Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien avajaisissa (2/5): Teknologia haastaa terveydenhuollon työnjaon

Kävin per­jan­taina avaa­mas­sa Nuori lääkäri ‑päivät Kata­janokalla. Lai­tan pitämäni puheen nauhal­ta puret­tuna ja vähän stil­isoitu­na tähän viiteen osaan palasteltuna.

Ala muut­tuu nopeasti ja sik­si opti­maa­li­nen tapa organ­isoi­da työ tulee myös muut­tumaan. Yksi asia, joka tulee tei­dän ammat­tikun­tanne haas­ta­maan, on tekoä­ly. Täl­lä het­kel­lä riidel­lään siitä, kumpi on parem­pi tekemään diag­noosia, lääkäri vai tekoä­ly, Vaik­ka kiis­ta­ton­ta voit­ta­jaa ei vielä ole julis­tet­tu, tekoä­ly tulee hakkaa­maan ihmisen aivan var­masti. Se kehit­tyy jatku­vasti ja ihmisen evoluu­tio jonkin ver­ran hitaammin.

Lääkäril­lä on yksi yliv­er­tainen etu tietokoneeseen ver­rat­tuna: lääkäri on ihmi­nen. Niin­pä ihmisenä olem­i­nen koros­tuu lääkärin työssä.

Kyse ei ole kuitenkaan joko-tai ‑asetel­mas­ta, vaan sekä-että ‑tilanteesta. Tekoä­ly tulee lääkärin – tai ylipään­sä ihmisen – työkaluk­si. Se tulee paran­ta­maan diag­noosien osumatarkku­ut­ta aivan olen­nais­es­ti. Sen hyvä puoli on, että se oppii virheistään. Lääkärikin oppii virheistään, mut­ta tekoä­ly oppi virheistä kaikkial­la maail­mas­sa. Se on myös nopea uuden tiedon omak­su­ja. Se pystyy käsit­telemään val­tavia tietoaineis­to­ja ja laske­maan bayesiläisiä toden­näköisyyk­siä. Se osaa mös varoit­taa, mil­loin käytet­tävis­sä ole­vat tiedot eivät riitä var­maan diag­noosi­in ja saat­taa ehdot­taa lisä­tutkimuk­sia. Se myös suosit­taa käypähoidon mukaisia hoitoja.

Tekoä­ly tulee myös muut­ta­maan opti­mia ter­vey­den­huol­lon eri henkilöstöryh­mien työn­jakoa. Se muut­tuuko työn­jako vai olisiko sen vain järkevää muut­tua, on sit­ten oma asiansa. Joitakin tehtäviä voidaan siirtää lääkäreiltä vähem­män koulute­tu­ille henkilöstöryh­mille, alku­vai­heessa sairaan­hoita­jille. Osaa sairaan­hoita­jakin syöt­tää tieto­ja Watsonille.

Ter­vey­den­huol­los­sa on ulkop­uolisen silmin outo ammat­tika­teus, jos­sa jokainen ryh­mä pitää kynsin ja ham­pain kiin­ni yksi­noikeud­estaan tiet­ty­i­hin töi­hin. Lääkärit vas­tus­ta­vat sitä, ettei hoito­henkilökun­ta saa tehdä töitä, jot­ka he katso­vat lääkärin yksi­noikeudek­si ja sairaan­hoita­jat vas­tus­ta­vat perushoita­jien työnku­van muut­tumista. Haus­ka esimerk­ki tästä on se, että eräässä keskus­sairaalas­sa saati­in läpi päätös, etteivät perushoita­jat saa annos­tel­la lääkkeitä – pait­si öisin.

Joskus jos­sain tele­vi­siokeskustelus­sa vas­tasin kysymyk­seen, miten voisi kus­tan­taa rönt­gen­valmi­u­den pieni­in syr­jäisi­in ter­veyskeskuk­si­in, että voihan se rönt­gen­laite siel­lä olla – ei se niin kallista ole. Kallista on erikois­tunut henkilökun­ta, mut­ta voihan kuvan lähet­tää sähköis­es­ti muualle analysoitavak­si. Seu­raa­vana päivänä sähkö­postis­sani oli 58 viestiä rönt­gen­hoita­jil­ta, jois­sa san­ot­ti­in, että ehdo­tuk­seni on laiton, kos­ka kuvaami­nen kuu­lu yksin rönt­gen­hoita­jille, eikä sitä muut saa tehdä. Yhdessäkään viestis­sä ei puhut­tu mitään tur­val­lisu­u­songelmista vaan yksi­no­maan oikeud­es­ta työ­suorit­teeseen. Sain tuo­hon aikaan palkkaa lakien muut­tamis­es­ta, joten laki oli min­un mielestäni pelkkä hidaste, vaan ei lop­ulli­nen este.

Ter­vey­den­huol­los­sa minkään ammat­tiryh­män ei tulisi olla huolis­saan työl­lisyy­destään. Pikem­minkin olisi hyvin järkevää, että jokaisen ammat­tiryh­män työnku­vaa hilataan vaa­ti­vam­paan suun­taan niin, että vähem­män vaa­ti­vat siir­retään vähem­män koulutetuille.

Yksi tekoä­lyn tuomista häkel­lyt­tävistä asioista on, että se tulee myös poti­laiden käyt­töön. Kos­ka sitä ei voi mitenkään estää, on parem­pi, että julki­nen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä tar­joaa tämän mah­dol­lisu­u­den. Muuten käyt­töön tule­vat lääkeyri­tys­ten tuu­naa­mat ver­siot, joiden omi­naisuuk­si­in kuu­luu, että syöt­tää niihin mitä hyvän­sä, aina ne pää­tyvät suosit­ta­maan tämän lääkeyri­tyk­sen tuotteita.

Yksi ammat­tikun­ta, joka on alalle kovasti tunke­mas­sa ovat nämä Otaniemen tuotan­to­talousti­eteil­i­jät, niin san­otut kel­lokallet. Nämä ovat analysoi­neet koko ter­vey­den­hoito­jär­jestelmän toim­intaa ja sairaaloiden toim­intaa eri­tyis­es­ti. Olen muu­ta­man täl­laisen raportin lukenut, ja aika murskaavaa tek­stiä niis­sä on. Lääkärit oat taitavia hoita­maan poti­lai­ta ja tekemään diag­noose­ja, kos­ka siihen heitä on opetet­tu, mut­ta heil­lä ei ole eri­ty­istä osaamista suurten organ­isaa­tioiden kuten sairaaloiden johtamis­es­ta. Tekin olette var­maan jotain koulu­tus­ta saa­neet organ­isaa­tioiden johtamiseen, mut­ta se ei voi mitenkään olla niin perus­teel­lista kuin se on tähän tarkoituk­seen koulut­tau­tuneil­la, kos­ka onhan teil­lä pitänyt jäädä aikaa myös niille lääketi­eteel­lisille opinnoille.

On aivan väitämätön­tä, että tuotan­to­talousti­eteelli­nen osaami­nen tulee mukaan sairaaloiden ja ter­vey­den­huolto­jär­jestelmien johtamiseen, sil­lä yksi­ty­is­puolelle se tulee joka tapauk­ses­sa. Yksi­tyiset hakkaa­vat julkisen ter­vey­den­huol­lon men­nen tullen, ellei tämä osaami­nen pääse paran­ta­maan julk­isten organ­isaa­tioiden toim­intaa. On vain hyväksyt­tävä, että näin se on, että tätäkin osaamista tarvitaan.

Viime aikoina on puhut­tu apteekeista vähän muus­sa merk­i­tyk­sessä. Suo­ma­lainen ter­vey­den­hoito­jär­jestelmä ei käytä hyväk­seen sitä lääketi­eteel­listä osaamista, jota apteekeista löy­tyy. Paljon puhutaan siitä, että kun joka paikkaan ei ole mah­dol­lisu­ut­ta pan­na ter­veysase­maa, verkos­toa voitaisi­in täy­den­tää ter­veyskioskeil­la. Kes­ki-Euroopas­sa sel­l­aisen läytää jokaises­ta apteek­ista. Euroopas­sa paljon pyöräilleenä olen oppin­ut, että jos matkalla tulee vähän kol­hu­ja, apteek­ista löy­tyy ensi­a­pu – toisin kuin meil­lä. Meil­lä tätä käytän­töä ei ole.

Meil­lä on erit­täin koulutet­tua henkilökun­taa apteekeis­sa, kos­ka lain­säädän­tö on ajal­ta, jol­loin lääkkeitä sekoitet­ti­in apteekeis­sa — siitähän lääkereseptin nimikin juon­tuu. Tämän seu­rauk­sen apteekeis­sa on aivan ylik­oulutet­tua henkilökun­taa, jota voisi käyt­tää johonkin vaativampaankin.

Eri­lainen kehon toim­into­jen kotimit­taus tulee yleistymään räjähdys­mäis­es­ti. Aiem­min kotona ain­oa mit­tari oli kuumemit­tari, mut­ta nyt kotimit­tauk­seen tulee nopeal­la tahdil­la uusia lait­tei­ta. Veren­paine, veren sok­eri, INR, syk­keen tarkkailu ja niin edelleen. Tämän varaan ei voi laskea. Kyse on tois­taisek­si vähän elit­is­tis­es­tä suun­tauk­ses­ta, joka sovel­tuu vain puolelle tai kahdelle kol­ma­sos­alle ihmi­sistä, mut­ta se on siis kuitenkin peräti puo­let tai jopa kak­si kol­ma­sosaa. On tot­tu­va poti­laisi­in, joka tule­vat lääkärin vas­taan­otolle suuren datamäärän ja valmi­in diag­noosin kanssa, vaik­ka se jonkun silmis­sä voikin heiken­tää lääkärin auktoriteettia.