hto­jen. Ravin­nok­si kas­vatet­tavil­la eläimil­lä tulee olla oikeus ter­veeseen ja onnel­liseen elämään sekä tuskat­tomaan kuole­maan. Kalas­tuk­ses­sa on nopeasti saavutet­ta­va maail­man­laa­juinen sopimus kestämät­tömän kalas­tamisen lopet­tamisek­si. Kalankas­vatuk­sen ekol­o­gisu­ut­ta tulee paran­taa esimerkik­si hait­tavero­jen avul­la. Eläin­peräiseen rav­in­toon liit­tyviä eet­tisiä ja ekol­o­gisia ongelmia voidaan tule­vaisu­udessa ratkaista myös tuot­ta­mal­la vas­taavia elin­tarvikkei­ta biote­k­nol­o­gis­es­ti. Ruuanku­lu­tuk­ses­sa eläin­peräis­ten tuot­tei­den käyt­töä tulee vähen­tää poli­it­tisin ohjauskeinoin. Ohjauskeinot tulee kohdis­taa eri­tyis­es­ti run­saasti kasvi­huonekaa­supäästöjä tuot­tavi­in tai muu­toin run­saasti ympäristöä kuor­mit­tavi­in eläin­peräisi­in tuot­teisi­in. 

On pyrit­tävä kohti kier­to­talousy­hteiskun­taa. Ekote­hokas kulu­tus ja kier­rä­tys tulee tehdä helpok­si ja kan­nat­tavak­si. Jät­teet tulee nähdä raa­ka-aineena, ei ongel­mana. Tuot­teisi­in tulee merk­itä niiden tuotan­nos­ta, olete­tus­ta käytöstä ja hävit­tämis­es­tä aiheutu­vat kasvi­huonekaa­supäästöt. Vero­tuk­ses­sa on pyrit­tävä pois työn, liike­toimin­nan ja inno­vaa­tioiden verot­tamis­es­ta ja siir­ryt­tävä verot­ta­maan hait­to­ja. Kos­ka ympäristöverot ovat yleen­sä luon­teeltaan regres­si­ivisiä, uud­is­tus vaatii muus­sa vero­tuk­ses­sa näitä muu­tok­sia tasaavia toimen­piteitä tai esimerkik­si perus­tu­lon käyttöönottoa. 

Ener­gian tuotan­nos­sa tärkeim­pänä päämääränä tulee olla hiilid­iok­sidipäästö­jen aito vähen­tämi­nen. Tämä tulee toteut­taa teknolo­gia­neu­traal­isti. Tehokas keino tähän on tiuk­ka globaali päästökaup­pa. Uusi­u­tu­vaan ener­giaan tulee panos­taa merkit­tävästi ja sen tekniset haas­teet ener­giaverkoille ja ener­gian varas­toin­nille tulee tiedostaa. Ener­gian varas­toin­tia ja älykästä verkkoa tulee kehit­tää jär­jestelmäl­lis­es­ti. Myös bioen­er­gian käytössä tulee huomioi­da sen todel­li­nen vaiku­tus bio­di­ver­si­teet­ti­in ja hiil­i­taseeseen. Ilmas­ton­muu­tok­sen nopean eten­e­misen ja uusi­u­tu­van ener­gian haastei­den takia myös ydin­voima tulee peri­aate­ta­sol­la hyväksyä osak­si vähähi­ilistä ener­gia­ratkaisua, kunnes kas­va­va ener­gian tarve voidaan kor­va­ta muul­la vähäpäästöisel­lä ener­gial­la. Kaikkia uusia ener­gia­hankkei­ta ja käyt­töiän piden­nyk­siä tulee tarkastel­la mon­es­ta näkökul­mas­ta tapausko­htaista hark­in­taa käyt­täen. Ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämi­nen on ener­giapoli­ti­ikan korkein prioriteetti. 

 Öljy­varan­not ovat rajal­liset, ja per­in­teisen öljyn tuotan­to­huip­pu on jo saavutet­tu. Öljy on säästet­tävä erikoiskemikaalien tuot­tamista varten polt­tamisen sijaan. Vai­h­toe­hdot öljyn kor­vaamisek­si on otet­ta­va heti käyt­töön. Esimerkik­si sähköau­to­jen käyt­töönot­toa tulee edis­tää vero­tuk­sen keinoin. 

6. TEKOÄLY, AUTOMATISAATIO JA ROBOTIIKKA 

 Dig­i­tal­isaa­tio muut­taa kaikkia tieteen ja teknolo­gian aluei­ta. Lasken­tate­hon kasvu vauhdit­taa automa­ti­soin­tia ja robo­t­i­saa­tio­ta. Kehit­tyvät, tekoä­lyyn poh­jau­tu­vat ratkaisut tuo­vat mukanaan lukuisia muu­tok­sia ja kos­ket­ta­vat jo lähi­t­ule­vaisu­udessa monien ihmis­ten arkipäivää. Muu­tok­set oikein toteutet­tuna paran­ta­vat elämän­laat­ua, säästävät ympäristöä ja luon­non­va­ro­ja sekä lisäävät tur­val­lisu­ut­ta. Teknolo­gian kehi­tyk­sen nopeus tarkoit­taa kuitenkin myös haastei­ta siihen sopeu­tu­mises­sa. Poli­it­tisen jär­jestelmän ja lain­säädän­nön tulee seu­ra­ta kehi­tys­tä riit­tävän nopeasti, jot­ta uusia inno­vaa­tioi­ta voidaan hyö­dyn­tää, ja jot­ta niihin liit­tyvät rak­en­teel­liset muu­tok­set eivät joh­da yhteiskun­nal­lisi­in ongelmi­in, kuten osat­to­muu­teen tai eri­ar­voisu­u­den kasvuun. 

Eri­tyis­es­ti on tuet­ta­va uudelleenk­oulut­tau­tu­mista uusi­in ammat­tei­hin. Jo nyt van­ho­ja ammat­te­ja ja toimenku­via katoaa ja uusia syn­tyy yhä kiihtyvää tah­tia. Moot­to­ri­a­joneu­vo­jen muut­tumi­nen automa­ti­soiduik­si on poten­ti­aalis­es­ti iso muu­tos ja tuot­taa merkit­tävän uudelleenk­oulut­tau­tu­mis­tarpeen. Myös muil­la aloil­la saate­taan nähdä nopei­ta ja vielä odot­ta­mat­to­mia muu­tok­sia, kun jokin ole­mas­sa ole­va ammatti 

katoaa. Näis­sä tilanteis­sa uudelleenk­oulut­tau­tu­mi­nen on vält­tämätön­tä, ja sik­si aikuisiäl­lä opiskelua on tärkeää tukea. Pidem­mäl­lä aikavälil­lä on myös huomioita­va se mah­dol­lisu­us, että työn määrä yhteiskun­nas­sa vähe­nee, eikä täystyöl­lisyyt­tä voi­da enää tavoitel­la. 

Tekoä­lyn nopea kehi­tys on aiheut­tanut paljon keskustelua siihen liit­tyvistä riskeistä. Näi­hin riskei­hin tulee pere­htyä hyvin, ja ne tulee huomioi­da tutkimuk­ses­sa ja tuoteke­hi­tyk­sessä. Pelkkien oletet­tu­jen riskien takia teknolo­giake­hi­tys­tä ei pidä jar­rut­taa, mut­ta teknolo­gian käyt­töä tulee tarvit­taes­sa säädel­lä yhteiskun­nal­lis­es­ti. Tekoä­lyte­knolo­gian akti­ivi­nen tutkimi­nen, kehit­tämi­nen, alan koulu­tuk­sen tukem­i­nen ja menetelmien hyö­dyn­tämi­nen tukee Suomen talouden kehi­tys­tä ja suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kasvua. Lisäk­si tekoä­lyte­knolo­gioi­ta käytetään laa­jasti lukuis­ten eri alo­jen tutkimustyössä, joten niiden hyö­dyn­tämi­nen on tärkeää myös tieteen kehittymiselle. 

7. TALOUS JA YHTEISKUNTA 

 Vihreässä talous­poli­ti­ikas­sa markki­na­t­alous ote­taan annet­tuna tosi­asiana. Lähtöko­htana on, että markki­namekanis­mien heikkoudet eli ns. markki­navirheet, kuten ulkois­vaiku­tuk­set ja tulo­erot, pyritään kor­jaa­maan tavoit­teena sosi­aa­li­nen oikeu­den­mukaisu­us. 

 Talouskasvu lisää hyv­in­voin­tia. Maail­mas­sa on viime vuosikym­meninä nous­sut miljoo­nia ihmisiä absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä hyv­in­voivaan keskilu­okkaan. Tämä ei olisi ollut mah­dol­lista ilman talouskasvua tai teknolo­gian kehi­tys­tä, ja tämän kehi­tyk­sen tulisi jatkua, jot­ta on mah­dol­lista nos­taa lop­utkin maail­man köy­him­mistä ihmi­sistä pois absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä. Taloudelli­nen taan­tu­ma tarkoit­taisi kehi­tyk­sen paikalleen jämähtämistä. Nykyisessä hiili-inten­si­ivisessä taloudessa paikalleen jämähtämi­nen olisi sekä ekologi­nen katas­trofi että inhimilli­nen katas­trofi niille ihmisille, joil­la ei vielä ole edes puh­das­ta juo­mavet­tä tai sähkö­valais­tus­ta. Myöskään siir­tymi­nen takaisin kivikau­teen ei nykyisel­lä väestömääräl­lä olisi ekol­o­gis­es­ti kestävä vai­h­toe­hto. Kehi­tyk­sen on siis men­tävä eteen­päin.​ ​Talouskasvu tulee kuitenkin saa­da jatkos­sa aikaan sosi­aalis­es­ti ja ekol­o­gis­es­ti kestäväl­lä tavalla. 

Rajal­lis­ten resurssien käyt­töä on tehostet­ta­va sekä ener­giahävikkiä ja mate­ri­aal­i­hukkaa on pienen­net­tävä. On kehitet­tävä uut­ta teknolo­giaa, joka ei rasita ympäristöä eikä tuo­ta kasvihuonekaasuja. 

Talouskasvun hedelmät on jaet­ta­va reilusti ihmis­ten kesken. Yhtäläiset mah­dol­lisu­udet esimerkik­si koulu­tuk­seen ja ter­vey­den­huoltoon on taat­ta­va kaikille. Automa­ti­saa­tion ja dig­i­tal­isaa­tion ennuste­taan aiheut­ta­van tule­vaisu­udessa rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvun, jol­loin on huole­hdit­ta­va siitä, että kaikil­la on mielekkäitä mah­dol­lisuuk­sia osal­lis­tua muil­la tavoil­la yhteiskun­nan toim­intaan ja kehit­tämiseen. On myös tärkeää varmis­taa, ettei var­al­lisu­us ker­ry vain har­voille ja val­i­tu­ille, vaan siitä on hyö­tyä koko ihmiskun­nalle. Perus­tu­lo tar­joaa nyky­istä sosi­aal­i­tur­vaa parem­man ja inhimil­lisem­män tavan varmis­taa jokaisen ihmisen perus­toimeen­tu­lo. 

8. KATSE TULEVAISUUTEEN 

 Tule­vaisu­u­den mah­dol­lisuuk­si­in ja uhki­in tulee varautua nyt. Ilmas­ton­muu­tos tuo mukanaan lukuisia haastei­ta tulev­ina vuosikym­meninä. Meren­pin­nan nousu on jo alka­nut, mikä on otet­ta­va huomioon infra­struk­tu­urin ja raken­nusten kaavoituk­ses­sa. Ilmas­ton­muu­tok­ses­ta johtu­vat kon­flik­tit ja lev­ot­to­muudet tule­vat lisään­tymään ja sitä kaut­ta kas­vavi­in pako­laisvir­toi­hin tulee varautua. Mei­dän tulee varautua myös epä­to­den­näköisi­in ja tuhoisi­in riskei­hin. Täl­laisia ovat esimerkik­si tsuna­mit, aster­oi­di-iskut, pan­demi­at, voimakkaat mag­neet­tiset myrskyt sekä suuret tulivuoren­purkauk­set. 

Kun väestö kas­vaa ja ilmas­to muut­tuu, koko maail­man ruokkimi­nen tulee muut­tumaan jatku­vasti haas­teel­lisem­mak­si. Kasvis­ruokavalioon siir­tymi­nen on tärkein keino, mut­ta myös hyön­teis­ruo­ka, jäte­vir­to­jen hyö­dyn­tämi­nen ja muut speku­lati­iviset tekniset ratkaisut, kuten keino­li­ha, tule­vat ole­maan osa ratkaisua. Kunkin keinon käytän­nöl­liset ja eet­tiset ongel­mat ja hyödyt on arvioita­va erikseen. 

Yhteiskun­tamme on riip­pu­vainen tek­nol­o­gi­sista jär­jestelmistä. Teknolo­gian luotet­tavu­u­teen on panos­tet­ta­va, ja elin­tärkei­den jär­jestelmien kohdal­la on varaudut­ta­va siihen, että yhteiskun­ta toimii myös jär­jestelmien pettäessä. 

Teknolo­gian kehi­tys jatkuu. Sen myötä aiem­min mah­do­ton voi tul­la mah­dol­lisek­si, joten peru­ut­ta­mat­to­mia päätök­siä on väl­tet­tävä. Kehi­tys ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mut­ta sitä tulee ohja­ta niin, että se tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon hyv­in­voin­tia ihmisille ja ympäristölle. Esimerkke­jä näistä posi­ti­ivista vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sista ovat köy­hyy­den ja nälän­hädän tor­ju­mi­nen globaal­isti ja hiilid­iok­sidin puhdis­t­a­mi­nen ilmake­hästä. Teknolo­gian kehi­tyk­sen ohjaus on eri­tyisen tärkeää sel­l­ais­ten teknolo­gioiden kohdal­la, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat hyvin merkit­täviä muu­tok­sia. Täl­laisia ovat esimerkik­si bio- tai nan­ote­knolo­gian mah­dol­lis­ta­ma elin­iän huo­mat­ta­va piden­tymi­nen tai edis­tyneen tekoä­lyn kehit­tämi­nen. Nämäkin mah­dol­lisu­udet on otet­ta­va huomioon kauaskan­toisia päätök­siä tehdessä. 

Teknolo­gian kehi­tyk­sen suun­taa ja nopeut­ta on vaikea ennus­taa. Kul­loinkin edessä ole­vat ratkaisut on tehtävä harkiten ja parhaaseen saatavil­la ole­vaan tietoon nojat­en. Lain­säädän­tö on muo­toil­ta­va niin, ettei se tarpeet­tomasti jar­ru­ta tek­nol­o­gis­ten inno­vaa­tioiden hyö­dyn­tämistä. Näyt­tävät maail­ma ja ihmiskun­ta sadan vuo­den kulut­tua miltä tahansa, niiden on ensin selviy­dyt­tävä seu­raa­vat sata vuotta. 

Ter­ve­tu­loa Viit­teen toimintakentälle.