Voisiko Trumpin kääntää voitoksi?

Kir­joitin täl­laisen Näkökul­ma-artikke­lin Suomen Kuvale­hteen. Myön­nän että tässä on aimo annos naivia ide­al­is­mia, mut­ta tämä inho­re­al­isti­nen aika saat­taa sitä kai­va­ta. Kuvale­hdessä julka­istua ver­sio­ta jouduin vähän lyhentämään

= = = =

On varaudut­ta­va siihenkin, että pres­i­dent­ti Trump istuu val­las­sa koko kau­den ja tekee todel­la mitä on luvan­nut niin, että Yhdys­val­lat muut­tuu pro­tek­tion­is­tisek­si ja eristäy­tyväk­si maak­si, joka luop­uu merkit­tävästä osas­ta län­tisiä arvoja.

On help­po kek­siä, mitä kaikkea kauheuk­sia tästä voisi seu­ra­ta, mut­ta mietitään­pä nai­ivin opti­mistis­es­ti, miten me muut voisimme kään­tää tämän voitoksemme?

Voisi­vatko Euroop­pa, Kiina, Venäjä, Afrik­ka ja Lähi-Idän islami­laiset val­tiot pää­tyä kaikkia hyödyt­tävään yhteistyöhön, jota pitäisi kasas­sa yhteinen etu? Uusi oikeu­den­mukaisem­pi maail­man­järjestys? Yhtei­sistä eduista on helpom­pi neu­votel­la, jos yksi osa­puoli ei ole ylivoimainen.

Euroopan ja Kiinan kan­nat­taisi liit­toutua pitämään yllä maail­mankaup­paa, jot­ta maail­ma ei ajau­tu­isi pro­tek­tion­is­min tuot­ta­maan lamaan. Siihen mukaan toiv­otet­taisi­in ter­ve­tulleik­si kaik­ki muutkin.

Kiinan vauras­tu­mi­nen on saavut­tanut pis­teen, jos­sa sen tule­vaisu­us ei ole enää maail­malle hal­paa rihka­maa syytävänä hikipa­jana. Jatkos­sa Kiinankin on etsit­tävä men­estys­tään inno­vaa­tioista ja osaamis­es­ta. Kiinalaiset tietävät itsekin, että se edel­lyt­tää aja­tusten vai­h­don vapautta.

Kiina pitää Sin­ga­porea esiku­vanaan. Sin­ga­pore ei täytä euroop­palaisen demokra­t­ian ihantei­ta, mut­ta on paljon parem­pi kuin nykyi­nen Kiina.

Voisi­vatko Venäjän impe­ri­al­is­tiset pyrkimyk­set laan­tua, jos USA vetäy­tyy syr­jään maail­man­poli­ti­ikas­ta, eikä Venäjän tarvitse enää kil­pail­la vaiku­tus­val­las­ta Yhdys­val­tain kanssa. Venäläis­ten silmin Yhdys­val­tain rumat tem­put ovat oikeut­ta­neet sen omat rumat temput.

Pyrkimys takaisin soti­laal­lisek­si suur­val­lak­si ja taloudelli­nen eristämi­nen köy­hdyt­tävät Venäjää. Sopii toivoa, että houku­tus olo­jen kohen­e­mis­es­ta voit­taa ja Venäjä palaa asial­lis­es­ti käyt­täy­tyväk­si maaksi.

Itä-Ukrainas­ta voidaan päästä kom­pro­mis­si­in, jon­ka poh­jana on venäläis­mielis­ten aluei­den autono­mia. Krim on han­kalampi, kos­ka joko kuu­luu Venäjään tai ei kuu­lu – tai kom­pro­missi­na itsenäistyy.

Afrikan nos­t­a­mi­nen jaloilleen on Euroopalle ydinkysymys. Afrikas­sa kytee väestöräjähdys, joka uhkaa tuo­da Euroop­paan sato­ja miljoo­nia siirtolaisia.

Asi­aa enem­pää perustelemat­ta sanon, ettei Euroop­pa voi samanaikaises­ti pysyä demokra­tiana ja päät­tää ottaa maa­han sato­ja miljoo­nia afrikkalaisia

Kiina on tul­lut oma­l­la itsekkääl­lä taval­laan mukaan Afrikan poli­ti­ikkaan. Maa tavoit­telee Afrikan val­tavia luon­non­va­ro­ja. Kiinan itsekäs apu Afrikalle on toimin­ut jopa parem­min kuin Euroopan human­i­taari­nen kehitysyhteistyö.

Kiina ja Euroop­pa voivat yhdessä nos­taa Afrikan jaloilleen niin, että kaik­ki kolme hyö­tyvät. Afrikan väestöräjähdyk­sen hillintä edel­lyt­tää syn­tyvyy­den nopeaa alen­tamista. On parem­pi, että van­ho­jen siir­tomaaisän­tien sijas­ta kiinalaiset propagoi­vat tätä Afrikas­sa. Heil­lähän on koke­mus­ta asiasta.

Sor­tunei­den val­tioiden pystyt­tämi­nen uud­estaan edel­lyt­tää paikoin voimakas­ta soti­laal­lista inter­ven­tio­ta. Se tulee afrikkalais­ten tehdä itse. Oli toivei­ta herät­tävää, että Afrikan maat syr­jäyt­tivät yhdessä vaalit hävin­neen, mut­ta val­taansa tak­er­tuneen Gam­bian presidentin.

Avain Afrikan nousu­un on kuitenkin vapaakau­pas­sa. Suomes­sa se tosin lopet­taa sok­er­i­ju­urikkaan tuotannon.

Islamin radikalisoi­tu­mis­es­ta saamme suurelta osin kiit­tää Yhdys­val­to­ja – eri­tyis­es­ti George Bush nuorem­man jär­jetön­tä Irakin sotaretkeä.  Islami­lai­sis­sa mais­sa väestön enem­mistö on yhä maltil­lisia, jot­ka koke­vat radikaalin islami­laisu­u­den vihol­lisek­seen. Euroop­pa, Venäjä ja Kiina voisi­vat yhdessä vahvis­taa maltil­lisia voimia niis­sä aut­ta­mal­la näitä mai­ta taloudel­liseen men­estyk­seen keinoina kaup­pa ja kiinalais­ten rahoit­ta­mat investoinnit.

Mil­jardin asukkaan Intia solah­taa oikeu­den­mukaiseen maail­man­järjestyk­seen ongelmitta.

Suomes­sa ei ole ollut tapana kiit­tää Yhdys­val­to­jen roo­lia maail­man­poli­isi­na. Paljon pahaa se onkin saanut aikaan. Huo­maamme kolikon toisen puolen nyt, kun Yhdys­val­lat uhkaa vetäy­tyä roolis­taan. Toiv­ot­tavasti sitä ei ryhdytä kom­pen­soimaan uhraa­mal­la val­tavasti rahaa soti­laal­liseen varus­tau­tu­miseen Euroopassa.

Vakaut­ta kan­nat­taa tavoitel­la kollek­ti­ivisil­la tur­vatakuil­la, jois­sa ydin­pelote kor­vataan ennal­ta tiede­ty­il­lä kovil­la taloudel­lisil­la sank­tioil­la. Venäjän pakot­tei­den suurin vika on se, että ne ovat liian pehmeitä, eivätkä ne olleet tiedos­sa, kun Venäjä val­tasi Krim­in ja Itä-Ukrainan. Nyt niiden purkamisen ehtona pitäisi nyt olla Venäjän soti­laal­lisen varustelun hillit­sem­i­nen. Yhdys­val­tain taipumus ratkaista kaik­ki asi­at pom­mit­ta­mal­la on vienyt tilaa muun­laisil­ta sanktioilta.

Jos Yhdys­val­lat aset­ta­vat tuon­nilleen tulle­ja, niihin tietysti vas­tataan, eivätkä amerikkalaiset voi vali­ta, mitä alo­ja kau­pan esteet koske­vat. Yhdys­val­tain men­estyneim­mät tuot­teet ovat erit­täin haavoit­tuvaisia, jos kau­pan vapaut­ta ale­taan rajoit­taa. Office-paketille muuten kan­nat­taisi tehdä euroop­palainen vas­tine, joka annetaan käyt­töön ilmaiseksi.

Onko Euroopas­ta toim­i­jak­si tässä uudessa tilanteessa? Nykyti­las­sa ei ole, mut­ta Brex­it ja Trump ovat voimis­ta­neet toim­intakykyisen EU:n kan­na­tus­ta sen jäsenmaissa.

Yhdys­val­loista olen eniten huolis­sani. Ilmiö nimeltä Trump on oikeas­t­aan vain odot­tanut tulemis­taan. Maan hallinto on keskinäisen vihan­pidon vuok­si ollut pitkään hal­vaan­tunut. Kyken­emät­tömyys päätök­si­in kaivaa maa­ta sen men­estyk­sen alta.

Euroop­palaiset yliopis­tot kosiskel­e­vat Yhdys­val­tain aka­teemista eli­it­tiä muut­ta­maan sivistyk­sen pariin.

Jos eläisimme 1800-lukua, ennus­taisin, että Yhdys­val­lat on menos­sa kohden sisäl­lis­so­taa, mut­ta ei kai enää sentään?

Kali­for­ni­as­sa kerätään jo nim­iä tarkoituk­se­na jär­jestää kansanäänestys Yhdys­val­loista eroamiseksi.