Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Run­sas tuuli- ja aurinkoen­er­gian tar­jon­ta ovat saat­ta­neet sähkö­markki­nat out­oon tilanteeseen. Jos sekä tuulee että aurinko pais­taa, sähkön hin­ta painuu erit­täin alas. Suomes­sa hin­ta ei ole vielä men­nyt negati­ivisek­si, mut­ta Sak­sas­sa on tämäkin koet­tu. Aurinkovoima tekee Suomeen vas­ta tuloaan. 

Hal­pa sähkö merk­it­see, ettei per­in­teisiä voimalaitok­sia kan­na­ta nyt rak­en­taa käytöstä pois­tunei­den tilalle. Helenin esimerkik­si piti kor­va­ta Hanasaaren kivi­hi­ilivoimala hakevoimalal­la Vuosaa­res­sa, mut­ta yhtiö tyy­tyi pelkkään läm­pökat­ti­laan kaukoläm­mön tuot­tamista varten. 

Näis­sä olois­sa Olk­ilu­o­to 3 ja Fen­novoiman ydin­voimala tule­vat ole­maan omis­ta­jilleen raskas taloudelli­nen taakka. 

Kun van­hat voimalat aje­taan alas, sähköstä voi tul­la pulaa tyy­nenä ja kylmänä talvipäivänä. Sen hin­ta voi nous­ta ajoit­tain todel­la korkeak­si. On pelotel­tu jopa sähkön säännöstelyllä. 

Sähkön saan­tia tur­vaa­maan on esitet­ty, että var­avoimalle mak­se­taan pelkästä sen ole­mas­saolosta, jot­ta hätäti­las­sa olisi mis­tä ottaa. Varas­toidaan­han öljyäkin varmuusvarastoihin. 

Hyvä arvaus on, että ylimääräis­es­tä 1000 MW:n tehos­ta joudut­taisi­in mak­samaan noin 50 miljoon­aa euroa vuodessa. Se on vähän ver­rat­tuna niihin tuhoi­hin, joi­ta hal­lit­se­ma­ton sähkön katkeami­nen aiheut­taisi, mut­ta ei siinä olisi silti järkeä.

On paljon halvem­paa säätää sähkön kulu­tus­ta. Paperite­htaan alasajo tulee kalli­ik­si, mut­ta ei se sen­tään kym­meniä miljoo­nia maksa. 

Olisi järkevää siir­tyä siihen, että kaik­ki sähkön kulut­ta­jat mak­saisi­vat sähköstä sen tun­ti­hin­nan mukaan. Kun hin­ta pomp­paa ylös, hyvin yksinker­tainen automati­ik­ka kään­täisi läm­mön pois päältä parik­si tun­niksi. Tämä olisi vapaae­htoista, mut­ta siitä palkit­taisi­in selväl­lä rahalla.

Sähkönku­lu­tuk­sen ohjauk­sen vaa­ti­ma tekni­ik­ka tulee tuot­ta­maan paljon liike­toim­intaa. Se säästää sekä rahaa että ympäristöä. Huip­pukuor­mi­tuk­sen aikana sähkön tuotan­to on hyvin saastuttavaa. 

Sähkön hin­nan vai­htelui­hin kan­nat­taa etsiä ratkaisua myös tois­es­ta päästä: mitä tehdä läh­es ilmaisel­la sähköl­lä? Sähkön pörssi­hin­ta tulee ole­maan lähel­lä nol­laa pitk­iä aiko­ja kesäisin, kun­han aurinkopa­neel­ien käyt­tö aloite­taan tosis­saan. Koh­ta peltikat­toa uusit­taes­sa siihen saa aurinkopa­neel­in melkein samaan hintaan. 

Kesäa­jan run­saalle aurinkosähkölle pitää kek­siä hyö­tykäyt­töä ja sik­sikin, että nyky­olois­sa aurinkosähkö ei kesäl­lä juuri vähen­nä hiilid­iok­sidipäästöjä, sil­lä sähkön tuotan­to on muutenkin melkein päästötöntä. 

Ei tarvi­ta paljonkaan mieliku­vi­tus­ta kek­siä ilmaiselle sähkölle järkevää käyt­töä: sähköau­ton akku­jen lataami­nen, läm­mön varas­toimi­nen suureen kuumavesi­varas­toon, syn­teet­tis­ten polt­toainei­den valmis­t­a­mi­nen vedestä ja ilman hiilid­iok­sidista, ja niin edelleen. Jos tämä tie avataan, inno­vati­iviset yri­tyk­set kek­sivät vaik­ka mitä.

Ilmaisen sähkön aikana kaukoläm­pövoimalat lopet­ta­vat sähkön tekemisen, mut­ta kaukoläm­pöä niiden on yhä tehtävä. Kaukoläm­pökin kan­nat­taisi tehdä sil­lä yli­jäämäsähköl­lä, pait­si että ei kan­na­ta. Sähkövero vie kan­nat­tavu­u­den miinukselle. 

Jot­ta läh­es ilmaista sähköä voisi käyt­tää järke­vi­in kohteisi­in, sen pitäisi olla läh­es ilmaista myös käyt­täjilleen. Keskimääräi­nen sähkön hin­ta on nyt 3,5 sent­tiä kilo­wat­ti­tun­nil­ta. Tämän päälle tulee sähkövero 2,8 snt ja siir­tomak­su 3,9 snt, mikä nos­taa kulut­ta­jahin­nan yli kymme­neen sent­ti­in. Vaik­ka tuo sähkön 3,5 snt lask­isi nol­laan, kulut­ta­jalle sähkö mak­saisi edelleen 7,2 snt/kWh. Se ei kan­nus­ta mihinkään.

Jot­ta ilmaiselle sähkölle syn­ty­isi hyö­tykäyt­töä, on myl­lät­tävä sekä sähköveroa että siirtomaksuja.

Sähköverkon ole­mas­sao­lo mak­saa yhtä paljon siitä riip­pumat­ta, paljonko sitä käytetään. Sähkön siir­rosta ei aiheudu juuri mitään kulu­ja. Sik­si siir­tomak­sun pitäisi olla käytöstä riip­puma­ton kiin­teä kuukausi­mak­su niin kuin puhe­lin­mak­sukin useim­mil­la on. 

Sähköveron – niin kauan kuin sitä tarvi­taan – pitäisi määräy­tyä pros­ent­teina pörssisähkön hin­nas­ta. Koko sähköveros­ta voitaisi­in luop­ua, jos sähkön­tuotan­non hiilid­iok­sidipäästöjä verotet­taisi­in tai päästöoikeuk­sien hin­nat oli­si­vat järkeväl­lä tasolla.

Aurinkosähkön puoles­ta puhu­vat kammok­su­vat kulu­tuk­ses­ta riip­pumat­to­mia siir­tomak­su­ja, kos­ka aurinkopa­neel­ien kan­nat­tavu­us perus­tuu tähän vapaa­matkus­ta­ju­u­teen. Vääril­lä kan­nusteil­la on taipumus tuot­taa väärää toim­intaa. On paljon parem­pi vapaut­taa aurinkosähkö sähköveros­ta sil­loinkin, kun myy sitä verkkoon. Käytän­nössä tämä tapah­tu­isi veron suu­ruisel­la sub­ven­ti­ol­la, kos­ka sähkövero on kulut­ta­jan eikä tuot­ta­jan vero. Nykykäytän­tö rajoit­taa aurinkosähkön pienek­si kotitarvikepuuhasteluksi. 

Sähkövero tuli aikanaan kor­vaa­maan sähkön tuotan­non hiilid­iok­sidi­veroa, joka ei oikein sopin­ut pohjo­is­maisi­in sähkö­markki­noi­hin. Sil­loin kun sähkö on hal­paa, se on myös päästötön­tä, joten ei sitä pitäisi verot­taakaan. Kun sähkö on kallista, se myös saas­tut­taa eniten. Kulu­tuk­sen ohjaus saisi lisäpont­ta, jos kallista sähköä verotet­taisi­in enem­män kuin halpaa. 

Nämä kak­si muu­tos­ta, kiin­teät sähkön siir­tomak­sut ja pörssi­hin­taan sidot­tu pros­en­tu­aa­li­nen sähkövero ohjaisi­vat sähkön tuotan­toa ja kulu­tus­ta paljon nyky­istä parem­min. Ne myös avaisi­vat val­ta­vat markki­nat inno­vati­ivisille yri­tyk­sille aut­ta­maan sähkön kulu­tuk­sen ohjaamises­sa kalli­in sähkön tun­neista halpoi­hin tunteihin. 

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina)