Koska olen törmännyt niin monta kertaa viimeisen tunnin aikana väitteeseen, että olen katkera pormestarivaalin lopputuloksesta, voin nyt paljastaa korttini, vaikka alun perin olin ajatellut pitää suuni kiinni.
Olen pettynyt vihreiden äänimäärään, mutta en tappioon kokoomukselle, koska tiesin sen ennalta – tai siis olin varma, että näin käy.
Mutta jos olisi käynyt niin, että toinen olisi ollut yhden äänen suurempi kuin toinen, en osaa sanoa, kumman voittoa olisin toivonut.
Symbolisesti ykkössija olisi ollut tietysti valtavan suuri asia, mutta politiikan sisällön kannalta asia ei ole näin yksinkertainen.
Minun silmissäni nykyinen kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja käyttää olennaisempaa valtaa kuin kaupunginjohtaja. Kaupunginjohtaja esittelee budjetin, edustaa Helsinkiä ulospäin ja istuu Ruotsin kuninkaan vierellä valtiovierailujen aikana. Kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja taas johtaa Helsingin tulevaisuutta, rakentamista, kaavoitusta, ympäristöasioita ja liikennepolitiikkaa.
Pelkästään tätä ajatellen olisin kuitenkin päätynyt siihen, että olisin nähnyt mieluummin Sinnemäen pormestarina ja Janne Vapaavuoren kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajana kuin päinvastoin. Mutta tätä vaihtoehtoahan ei ollut.
Janne oli luvannut karistavansa kaupungin pölyt jaloistaan, jos tulee valituksi pormestariksi. Niinpä vihreiden tavoitteiden kannalta äärimmäisen tärkeää kaupunkiympäristölautakuntaa olisi johtanut joku ihan kuka tahansa kokoomuslainen. Se suoraan sanoakseni pelotti minua. Tarjolla tehtävään olisi ollut aikamoinen kauhugalleria, sillä saihan Kokoomuksen järkisiipi näissä vaaleissa pahasti takkiinsa, kun äänet menivät Vapaavuorelle.
Moni pelkäsi vihreää pormestaria, minä taas pelkäsin kaupunkiympäristölautakuntaa johtavaa kokoomuslaista apulaispormestaria.