Perustulon idean yhä useampi alkaa hyväksyä, mutta moni on sitä mieltä, että sen toteuttaminen on ylivoimaisen vaikeata.
Minä olen pitkään ollut sitä mieltä, että perustuloon pitäisi siirtyä liukuvasti aloittaen pienestä perustulosta, joka ei riitä korvaamaan syyperusteista sosiaaliturvaa, mutta pienentäisi sen haitallisia vaikutusta. Työmarkkinatukea esimerkiksi laskettaisiin niin paljon, että se yhdessä perustulon kanssa on yhtä suuri kuin aiemmin. Näin se tukisi lähinnä pieniä palkkoja – pieni perustulo tukisi vain hyvin pieniä palkkoja.
Entä jos tehtäisiinkin toisin päin? Aloitetaan pieniä palkkoja tukevasta perustulosta ja siirretään sosiaaliturvan yksinkertaistaminen seuraaviin askeliin. Tällöin perustulo on ajateltava negatiivisena tuloverona. (Negatiivinen tulovero johtaa täysin samaan tulokseen kuin perustulo.) Yksinkertaisesti jatketaan veroasteikkoa vähän nollan alapuolelle. Oheinen kuva näyttää tämän yksinkertaistettuna. Yhtenäinen punainen viiva vastaa tuloveroa, joka on verotettavan tulon alarajan alapuolella nolla.

Katkoviiva kuvaa ehdotustani pienestä perustulosta. Jatketaan veroasteikkoa esimerkiksi sata euroa nolla alapuolelle. Jos ansiotulot ovat tätä pienempiä, saa negatiivista veroa. Jos tästä saadaan hyviä kokemuksia, otetaan seuraava askel ja taas seuraava, kunnes negatiivinen tulovero jatkuu lineaarisesti kohti y‑akselia, jolloin olemmekin perinteisessä perustulossa (ohut viiva).
Tämä ei maksa paljon mitään, jos lähtökohtana on, etteivät tulonsiirrot nettomääräisesti kasva. Niitä joko pienennetään tuon negatiivisen tuloveron verran tai negatiivinen vero saadaan aikaan ansiotulovähennyksellä, joka voi olla veroa suurempi. (Jotkut tulonsiirrot painuvat tällöin nollaan, eli vähän sosiaaliturvakin yksinkertaistuu jo tässä ensimmäisessä vaiheessa.)
Voi tämän tietysti toteuttaa oikeana pienenä perustulonakin. Sitä maksetaan silloin kaikille, mutta verotettavan tulon alarajaa lasketaan alaspäin niin paljon, että perustulo ja maksettava vero kumoavat toisensa pisteessä, jossa nyt verotus alkaa. Tämä poikkeaa klassisesta perustulomallista siinä, että klassisessa perustulomallissa verotettavan tulon alaraja on yleensä nolla.
Perustulon muodossa tapahtuva on helpompi toteuttaa, mutta tuosta ansiotulovähennyksen kautta tapahtuvasta on helpompi kirjoittaa laki.
Todellisuus on yllä esitettyä kuvaa. Veroasteikko ei ole lineaarinen, vaan siinä on monta porrasta. Tämä uudistuksen hengen mukaista olisi poistaa valtionverotuksessa alin porras niin, että verotettavan tulon alaraja vähän nousee ja jatkaa tätä viivaa nollan alapuolelle. Kunnallisveroa voisi periä nykyiseen tapaan. Alla olevassa kuvassa on mukana tuloveroasteikon ensimmäinen progressioporras.

Näin määritelty pieni perustulo olisi luonteeltaan automaattinen matalapalkkatuki. Se ei alkuvaiheessa juuri yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa, mutta se tekisi pienipalkkaisen työn kannattavammaksi. Eniten siitä tietysti hyötyisivät osa-aikatyötä tekevät.
Vaikka perustulo ja negatiivinen tulovero ekonomistin mielessä ovatkin yksi ja sama asia, itse pidän kuitenkin perustuloa parempana. Syy tähän on se, että se on hieman vähemmän byrokratiaa vaativa. Negatiivista perustuloa vartenhan täytyy jossain kohtaa maksuprosessia jonkun selvittää ihmisen tulotaso tai sitten ihmisen pitää itse se raportoida. Tiedän että verotusta varten se selvitetään joka tapauksessa, mutta silloinkin syntyy lisää kitkaa tapauksissa joissa ennakkotiedot on ilmoitettu väärin, yms.
Myönnän että lähes merkityksettömän pientähän tämä lisäkitka negatiivisesta tuloverosta verrattuna perustuloon on, mutta silti tuntuu jotenkin siistimmältä toteuttaa perustulo nimenomaan perustulona. Byrokratiassahan aina pienistä puroista syntyy iso joki jolloin myös niitä pieniä puroja kannattaisi välttää aina kuin vain pystyy.
Olen ajatellut että perustulossa yksi erittäin merkillepantava piirre on tulojentasausvaikutus, joka voisi tehdä tuloverotuksen progressiivisuudesta tarpeetonta. Ja käsittääkseni kun tulojentasausta tehdään progressiolla, tuloverotaso asettuu sen myötä tiettyyn suuruusluokkaan, joka on verojärjestelmän rakennetta ajatellen epätarkoituksenmukaisen korkea. Vientiä ja työllisyyttä ajatellen kaiketi rakennemuutos kohti mm. kulutusveroa olisi toivottavaa.
Ts. muun ohella perustulon erittäin vahvaksi meriitiksi olisi laskettava sen mahdollistama liikkumavara verotuksessa. Tätä näkökulmaa ei näe tuotavan esiin likimain yhtään, eivätkä sinänsä skarpit äänekkäät perustulon kriitikot (Juhana Vartiainen, Olli Kärkkäinen) näytä noteeraavan tätä ollenkaan. Joten olenko vain hakoteillä?
Tämä Suomen, EUn ja kaikkien muidenkin apinayhteisöjemme valtava multiepätietoisuus on otollinen markkinarako aidosti vapaalle ja oikeudenmukaiselle avoimelle rehdin meiningin hyvinvointimarkkinataloudelle.
MaKu‑, SoTe- ja KiKy-sopimuksesta — YmHysopimukseksi
MaKuSoTeKiKyn vaihtaminen YmHyksi on paras lääke myös tähän ja kaikenlaisiin muihinkin yhteikunnallisiin sairauksiin sekä, — kaikkien yhteinen myönteinen asia ja tavoite:
Näin Suomestakin taas edelläkävijä, (elleivät kaikki muut toteuta aiemmin).
— Ei siis nykyisillä fossiilimaisilla toteutumattomilla kokeellisilla “reaaliutopioilla”, vaan todellisilla tämänkin hetken ja “lopun” tulevaisuuden todellisilla mahdollisuuksilla:
Jotkut “asiantuntijat” ovat “rehdisti” jankutelleet, että politiikkamme on rikki, demokratiamme rapautunut ja parlamentarismimme on pantu tuhannen p.…n päreiksi. — Onhan tämä mitä ilmeisimmin totta, mutta valitettavasti suurimmat syylliset ko. seikkoihin ovat lienee iha ite seikkojen ensimmäiset jankuttajat, todellisen valtaeliitin pahissisarukset ja laajasti sullemullekorruptioon sortuneet?
Siispä, siirrytään riekaleisesta myllynkivirekidemokratiasta kestävään Ympäristö- ja Hyvinvointidemokratiaan:
1. Suomen YmHydemokratian kestävyysloikka tulevaisuuteen, -
tarkoitus, nykytilanne ja toteutus:
1.1. Yhteiskunnallamme voi olla ja on vain yksi ensisijainen tarkoitus, — ympäristömme, kaiken elämän ja siinä ohessa apinalajimme hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen.
1.2. Ympäristön ja ihmisten hyvinvointidemokraattinen ratkaisu ja kestävyysloikka on välttämätön myös siksi, että nykyratkaisut nojaavat edelleen valheellisesti fossiiliseen käsitykseen, jatkuvan talous- ja valitettavasti materiaali- sekä samalla energiakasvun ikuisesta mahdollisuudesta.
1.3. Valistuneimmat ovat jo aikaa sitten ymmärtäneet jatkuvan kasvun rajallisuudet ja varmasti moni on jo aikaa sitten väsynyt kuluttamaan tarpeettomasti.
1.4. Hallinto ja viranomaiset ovat, oltuaan vuosia sivustakatsojina, — osallisia ja myös syyllisiä globaaliin kansainväliseen järjestäytyneeseen ympäristö‑, kiinteistö‑, irtaimisto‑, palvelu‑, media‑, digi‑, finanssi‑, talous- ja veroparasiittimismirikollisuuteen ja näihin liittyviin: korruptioon, petoksiin, oikeusmurhiin ja virkavirheisiin.
1.5. Päinvastoin kuin nykyisessä fossiilitaantumuksellisessa ja riekaleisessa pahissisarusvetoisessa myllynkivirekidemokratiassamme,
— YmHydemokraattisessa reilussa meiningissä voittaa tekemällä oikein, ja menettää tekemällä väärin.
2. Kuten intiaanipäällikkö Seattlen sanotaan sanoneen: “Me emme omista maata, vaan maa omistaa meidät”, — ryhtykäämme siis huolehtimaan ympäristöstämme, — niin ympäristömme huolehtii meistä!
2.1. YmHyn mukaisen ja edellyttämän, tasavertaisen ja oikeudenmukaisen maan- ja vesistöjen käytön tulee olla tasavertainen, oikeudenmukainen, keinottelun poissulkeva kansalaisoikeus, riittävän kansalaisansion lisäksi.
2.2. Muutos tulee toteuttaa nykylakeja ja asetuksia soveltaen, demokraattisten päätösten mukaisesti sopien! — Tällöin määritellään myös minkä arvoinen maakiinteistö tai osuus siitä on mahdollista kunkin hallita asuakseen sillä?
2.3. Suomen rajojen sisällä kaikki maa ja vesistöt tulee järjestää kaupallisesti jms. sopien Suomen valtion, kuntien ja mahdollisesti tarvittaessa eläkeyhtiöiden sekä vastaavien yleishyödyllisten tahojen omistukseen ja hallintaan:
2.4. Vain Suomen valtion, kuntien ja mahdollisesti ja tarvittaessa eläkevakuutuslaitosten sekä vastaavien yleishyödyllisten tahojen omistamien maiden ja vesistöjen tuotolla, ongelma‑, energia‑, haitta- ja kulutusveroilla sekä maksuilla katetaan perustulo kaikille kansalaisille ja:
2.5. Liikenneverkot, koulutus ja YmHy-suoja on parasta säilyttää ainakin pääosin julkisessa hallinnassa ja ne ylläpidetään mm. liikenne- ja käyttömaksuilla sekä myös 2.3.-kohdan maksuilla ja veroilla:
2.6. Uudistuneen järjestelmämme globaalit ristiriidat vältetään aluksi ennalta, tarvittavilla tuonti- ja vientitavarat tasapäistävillä päätöksillä ja tulleilla sekä myöhemmin luonnollisesti sillä, että sama myönteinen kehitys tapahtuu kaikkialla apinalajimme keskuudessa.
3. Suomen YmHydemokratiassa MaKu‑, SoTe- ja KiKysopimusuudistus vaihdetaankin sitten oikopäätä YmHysopimusuudistukseksi, ja kaikki muukin meininki ja toimeliaisuus tapahtuu YmHyn ehdoilla.
3.1. Riittävien maiden ja vesistöjen vuokrien ja vakuusmaksujen, ongelma‑, energia‑, haitta- ja kulutusverojen sekä maksujen toteutuessa:
- Ei tarvita mitään muita veroja ja maksuja, joten kaikenlainen eriarvoisuus ja keinottelu sekä valvonnantarve vähenevät hyödyttöminä ja tarpeettomina.
- Parasta kilpailua toteutuu kun pyritään eroon haitallisista toiminnoista ja niiden kustannuksista.
- Seurauksena on valtava kehitysloikka, jonka seurauksena Suomen ja koko Telluksemme taloudet myös kehittyvät YmHyisen kestävästi.
3.2. Kaikille tavaroiden ja rakenteiden materiaaleille määritellään tarvittavien haittaverojen lisäksi materiaalikohtaiset panttimaksut, joilla kierrätysmeininkikin eli myös ns. kiertotalous toteutuu täydellisesti luonnostaan ja myös niin työllistytään hyvällä meiningillä.
4. Talouden ja hyvinvoinnin edistäjäksi toteutetaan itsenäisten uusiutuvien energiantuotanto- ja käyttömuotojen paikallispakettien kehittäminen ja toteuttaminen, koska niiden kilpailukykyloikka toteutuu välittömästi, kun ne eivät tarvitse verkkoja, verkkojen häviöitä ja kustannuksia.
4.1. Jo siten Suomenkin talous ponnahtaa reiluun mousuun kun vain siirrymme ripeästi ja kattavasti paikallisiin uusiutuviin energiajärjestelmiin.
4.2. Sähköverkostojen kaikki kustannukset jäävät siis keskitettyjen suuruudenhullujen energiantuotantomuotojen, kuten mm. hiipuvien, haitallisina ja siten myös kannattamattomina, lyhytikäisiksi päätyvien, (Mitä ilmeisimmin käytännössä reilusti alle 200 ja 100 vuotta.) ja siksi jo nyt, jo käytössäollessaankin, historiallisten fossiili- ja ydinvoimailun harteille, jotka tulevat mitä ilmeisimmin jättämään jälkeensä lähes ikuisen vaaran elämälle, ellei ko. voimailuille sälytetä kaikkia riittäviä tarvittavia kustannuksia ja velvoitteita.
4.3. Edelläolevasta johtuen TVO 3:llekaan ei saisi antaa lataus- eli saattuttamislupaa, vaan se voisi ehkä toimia varavoimana nesteytetyllä maakaasulla ja sen aikaa kun uusiutuvat energiatatkaisut saadaan kattavasti käyttöön. Fenno- / rosydinvoimailu Fortumhirtoksineen on syytä lopettaa nyt alkutekijöihinsä.
5. YmHydemokratian puitteissa on ratkaistavissa kaikki ympäristö‑, ihmisoikeus‑, hyvinvointi‑, kurjuus‑, energia- ja talousongelmat kaikkialla telluksellamme.
5.1. Voisiko Suomi ryhtyä myös testivaltioksi, EUn ja YKn sekä ehkä myös WTOn tuella ja myötävaikutuksella?
5.2. Kaiken ollessa YmHyn mukaista, ympäristömme puhdistuu ja tervehtyy sekä talous rullaa ketterästi ilman globaalia kansainvälistä järjestäytynyttä ympäristö‑, kiinteistö‑, irtaimisto‑, palvelu‑, media‑, digi‑, finanssi‑, talous- ja veroparasiittimismirikollisuutta sekä niihin liittyviä: korruptiota, petoksia, oikeusmurhia ja virkavirheitä!
Näin menetellen kaikista nykyisistä ja mahdollisista tulevistakin ongelmahärkäsistä tullee mitättömiä “-kärpäsiä”, — päinvastoin kuin nykyisin?
Luulen, että järkevät tulonjakomallit mukaan lukien perustulomalli, kohtaavat pellon ensimmäisen kyyn vasemmiston ajatuksesta ”työpalkalla pitää pystyä elämään”. Toinen ajatus on Björn Walroosin suudelman laatu, kun hän kannattaa perustuloa. Kannatan kuitenkin yksinkertaisen taloudellissosiaalisen työkalun kehittämistä, jota käytettäisiin valtion myötä- ja vastoinkäymisissä.
Toivoa sopii, että malli johtaisi vapaaseen sopimiseen laajemminkin.
Näinhän se perustulokokeilu olisi pitänyt tehdä. Koska tällainen kokeilu olisi ollut lähes kustannusneutraali, osallistujia olisi voinut olla satoja tuhansia, eikä kenenkään virkahenkilön olisi tarvinnut olla huolissaan työpaikkansa puolesta.
Sääli, että oivallus syntyi vasta nyt. Vai eikö sitä perustulopiireissä noteerattu?
Israelissa näyttäisi olevan kolmannenlainen negatiivinen tulovero käytössä. Jos olen asian oikein ymmärtänyt, ajatus on seuraava: Jos kansalainen saa tuloja vähemmän kuin minimipalkan verran, yhteiskunta palauttaa kansalaiselle 30% hänen tulojensa ja minimipalkan erosta.
Tällainen järjestely hyväksyttiin kymmenkuntta vuotta sitten. Mitkä lie kokemukset?
Muistaakseni 2019 otetaan käyttöön kansallinen tulorekisteri, jolloin käsittääkseni jokaisesta palkanmaksusta raportoidaan järjestelmään samalla, kun rahat kilahtavat tilille. Verottaja siis tietää pitkin vuotta koko ajan sen vuoden kertyneen palkkasumman, ja veroprosenttia voidaan säätää ihan automaattisesti ilman ihmistyötä kuukausitasolla tarvittaessa positiiviseksi, tarvittaessa negatiiviseksi.
Ei enää kankeita kerran vuodessa edellisvuoden tulojen perusteella arvottavia veroprosentteja, ei veromätkyjä, ei veronpalautuksia. Ja on mahdollisuus rakentaa helpohkosti negatiiviseen tuloveroon perustuva perustulojärjestelmä.
HS vieraskynässä Jari Ehrnrooth kirjoittaa, että ”Vastikkeeton sosiaaliturva ei ole elinkeino – työttömille on tarjottava työtä ja se pitää ottaa vastaan.” Kirjoitus muistuttaa minua entisen Neuvostoliiton lossivahdista, joka tuli päivittäin töihin joenrantaan, josta lossi oli korjattu pois vuosia sitten. Yhteiskunta voi ohittaa työn talouden kriteerit ja luoda jonkinlaiset ”risujen poimintamarkkinat” Onko tämä järkevä suunta, mielestäni ei. Toisinpäin vastikkeeton sosiaaliturva synnyttää kysymyksen miksi osa työttömistä asuu Helsingissä? Eikö heitä olisi halvempi pitää reservissä jossain muualla?
Kun siirretään pelin nappuloita eteenpäin, niin mitä löytyy ”palkalla pitää pystyä elämään” (joka sisältää ajatuksen, että jokaisella on työ ja palkka so. Jari Ehrnroothin malli) tai vastikkeeton perustulo ‑ajattelujen takaa? Jos valtio valitsee perustulon, se voi mm. irtautua ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksajan roolista, romuttaa kolmikannan. Eli työntekijä hoitaa itse eläke yms. asiat vakuutuksina ja kilpailuttaa työantajat etuisuuksista. Työttömien pakkomuutto Helsingistä voi myös toteutua. Kaikki varmaan näkevät, että kyseessä on amerikkalainen malli: sopimisvapaus ja ruokakupongit. Mielestäni Suomi joutuu taipumaan kohti sopimisvapausmallia, mutta ensin käydään perinteinen poliittinen vasemmisto/oikeisto ‑taistelu, jossa kuluu paljon aikaa, joka on pois perustulomallin kehittämiseltä.
Sopimusvapaus on harvojen onni.
Nykyinen uusliberalistinen talouspolitiikka korostaa työvoiman ylitarjontaa eli palkkojen kurissapitämiseksi työvoimaa pitää olla reilusti yli tarpeen
Täystyöllisyys on suurin onnettomuus, joka voi kohdata uusliberaalia maailmaa
Niinpä oikea sopimusvapaus koskee vain pientä joukkoa asiantuntijoita ja johtajia, he voivat kilpailuttaa työnanatja, jos hekään. Mutta heillä on varalta verkosto eli kaveri, joka järjestää hyvän työn.
Tavikset eivät kilpailuta ketään vaan he voivat valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon
Eli meillä 10 % voi neuvotella aidosti työehdoista, muidne on tyydyttävä mitä työnantajat tarjoavat
Työttömissäkin on varmasti aika monenlaisia tilanteita. Osalla on perhettä, osa (toivottavasti suurin osa) haluaa opiskella. Se, että työttömyyden kohdatessaan työtön pakotettaisiin johonkin metsään asumaan, ei varmasti johtaisi työllistymiseen tulevaisuudessa. Enemmänkin ihmisiä pitäisi ohjata ja opastaa uudelle polulle jos vanhalla osaamisella ei ole enää käyttöä. Uuden oppiminen tapahtuu oppilaitoksissa kaupungeissa, eikä missään työttömien parakeissa metsissä.
Israelissa tukiin oikeutettujen on osattava hakeutua itse negatiivisen tuloveron piiriin. Negatiivista tuloveroa voi saada kuukausittain enintään 470 Israelin sekeliä eli noin 100 euroa
Tuolla satasella ei paljoa köyhän oloa helpoteta
Eikö työttömien helsingissä asumisen voisi rahoittaa maapohjaverolla? Mitä enemmän ihmisiä tunkee stadiin, sitä arvokkaampaa se asuintila on ja sitä korkeampi tontin arvo. Sen sijaan että annetaan yhteiskunnan tiivistymisestä aiheutuvien arvonnousujen ja maavuokrien pääomittua meidän maanomistajien kukkaroihin, voisi ne verottaa yhteiskunnalle.
Ei se stadilaisen maanomistajan (eli minun) aikaansaannosta ole, että kaupungistuminen etenee niin nopeasti tai että ihmiset haluavat minun tontilleni muuttaa. Hienosti rempatun sijoitusasunnon tuottamaa arvolisäämen en välttämättä ehdota nykyistä enempää verotettavaksi.
Olisi helpompi kustantaa ne tulonsiirrot työttömille jos työttömien pk-seudulle pakkautumisesta kertyvät jatkuvasti kasvavat vuokratulot ulosmitattaisiin tehokkaammin yhteiskunnalle.
En mä kyllä keksi miksi meidän pitäisi jotenkin nykyistä enempää rajoittaa lainsäädännöllisesi työvoiman tarjontaa Suomen rajojen sisällä.
Meillähän on aivan älytön kortti- ja pätevyysvaatimussirkus about kaikkiin suorittaviin töihin, jolla kyllä tehokkaasti ehkäistään työvoiman tarjontaa monilla aloilla. Kaiken maailman hygieniapassia, kuormaliinankiristystutkintoa ja ammattiyhdistysliikkeen monopolioikeutta työn tarjontaan vähän alalla kuin alalla. Oikein maksimaalisesti estetään työntekijöitä kilpailemasta keskenään työpaikoista.
Tämän lisäksi ihmisille maksetaan vielä suht. Avokätisesti siitä hyvästä, että eivät vahingossakaan mene töihin, etenkään osa-aikaisiin ja pienipalkkaisiin…
Byrokratia on syntynyt vakuutusyhtiöiden vaatimuksesta . Korkeat korvaukset on pakottanut nostamaan vakttustusmaksuja se on taas johtanut sääntelyvaatimuksiin
Huvittavinta silmänkääntämistemppua ajaa hallitus :Jos on tunnin töissä niin säilyttää työttömyyskorvauksen, mutta on sen jäleekn kaksi viikkoa työllinen
Näin syntyy ltilastoihini 10000 työllistä ja jopa enemmän.
Mutta todellisia työllisiä nolla
Kiitoksia tiedosta.
Ei tuo 470 sekeliä ole Israelissa ihan mitätön summa, sillä minimipalkka siellä lienee 4500 sekelin tienoilla. Lisäksi veronpalautus voi olla suurempi, jos siihen on esim. sosiaalisia perusteita.
Israelin malli muistuttaa monissa USA:n osavaltioissa käytössä olevaa EITC:tä, jonka vaikutuksia on tutkittu ainakin jonkin verran.
Mutkikkaita ovat.
Työsuojoelu on “byrokratiaa”?
Tässä pari tilastolinkkiä osoittamaan “byrokratian” saavutuksia:
http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11–27_tau_003_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11–27_tau_001_fi.html
Voisiko mitenkään olla niin, että työntekijöiden suojaksi annetut säädökset todella toimivat ja niitä myös on alettu noudattaa?
KISS Tasaverosta on hyviä kokemuksia juuri pienituloisimpien kannalta, mutta se ei ole signaali hyväksyä lorvailua. Perustulon ongelma ei ole taloudellinen vaan psykologinen. Jotenkin tasavero tuntuu olevan joillekin suomalaisille hankala asia hahmottaa.
Tietenkin sääntely luo aina byrokratiaa, vaikka sääntely olisi kuinka hyvästä.
MUTTA kyllä noissa mennään vähän överiksi. Mietitään vaikkapa työturvallisuuskorttia. Se pitää uusia viiden vuoden välein. Joko viisi vuotta on järjettömän lyhyt aika, tai sitten elämässä monen muun asian koulutus on täysin retuperällä.
Esimerkiksi itse saan 843 euroa toimeentulotukea kuussa, jos elän sillä. Jos tekisin töitä, jonka bruttopalkka on vain 1 800 euroa kuussa, saisin paitsi nettona 1 585 euroa kuussa, myös edelleen vielä yleistä asumistukea päälle. En nyt oikein ymmärrä miten matala sosiaaliturvan pitäisi olla, jos yli 800 euroa kuussa lisää on edelleen pelkkään laiskotteluun kannustava summa.
Perustulosta voisi saada keinon päästää ihmiset töihin, näin pelastaa Suomen talouden ja ehkäpä myös samalla lopettaa ay-liikkeen törkeä, ulkoparlamentaarinen ja maan edun vastainen toiminta.
Kysymys on oikeastaan siitä, että Suomen koko talousjärjestelmä on mätä ja korruptoitunut. Tilanne on siten pidemmän päälle kestämätön.
Perustelut:
Huolimatta päinvastaisista väitteistä, Suomi on omalla tavallaan varsin korruptoitunut maa, jossa ay-liike, korruptoituneiden poliitikkojen ja suurteollisuuden lobbareiden myötävaikutuksella pitävät valtaa.
Tässä on tietenkin taustalla historiallinen kehitys sodanjälkeiseltä ajalta, jolloin Suomi taisteli Neuvostoliiton tukemien kommunistien valtapyrkimyksiä vastaan ja samalla rakensi menestyksellisesti nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme.
Noina aikoina Suomeen tunnetusti muodostui ulkoparlamentaarisesti toimiva hyväveli-verkosto, johon kuuluivat kepun ja demarien avainhenkilöt, sekä suurteollisuuden vuorineuvokset. Voidaan perustellusti sanoa, että käytännössä he pelastivat tuolloin Suomen ja loivat hyvinvointimme taloudellisen perustan.
Nyt kuitenkin talouden ja maailmanpolitiikan reunaehdot ovat globalisaation ja kommunismin romahtamisen johdosta täysin muuttuneet.
Suomessa kuitenkin edellä mainittu hyväveli-verkosto on edelleen pääosin toiminnassa ja tämä toiminta on työvoimakartellilla ja yleissitovuudella sementoitu. Perustuslakivaliokunnan korruptoituneet poliitikot ovat jopa päästäneet läpi niitä suojaavat lait, jotka ovat räikeässä ristiriidassa Suomen perustuslain 2 luku / Perusoikeudet kanssa.
Tuloksena on ay-liikkeen aiheuttama massatyöttömyys, joka on maan edun vastaista.
Näinollen ay-liike on menettänyt oikeutensa yleishyödyllinen yhteisölle myönnettävään verovapauteen.
Taloudellisella puolella Suomella on korruptiosta pitkät ja laaja-alaiset perinteet, jotka taitavat olla peräisin jo Venäjänvallan läpikorruptoituneelta ajalta.
Tästä esimerkkinä Urho Kekkosen rikastuminen, joka on ollut näihin aikoihin saakka salaisuus. Kekkonen oli Suomen rikkain mies yli 300 miljoonan markan omaisuudellaan, jonka hän oli kerännyt pyörittämällä erilaisia valtion talousoperaatioita omien henkilökohtaisten yhtiöidensä kautta. Kepun laajamittainen korruptio on saastu vasta äskettäin jotenkin päivänvaloon.
Demaripuolella varsinkin ay-liikkeen on annettu perustaa Hakaniemeen oikea veroparatiisi, jonka kautta pyöritetään valtavaa businesta. Korruptoituneet poliitikot ja ay-pamput saavat tästä toiminnasta ruhtinaalliset palkkiot.
Suomen taloudelle ennustetaan pitkälle tulevaisuuteen vain niin pientä kasvua, että se ei mitenkään voi turvata hyvinvointimme tulevaisuutta. Näkyvissä on vain lisävelan ottoa ja hirmuisen kokonaisveroasteen jatkuminen.
Suomen talouden voi pelastaa vain 90% uusista työpaikoista luova pk-sektorimme. Se on kuitenkin tunnetusti sysätty syrjään maamme kaikesta taloudellisesta päätöksenteosta.
Ihmisten tasa-arvoiseen kohteluun perustuva periaate ei siis todellakaan nyt koske suomalaista pk-yrittäjää. Eikä ole koskenut ennenkään, kun muistaa ne tuhannet yrittäjät, jotka Koiviston konklaavi ajoi turhiin konkursseihin 90-luvulla.
Suuryhtiömme ovat jo paljolti hylännyt Suomen, vähentävät täällä väkeä ja investoi pääosin ulkomaille. Nyt lähtevät perässä kansainvälisesti kilpailukykyiset pk-yritykset ja osaajat.
Paasikivikin sanoi jotenkin näin: ”Tosiasioiden tunnustamien on viisauden alku.”
Lopetetaan edellä mainitsemani laaja, valtion verovaroja syövä ja yhteiskunnan moraalia rapauttava korruptio!
Annetaan pk-sektorille mahdollisuus työllistää ja investoida Suomeen, ja näin nostaa maa tästä suosta!
Pitäsiköhän jatkossa äänestää vihreitä? Jospa he olisivat vähemmän korruptoituneita…
Seppo Korppoo, isänmaastaan huolestunut pk-vientiyrittäjä
Toisaalta, kun katsoo tätä nykyistä voiteluveliverkoston toimintaa, niin tavallaan tulee vähän ikävä tuota vanhaa hyväveliverkostoa.
Varmaan koko Suomen it-ala on ollut tyrmistynyt Apotista ja kuten alusta asti arvelin, se että se tehdään Sote-uudistuksen aikaan ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että yksi suomen kriittismpiä it-järjestelmiä siirtyy täysin ulkomaiseen omistukseen.
Yhdysvalloissa tämmöistä ei ikinä voisi tapahtua. Vaikka kuinka sovittaisiin vapaakaupasta, se on niin sisäänpäin lämpiävä markkina, että sinne on aina ollut ja todennäköisesti aina tulee olemaankin hyvin vaikea mennä millään muulla kuin todella poikkeuksellisen hyvällä teknologialla tai liikeidealla.
Sen vuoksi tämä perustutkimuksen alasajo on lähinnä tyrmistyttävää — täällä on ihan liikaa ihmisiä ja fiksuja ihmisiä, tekemässä markkinointia tai viihdettä ja ihan liian vähän tekemässä raakaa perustyötä, jonka pohjalta voidaan luoda vuosikymmeniä kestävää kilpailuetua.
Sanot:
“Veroasteikko ei ole lineaarinen, vaan siinä on monta porrasta. Tämä uudistuksen hengen mukaista olisi poistaa valtionverotuksessa alin porras niin, että verotettavan tulon alaraja vähän nousee ja jatkaa tätä viivaa nollan alapuolelle. ”
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi siinä pitää olla portaita. Miksi sen edes pitäisi olla lineaarinen? Progressiivisen veron voisi hyvin määritellä epälineaariseksi mutta tietenkin monotonisesti kasvavaksi funktioksi esim. kolmella parametrilla siten, että nuo parametrit kattaisivat olennaisesti kaikki vaihtoehdot: mahdollisuuden negatiiviseen tuloveroon, sopivan progression keskituloisille, ja jonkinlaisen veroasteen asymptoottisen saturaation isoilla tuloilla. Nimetään noita parametreja vaikkapa a:ksi, b:ksi ja c:ksi — käytännössä niille tietenkin kannattaisi antaa jokin kuvaavampi nimi. Annetulla (oletetulla) tulojakaumalla voitaisiin hyvin määrittää eri parametreja vastaava verokertymä. Poliittinen keskustelu muuttuisi paljon yksinkertaisemmaksi, kun verokertymän suuruus voitaisiin vakioida, ja väittely koskisi sitä, pitäisikö a:ta laskea ja samalla b:tä nostaa, vai olisiko edullista muuttaa juuri c:tä a:n ja b:n kustannuksella. Toki tuossa kestäisi hetken, ennen kuin ihmiset tottuisivat noihin parametreihin, mutta tämän voisi hyvin ottaa osaksi kouluopetusta.
Tähän ehkäpä voidaan vastata, että ihmiset eivät ymmärrä epälineaarisia funktioita. Mutta kuka muka ymmärtää portaittaista verotusta? Joku sentään ymmärtää epälineaarisia funktioita, kun taas en usko, että Suomessa on montaakaan, joka pystyisi ulkoa latelemaan kaikki veroportaat. Ja tietokonehan ne verot lopulta laskee, sille tuollaiset funktiot ovat helppoja.
Et asu markkinavuokraisessa asunnossa. Oikea summa toimeentulotuelle on n. 1200e nettona. 680€/kk vuokraan, sekä sähkö ja vesimaksu. Ja 485.50e perusosaa päälle.
Jos tekee tuota 1800e/kk duunia esim. 30:llä viikkotunnilla, niin hyvin vähän jää käteen extraa.
No, tähän on, tai ainakin oli syynnä se, että ennakonpidätys pitää pystyä laskemaan myös paperilla, siis ilman laskinta.
Aikoinaan, vajaat 50 vuotta sitten, lainsäätäjä kehitti sellaisen verbaalisen mallin varastovaraukselle, että sen numeeriseen ratkaisuun tarvittiin toisen asteen yhtälöä.
Syntyi hirmuinen härdelli ja verottaja joutui julkaisemaan todella paksun taulukkokirjan, jotta ilman ylioppilastutkintoa olevat kirjanpitäjät/talousjohtajat olisivat voineet tehtävänsä hoitaa.
Todella mielenkiintoinen ajatus. Olisiko sinulla ideoita funktioksi ja sen parametreiksi?
Tuollaisella vuokralla nettopalkka ja yleinen asumistuki on yhteensä 1 720 €/kk, eli yli 500 euroa kuussa saa enemmän käteen. Vain vähän töitä ei kannata tehdä ollenkaan nykyisen sosiaaliturvamallin takia, mutta senhän perustulo ratkaisisi.
No mietitäänpä. Itse asiassa funktion pitäisi määrittää veron määrää eikä veroprosenttia, jotta perustulo saataisiin sisään. Sillä olisi siis offset-osa, joka määrittäisi perustulon p. Sitten pienillä tuloilla veroprosentin pitäisi kasvaa ilmeisesti neliöjuurena tulojen t kasvaessa (tältä se näyttää tässä kuvassa), ja saturoitua johonkin määrään r isoilla tuloilla. Kaikki nuo tulot voisi skaalata jollain yleisellä skaalaustekijällä s. Tuo skaalaustekijä olisi yksinkertainen tapa laskea kuukausi- tai vuosipalkasta veroa (vuosipalkan skaalaustekijä olisi 12 kertaa isompi), ja se voisi olla herkkä esim. inflaatiolle. Nuo määritteet täyttävä funktio on esim.
vero = ‑p + r tanh(sqrt((t+p)/s)) (t+p),
missä tanh on hyberbolinen tangentti ja sqrt on neliöjuuri.
Perustulo on tässä näemmän hieman hankala asia, jota pitää pohtia vielä lisää. Ensimmäisessä systeemissäni nimittäin perustulon ja nollatulojen nollaprosentin yhdistelmä aikaansai liiankin pienet verot pienille tuloille, tai vastaavasti skaalaustekijä piti painaa alas, mikä nosti prosentin liian nopeasti ylös. Tuo palkan siirto perustulolla ylöspäin kaavassa auttaa vähän.
Kokeillaanpa ensin ihan pienellä perustulolla p=200 euroa. Korkein veroprosentti ilmeisesti on nykyään r=56.5 %. Jos esim. kuukausipalkalle s=7200 euroa, 2000 euron palkasta maksettaisiin veroa 20.7 % (nyt 21.4 %), 4000 euron palkasta 32.6 % (nyt 33.6 %), 6000 euron palkasta 38.7 % (nyt 39.3 %), 8000 euron palkasta 42.7 % (nyt 43.9 %), 10000 euron palkasta 45.4 % (nyt 47 %), ja niin edelleen. Kaikki prosentit olivat vähän matalampia kuin nyt, mutta tuon saa korjattua hiukan pienentämällä tekijää s (en jaksanut enää vekslailla).
Niille, jotka ihmettelevät lukuja: ei, en ole esittämässä tuollaista perustuloa, tai tuollaisia veronalennuksia. Yritän vain esittää verojärjestelmän ja siitä käytävän keskustelun yksinkertaistamista.
Ai niin, vielä korjaus skaalaustekijään: jotta voisi laskea vuosittaisen veron, perustulo p pitäisi myös skaalata samoin kuin tuo tekijä s. Perustulon voisi tietenkin myös ilmaista osuutena skaalaustekijästä, jolloin tarvitsisi skaalata vain yhtä muuttujaa, mutta tämä saattaisi olla hankalampi ymmärtää.
Noille kolmelle muuttujalle löytyy helposti nimi:
p = perustulo
r = suurin veroprosentti (jota ei muuten koskaan täysin saavuteta)
s = hyväosaisen tulo (s määrää milloin veroprosentti ei enää kasva suhteessa tuloihin yhtä nopeasti), tosin tämä voi olla vähän poliittisesti latautunut termi.
Tuossa edellä Tero Tolopnen kirjoitti ihan asiaa.
Kyllä Suomessa valtion ja kuntien pitäisi vetää puoli-härskisti kotiin päin. Siis juonitella kaupat suomalaisille firmoille ja näin auttaa Suomen talous nousuun.
Näinhän kakki muutkin maat menettelevät.
Useilla mailla on tähän oikein ulkomaisia tuotteita hylkimään määräävät laitkin, kuten esimerkiksi Venäjällä ja USAssa.
Joskus tuntuu aivan siltä, että suomalaiset viranomaiset aivan piruuksissaan antavat ulkomaiselle etusijan, ettei kukaan vaan pääsisi syyttämään virkavirheestä ja “laittomasta ja korruptoituneesta” kotimaisen suosimisesta.
Tällaisista tapauksista voisin tehdä pitkänkin listan, mutta ei taida kannattaa.…
Vai olisiko syy toinen, eli perisuomalainen kateus?
Tullee tässä sellainenkin tapaus mieleen, että juuri ennekuin Nobel-komitea päätti antaa Martti Ahtisaarelle rauhan-Nobelin, eräs suomalainen merkkihenkilö lähetti komitealle kirjeen, jossa perusteli miksei Martille sitä saa antaa.
Olisi sekin kiinnostavaa tietää, että kuinka paljon suomalaiset ovat nyt kirjelmöineet siitä, ettei Bengt Holmströmille saisi antaa taloustieteen Nobelia.
Vanha suomalainen sananlasku on vieläkin kovaa valuuttaa: “Kateus vie kalatkin vedestä”… ja kaupat suomalaisilta firmoilta.
Onko näin?
Seppo Korppoo, pk-yrittäjä, joka ottaa suurimman osan kaupoistaan ulkomailta.
Lehtijutuista päätellen ainakaan Tampereen marxilais — leninistinen yliopisto ei pidä palkintoa oikeaan osuneena. 😀 En muista, että olisin koskaan kuullut mitään järkevää Tampereen yliopistosta. Joku paremmin tiedepolitiikkaa tunteva voisi kertoa, miten tuollainen on päässyt syntymään Suomeen.
Itse “yliopiston” syntyhistorian toki tunnen, mutta miten tiedemaailma voi hyväksyä tuon tasoista “opetusta” ja “tutkimusta”. Vai onko niin, että media tarttuu vain marxilais — leninistisiin ylilyönteihin?
Portaittainen verotustaan on yksinkertaisin tapa hoitaa marginaalivero. Se on niin helppo laskeakin verottajan taulukon avulla.
Tosin nykyäänhän verottajan sivuilla tarjotaan verolaskureita, joten sen puolesta verotuksen ei tarvitse olla enää niin yksinkertaista. Kuitenkin on tärkeää, että verotuksen määräytymisen olisi läpinäkyvää ja selkeää.
Tänä päivänä en itse yrittäjänä enää esimerkiksi ole selvillä, paljonko osinkojen kokonaisveroprosentti loppujenlopuksi on, kun se lasketaan niin monimutkaisesti. Kerran vuoteen se minulla on aina tiedossa, kun kirjanpitäjä sen esittää, mutta sitten se sekä unohtuu että seuraavana vuonna jotain pilkkua justerataan johonkin suuntaan. Ei hyvä.
Mihin tämä perustuu? Marginaalivero on verofunktion derivaatta. Yksinkertaisin ja läpinäkyvin tapa on tehdä verofunktio, jolla on mahdollisimman vähän parametreja. Portaittaisessa verotuksessa parametreja on kaksi kertaa niin paljon kuin portaita (ts., missä kohtaa porras on, ja kuinka paljon vero aina nousee). Käytännössä portaita on valtava määrä, jolloin verofunktio lähenee jatkuvaa käyrää. Miksei käyrää voisi spesifioidakin jatkuvalla funktiolla, jolloin muutamasta sadasta parametrista päästäisiin kolmeen (tai ehkä neljään, jos se on välttämätöntä)? Kolme numeroa on helppo muistaa, paria sataa numeroa ei muista kukaan. Tuollainen jatkuva funktio siis edes antaisi mahdollisuuden muistaa tuo verofunktio, ja laskea vaikkapa oma veroprosentti laskimella.
Nyt joku sitten varmaan sanoo, ettei osaa derivoida, tai ymmärrä hyberbolisia funktioita (tms.). Ei tietenkään tarvitse ymmärtää — jatkuvalla verofunktiolla on hyvin helppoa tehdä www-sivu, joka antaa sekä kokonaisveron, että marginaaliveron annetulla kokonaistulolla. Miksi ihmeessä se pitäisi lukea jostain taulukosta?
Oman veroprosentin laskemisen helppous ei olisi tällaisen kolmen parametrin jatkuvan funktion olennaisin päämäärä, koska samanlainen veroprosentin antava ohjelma voidaan tehdä (ja on tehty) myös portaittaisella verotuksella. Olennaisempaa on veroista keskustelun yksinkertaisuus ja läpinäkyvyys: Nykytilanteessa yksi puolue voi vaatia perustuloa kykenemättä kertomaan miten verotusta pitäisi muuttaa jotta se voitaisiin saada aikaiseksi. Toinen puolue saattaa haluta nostaa ylimpiä verokantoja, taaskaan kertomatta miten tällöin saadaan vakioitua verotulot (alempia siis nostamalla, mutta kuinka paljon?). Kolmen parametrin verofunktiolla ja tulojakauman tietämyksellä tuo olisi helppo kertoa.
Wittgensteinin sanoin: Wovon man nicht sprechen kann, davon muss man schweigen. Jos verotuksen progression perusteet eivät ole läpinäkyviä, niistä ei voida keskustella järkevästi.
Kukakohan lopettaisi elinkeinoelämän edustajien törkeän, ulkoparlamentaarisen ja maan edun vastaisen toiminnan? Kummallista, ettei se koskaan tunnu kiinnostavan maan etua ajavia…
No, on siinä sellainen ero, että ammattiyhdistysliike tuntuu nykyisin kahinoivan ensisijaisesti maan laillisen hallituksen kanssa. Toki elinkeinoelämäkin lobbaa omien etujensa puolesta, mutten muista sen väläytelleen esimerkiksi laajaa työsulkua maan hallituksen toimien takia.
Sattuneesta syystä joukkovoimaan luottavalla ay-liikkeellä on erilainen keinovalikoima kuin elinkeinoelämällä, jonka keinoina ovat työpaikkojen ja investointien ulkomaille siirtämisellä kiristäminen, tiedotusvälineiden käyttäminen mielipiteenmuokkaukseen, vaalirahoituksen keskittäminen tietyille sympaattisille henkilöille, yleinen samojen eliittipiirien jakaminen, lobbaus, maksettujen lausuntojen tuottaminen, jne..
Tällä kertaa hallitus ajaa nimenomaisesti oikeistolaista politiikkaa tälläkin kertaa tutulla uusliberalistisella rajauksella (johon vasemmistokin jostain syystä aina haksahtaa), joten EK:n ei tarvitse kuin nojata tuolissa taaksepäin. Johan se on ollut selvää alusta asti tämän hallituksen kanssa, kun yhteiskuntasopimuksessa ei mietitty yhteiskuntaa eikä yritetty sopia ja kilpailukykysopimuksella lähdettiin heikontamaan yhteiskunnan kilpailukykyä. Hyökättiin suoraan EK:n bulvaanina ammattiyhdistysten ja palkansaajien kimppuun eikä edes yritetty pienentää osinkojen jne. maksua, jolloin yrityksille olisi jäänyt enemmän varaa ja suurempi pakko kehittää ja investoida. Nuo palkanalennuksetkin jne. olisi voitu tehdä ehdollisina. Valtion rahan vastikkeeton jakaminen yrityksille ei ole tähänkään mennessä tuottanut mitään positiivista tulosta ennalta annettuihin tavoitteisiin vaan on vain ilmaista rahaa voittoina jaettavksi ja silti sitä taas haluttiin. Esimerkiksi Metalliliiton kymmenen kohdan ehdotukseen ei reagoitu mitenkään.
EK itse ei kymmeneen vuoteen edes halunnut tehdä isoja sopimuksia ja tämä luettiin nyt hallituksessa ja tiedotusvälineissä AY:n syyksi. Kuka tässä nyt siis oikein kahinoikaan?
Jotain omituista tuossa yhteiskunnallisen korkeakoulun taustalla on. Komukkakoulu kieltäytyy kategorisesti kaikesta yhteistyöstä oikeiden korkeakoulujen ja yliopiston kanssa. Edes turkulaisten kanssa ei ole samanlaista.
Ei elinkeinoelämä (EK) kiristä työpaikkojen ja investointien ulkomaille siirtämisellä. Se vain kertoo tällaisesta uhasta, monesti vähän liioitellen. Yksittäiset yritykset, ei EK, tekevät päätökset kukin itse. Lähtevät pois, jos ne arvioivat sen Suomeen jäämistä paremmaksi vaihtoehdoksi.
Kaikkia muita mainitsemiasi vaikuttamiskeinoja taitavat myös muut käyttää.
No, tässä olen pitkälti samaa mieltä.
PS: On työntekijälläkin mahdollisuus lähteä Suomesta pois. Aiemmin muuttivat duunarit, nyt korkeakoulutetut. Miksikähän näin?
Entä jos aluksi asetettaisiin työttömät samaan asemaan opiskelijoiden kanssa?
Opiskelijan opintotukea seurataan vuositasolla. Ts. kerran vuodessa tarkistetaan, että onko opiskeltu riittävästi. Jos ei ole, niin ylimääräiset kuukaudet lähtevät perintään.
Työttömän kohdalla tätä seurantaa toteutetaan joka kuukausi. Joka kuukausi tarkistetaan, että onko työtön ollut töissä vai työtön.
Miten on mahdollista, että opiskelijan kohdalla valtio ottaa riskin hävitä noin 5000 euroa per opiskelija, mutta työttömän kohdalla valtio ei uskalla ottaa kuin 500 euron riskin?
Greenmail vs. blackmail. Toki jossain määrin merkittäviä eroja, mutta periaatteessa samanlaista toimintaa. EK voisi myös antaa päinvastaisia signaaleja, jolloin uhka pienenisi, koska yrityksille tulisi suurempia kynnys toteuttaa se sekä oman keskusliiton että työntekijäpuolen ollessa sitä vastaan. Maan etua vaaditaan edelleenkin vain toiselta osapuolelta.
Kyse on koko tuon poliittisen ilmansuunnan symbioottisesta laumakäyttäytymisestä, jota vauhditetaan omien ajatuspajojen lausunnoilla ja maksetuilla ajatuskoepapereilla. Järjestäytyminen on hieman erilaista tuolla puolen neuvottelupöytää.* Eikä EK:n koskaan tarvitse itse mitään uhata, kun Kokoomusnuoret suoraan kehottaa yrittäjiä siirtämään toimintansa (tai ainakin kirjat) ulkomaille ja muut yksittäiset saman puolen tahot antavat vastaavia lausuntoja.
* AY:hän tarvitsee tiukemman kurin, koska yksilön välitön etu on joissain tilanteissa neuvoteltavan kokonaisedun kanssa vastakkainen. Tietyssä mielessä voisi ajatella tällaisen tilanteen olevan myös työnantajien puolella, mutta se on puhtaan teoreettista, koska työnantajien järjestöt eivät ikinä aja tuollaista ristiriitaista kokonaisetua. Jonkinlainen ristiriita on toki elinkeinoelämän (käsitteenä) ja omistajien etujen välillä, mutta tämä on yleensä ratkaistu rakentamalla suurempaa koalitiota unohtamalla ristiriitatapuksissa edellinen.
Miten sen nyt ottaa.
Eliittipiirien hiljaista ajattelutavan korruptiota “omina” eivät köyhät pääse käyttämään, koska eivät liiku samoissa piireissä. Sitä paitsi miljonäärillä on aina persaukista paremmat saumat päästä vallankäyttäjien puheille.
Tiedotusvälineitä käytettäessä omistajalla on aina viimeinen sana ja Yle on tuossa suhteessa melko puolueeton, yksityisomisteisissa taas joistain aiheista ei vain kerrota ja joistain kerrotaan vain tietyltä suunnalta journalistien omista elämänkatsomuksista riippumatta, vaikkei selvää toimituksellista linjaa olisikaan. Eli on pari hiljaista keinoa vastapuolta enemmän.
Vaalirahoitusta keskitetään enemmän oikeistopiireissä ja tällä saadaan luotua yksilökarismaa.
Lobbauksessa kansalaisjärjestöt ovat resurssienpuutteen vuoksi alakynnessä ja ay-liike on yksittäinen, helposti ohitettava monoliittinen taho. Vastapuolella pienempiä, moninaisempia erillisiä toimijoita, joiden moniäänisyys (vaikka edustavatkin yleensä pienempää ihmismäärää) antaa ymmärtää todellista suurempaa kannatusta ja korostaa heidän sanomaansa. (Vaikkei tähän asiaan suoranaisesti liitykään, tekijänoikeusteollisuuden hydralta löytyy tähän tarkoitukseen monta puhuvaa tahoa ja, kas kummaa, muut mielipiteet jätetään aina huomiotta.)
Maksettuja lausuntoja toki käytetään yleisesti, mutta vain toisen osapuolen perimmäinen pääasiallinen vaikuttamiskeinot on raha (joko käytettynä tai statuskeinona) ja se osapuoli rahoittaa omia “riippumattomia” ajatuspajoja ja tutkimuslaitoksia ja lainaa tarvittaessa ulkomaisten vastaavien lausuntoja.
Kynnys on paljon korkeampi. Lojaliteettia löytyy enemmän ja ulkomaille on vaikeata toista Koto-Suomea rakentaa. Tämän vuoksi pitäisi ihmisten tarpeita painottaa yritysten tarpeita merkittävästi enemmän yhteiskuntaa ohjattaessa ja rakennettaessa.
Anonyymilla on nyt ihan kummallinen näkemys talouden toiminnasta.
“EK voisi myös antaa päinvastaisia signaaleja, jolloin uhka pienenisi, koska yrityksille tulisi suurempia kynnys toteuttaa”
On ihan turha kuvitella, että isossa pörssifirmassa toimitusjohtaja saisi säilyttää paikkansa, jos pääoman tuotto ja tulos matavat vuodesta toiseen alamaissa verrokkeihin verrattuna. Niinpä, jos tuotanto Suomessa ei tuota tarpeeksi, tj joko siirtää sen ulkomaille tai saa ennemmin tai myöhemmin potkut.
Maan etua vaaditaan edelleenkin vain toiselta osapuolelta.
Tämä on vähän hassu näkemys, sillä suomalaisten yritysten pääoman tuotto suhteessa pääomakantaan sekä toimintaylijäämä on Suomessa romahtanut. Voisipa siis aivan perustellusti väittää, että että yritykset ovat jo voitoistaan tinkineet ja nyt on työntekijöiden vuoro tinkiä omista palkoistaan (mikäli halutaan reilusti enemmän työpaikkoja ja investointeja, jos nykytilanne on ok niin eihän tässä tarvitse tehdä yhtikäs mitään).
Lähde:
“Pääoman tuotto mitattuna arvonlisällä suhteessa pääomakantaan on laskenut viime vuosina (kuvio 7).”
http://www.eurojatalous.fi/fi/2016/artikkelit/kuihtuva-paaoma/
Tämän vuoksi pitäisi ihmisten tarpeita painottaa yritysten tarpeita merkittävästi enemmän yhteiskuntaa ohjattaessa ja rakennettaessa.
Kun otetaan huomioon korkea työttömyysasteemme, arvelisimpa että näin on juuri tehty. Jos yritysten edut olisi otettu huomioon, niin miksi ihmeessä sinäkin valitat siitä, että yrityksiä on siirtynyt ulkomaille?
Vain toinen osapuoli?
Jottei tulisi väärinkäsityksiä kerron, että arvostan SDP:tä ja suurelta osin myös ammattiyhdistysliikettä, esim SAK:ta, takavuosien patrioottisuudesta ja selkärankaisuudesta. Nyt vain skleroosi on päässyt iskemään.
Edelleenkin ihmettelen, miksi se katsotaan vain työntekijäpuolen ongelmaksi.
Kyse ei ole talouden toiminnasta vaan “maan edusta” ja siitä, miten sitä vaaditaan vain toiselta osapuolelta.