Koijärvi ja keskuspuisto

(Kir­joi­tus on vähän piden­net­ty ver­sio kir­joituk­ses­tani tiis­tain 27.9. Helsin­gin Sanomien mielipidesivulla)

Sture Ander­s­son kysyi (HS 24.9.) min­u­un nimeltä viitat­en, miten koi­järveläi­sistä on voin­ut tul­la keskus­puis­ton silpojia.

Helsin­gin seudun kasvu on perus­tunut yli puoli vuo­sisa­taa ympäristörikos­ta lähenevään yhdyskun­tarak­en­teen hajot­tamiseen. Väk­ilu­vun kaksinker­tais­tu­mi­nen on merkin­nyt asumisen vaa­ti­man maa-alan kym­menker­tais­tu­mista, pitk­iä matko­ja, paljon asfalt­tia ja rak­en­tamisen alle jääviä luontoarvoja.

Helsin­gin yleiskaavas­sa halu­taan suun­taa muut­taa ja pyrk­iä eheään yhdyskun­tarak­en­teeseen, jos­sa liikku­mi­nen perus­tuu suurelta osin jalankulku­un ja pikaratikoi­hin. Tämä on vihreä tavoite, jota puo­lus­tan ylpeänä.

Helsin­gin yleiskaavas­sa osoite­taan asum­ista 80 000 asukkaalle muut­ta­mal­la moot­toriteitä kaupunkibule­vardeik­si, joiden liiken­teen runk­ona ovat pikaraiti­oti­et. Se on olen­nainen osa tätä tiivi­im­pää ja joukkoli­iken­nepain­ot­teisem­paa kaupunki­raken­net­ta. Täl­lä säästetään paljon luon­toa ja lähivirk­istysaluei­ta. Tämä on yleiskaa­van suuri kuva.

Näistä moot­toriteistä merkit­tävin on keskus­puis­ton läpi kulke­va Hämeen­lin­nan väylä. Sen muut­ta­mi­nen kaduk­si todel­la merk­it­see kadun var­relle rak­en­tamista, mut­ta samal­la raken­nuk­set suo­jel­e­vat keskus­puis­toa liiken­teen pauhul­ta. Keskus­puis­ton ydi­nosien laatu paranee.

Keskus­puis­toon ei pidä rak­en­taa vain, jot­ta saadaan tont­ti­maa­ta. Hämeen­lin­nan väylän vier­essä ole­vat alueet ovat yleiskaa­van rak­en­teen kannal­ta olen­naisia, kos­ka pikaratikkaa ei voi­da viedä muu­ta kaut­ta. Muu keskus­puis­toon rak­en­t­a­mi­nen on turhaa ja tuomit­tavaa. Yleiskaavas­ta saati­in viime vai­heessa pois­te­tuk­si Met­sälän­tien var­relta raken­nus­maa­ta, joka oli siel­lä vain tyy­dyt­tämässä tont­ti­tarvet­ta. Kak­si turhaa hehtaaria tosin jäi tapeltavak­si asemakaavavaiheessa.

Yleiskaa­va on tehty yleis­lu­on­toisek­si käyt­tämäl­lä tarkko­jen rajo­jen sijas­ta hehtaarin ruu­tu­ja. Tarkoituk­se­na on päät­tää nyt suurista lin­joista ja tarken­taa niitä ase­makaavo­ja tehtäessä.

Tämä ”hehtaaripys­syl­lä kaavoit­ta­mi­nen” on syn­nyt­tänyt paho­ja väärinkäsi­tyk­siä. Kukaan ei ole ajatel­lut, että rak­en­tamisalueet ulotet­taisi­in mak­si­maalis­es­ti pik­selien sal­limis­sa rajois­sa ­–  sel­l­ainen­han tarkoit­taisi jopa eläin­ten hau­taus­maan päälle rak­en­tamista. Siitä ei ole mitään pelkoa.

Ympäristön­suo­jeli­jat ovat merkin­neet maas­toon yleiskaa­van rak­en­tamisen mah­dol­lis­ta­mat ruudut sel­l­aisi­naan. Vähän har­mit­taa, ettei kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to ole julk­istanut niitä suun­nitelmia, mitä meille näytet­ti­in siitä, mihin he ovat rak­en­tamisen rajaa todel­lisu­udessa suun­nitelleet. Tämän julk­ist­a­mi­nen oli kuulem­ma juridis­es­ti mah­do­ton­ta, kos­ka mikään päät­tävät elin ei ollut näitä suun­nitelmia siunannut.

Niille, jot­ka kuvit­tel­e­vat, että on tarkoi­tus rak­en­taa aivan kaik­ki, mitä yleiskaa­va mah­dol­lis­taa ei voi kuin tode­ta, että yleiskaa­va tekee mah­dol­lisek­si rak­en­taa myös Esplanadin puis­toon talo­ja, mut­ta niinkään ei ole tarkoi­tus tehdä.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton keskus­puis­ton eri osien käyt­täjämääriä kuvaavien tilas­to­jen mukaan Hämeen­lin­nan väylän reunat ovat melun vuok­si hyvin vähän käytet­tyjä. Tämä vähäi­nen käyt­tö kos­kee suur­in­ta osaa nyt raken­net­taviksi suun­nitel­luista alueista, mut­ta ei kaikkia.

On kuitenkin raken­net­tavak­si suun­nitel­tu eri­tyis­es­ti Pirkkolan kohdal­la aluei­ta, jot­ka heiken­tävät Keskus­pis­toa merkit­tävästi, kos­ka keskus­puis­to on kapea johtuen urheilupuis­ton tuh­lail­ev­as­ta maankäytöstä ja suures­ta pysäköin­tialueesta, jon­ka voisi hyvin met­sit­tää.  Tästä saimme pari hehtaaria pois viimeisessä käsiot­te­ly­vai­heessa, mut­ta enem­män olisi pitänyt saada.

Pirkkolan kohdal­la ratkaisu voi löy­tyä bule­vardin siirtämis­es­tä Haa­gaan päin tai itäpuolen jät­tämi­nen rak­en­ta­mat­ta samaan tapaan kuin Man­ner­heim­intiel­lä Hes­per­ian puis­ton kohdal­la.  Seu­raa­van val­tu­us­ton tärkeimpiä tehtäviä on päät­tää Keskus­puis­ton tarkoista rajoista.

Poli­ti­ik­ka olisi help­poa, jos asi­at oli­si­vat vain hyviä tai huono­ja. Poli­ti­ik­ka on hyvien tavoit­tei­den välil­lä val­it­semista. Yleiskaa­va kään­tää Helsinkiä selvästi ekol­o­gis­es­ti vas­tu­ullisem­paan suun­taan. Siinä pain­ote­taan halua säästää lähivirkistysalueita.

Sture Ander­son piti ihmeel­lisenä, että koi­järveläi­nen voi olla otta­mas­sa mitään pois keskus­puis­tos­ta. Minä taas pidän ihmeel­lisenä sitä, että ympäristön­suo­jelun nimis­sä puo­lus­te­taan moot­tori­ti­etä ja vas­tuste­taan pikaratikkaan perus­tu­vaa liikennettä.

 

P.S.

Mon­een ker­taan on tois­tet­tu, että Keskus­puis­tossa on vuosit­tain kak­si miljoon­aa käyn­tiä (ei siis kävi­jää). Yleiskaa­van ansios­ta kävi­jämäärä lisään­tynee ainakin miljoon­al­la, kos­ka niin paljon asukkai­ta tulee käve­lyetäisyy­delle Keskuspuistosta.