Perustulon idean yhä useampi alkaa hyväksyä, mutta moni on sitä mieltä, että sen toteuttaminen on ylivoimaisen vaikeata.
Minä olen pitkään ollut sitä mieltä, että perustuloon pitäisi siirtyä liukuvasti aloittaen pienestä perustulosta, joka ei riitä korvaamaan syyperusteista sosiaaliturvaa, mutta pienentäisi sen haitallisia vaikutusta. Työmarkkinatukea esimerkiksi laskettaisiin niin paljon, että se yhdessä perustulon kanssa on yhtä suuri kuin aiemmin. Näin se tukisi lähinnä pieniä palkkoja – pieni perustulo tukisi vain hyvin pieniä palkkoja.
Entä jos tehtäisiinkin toisin päin? Aloitetaan pieniä palkkoja tukevasta perustulosta ja siirretään sosiaaliturvan yksinkertaistaminen seuraaviin askeliin. Tällöin perustulo on ajateltava negatiivisena tuloverona. (Negatiivinen tulovero johtaa täysin samaan tulokseen kuin perustulo.) Yksinkertaisesti jatketaan veroasteikkoa vähän nollan alapuolelle. Oheinen kuva näyttää tämän yksinkertaistettuna. Yhtenäinen punainen viiva vastaa tuloveroa, joka on verotettavan tulon alarajan alapuolella nolla.
Katkoviiva kuvaa ehdotustani pienestä perustulosta. Jatketaan veroasteikkoa esimerkiksi sata euroa nolla alapuolelle. Jos ansiotulot ovat tätä pienempiä, saa negatiivista veroa. Jos tästä saadaan hyviä kokemuksia, otetaan seuraava askel ja taas seuraava, kunnes negatiivinen tulovero jatkuu lineaarisesti kohti y‑akselia, jolloin olemmekin perinteisessä perustulossa (ohut viiva).
Tämä ei maksa paljon mitään, jos lähtökohtana on, etteivät tulonsiirrot nettomääräisesti kasva. Niitä joko pienennetään tuon negatiivisen tuloveron verran tai negatiivinen vero saadaan aikaan ansiotulovähennyksellä, joka voi olla veroa suurempi. (Jotkut tulonsiirrot painuvat tällöin nollaan, eli vähän sosiaaliturvakin yksinkertaistuu jo tässä ensimmäisessä vaiheessa.)
Voi tämän tietysti toteuttaa oikeana pienenä perustulonakin. Sitä maksetaan silloin kaikille, mutta verotettavan tulon alarajaa lasketaan alaspäin niin paljon, että perustulo ja maksettava vero kumoavat toisensa pisteessä, jossa nyt verotus alkaa. Tämä poikkeaa klassisesta perustulomallista siinä, että klassisessa perustulomallissa verotettavan tulon alaraja on yleensä nolla.
Perustulon muodossa tapahtuva on helpompi toteuttaa, mutta tuosta ansiotulovähennyksen kautta tapahtuvasta on helpompi kirjoittaa laki.
Todellisuus on yllä esitettyä kuvaa. Veroasteikko ei ole lineaarinen, vaan siinä on monta porrasta. Tämä uudistuksen hengen mukaista olisi poistaa valtionverotuksessa alin porras niin, että verotettavan tulon alaraja vähän nousee ja jatkaa tätä viivaa nollan alapuolelle. Kunnallisveroa voisi periä nykyiseen tapaan. Alla olevassa kuvassa on mukana tuloveroasteikon ensimmäinen progressioporras.
Näin määritelty pieni perustulo olisi luonteeltaan automaattinen matalapalkkatuki. Se ei alkuvaiheessa juuri yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa, mutta se tekisi pienipalkkaisen työn kannattavammaksi. Eniten siitä tietysti hyötyisivät osa-aikatyötä tekevät.