Matalapalkkatyö nostaa tunteita

Teimme vuon­na 2013 Juhana Var­ti­aisen kanssa raportin ”Lisää mata­la­palkkatyötä”. Pro­voka­torisen otsikon takana oli näke­mys, että rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den suuri mas­sa on vähän koulute­tuis­sa. Tälle joukolle sovel­tuvia töitä on liian vähän.

Rak­en­teel­lisek­si työt­tömyy­dek­si arvioiti­in 1980-luvun lop­ul­la vähän yli kak­si pros­ent­tia, nyt jo yli seit­semän pros­ent­tia. ja näyt­tää ole­van yhä kasvussa.

Suomes­sa vieroksu­taan mata­latuot­toisen työn mah­dol­lis­tamista, kos­ka ehdimme tuu­dit­tau­tua niin hyvään. Vielä 1980-luvul­la työn kas­va­va kysyn­tä suun­tau­tui tasais­es­ti koko väestöön. Suo­mi oli matkalla sosi­aaliseen onnelaan.

Tämä ilo tyssäsi 1990-luvun lamaan. Lama vain joudut­ti sitä, mikä tule­man piti. Dig­i­tal­isaa­tio ja glob­al­isaa­tio on vähen­tänyt hyvä­palkkaisia duu­nar­i­ammat­te­ja tahti­in, joka on ver­rat­tavis­sa maatilo­jen lopet­tamiseen 1960-luvul­la. Unel­ma tasa-arvois­es­ta työelämästä meni pirstaleiksi.

Ikävistä asioista ei pääse eroon kieltämäl­lä niiden olemassaolo.

Edessä uhkaa olla joko kas­va­va työt­tömien joukko tai Yhdys­val­tain tapaan työssä käyvien köy­hien kur­ju­us. Molem­mat pitäisi osa­ta vält­tää yhtä aikaa.

Markki­na­t­aloudessa yri­tyk­set eivät voi mak­saa työstä enem­män kuin se tuottaa.

Joka tässä kohdin valit­taa sol­i­daarisu­u­den puutet­ta, voi etsiä syyl­listä peilistä. Poten­ti­aaliset mata­latuot­toiset työ­paikat ovat palvelu­am­mateis­sa. Jot­ta niis­sä voitaisi­in mak­saa parem­pia palkko­ja, pitäisi asi­akkaiden olla valmi­ita mak­samaan korkeampia hintoja.

Kos­ka kukaan ei halua Suomeen työssä käyvien köy­hien alalu­okkaa, mata­latuot­toista työtä on sub­ven­toita­va. On myös yhteiskun­nalle halvem­paa tukea pieniä palkko­ja vähän kuin mak­saa työt­tömien elinku­lut kokonaan.

Yhteiskun­nan tulo­tu­ki voidaan antaa täy­den­tävänä, perus­tu­lon kaltaise­na tulon­si­ir­tona suo­raan pieni­palkkaiselle itselleen, tai se voidaan mak­saa tämän työ­nan­ta­jalle, jot­ta tämä voi mak­saa työn­tek­i­jälle kun­nol­lista palkkaa.

Sil­lä mak­se­taanko tuki suo­raan palka­nsaa­jalle vai yri­tyk­sen kaut­ta kier­rät­täen, ei luulisi ole­van suur­ta merk­i­tys­tä, mut­ta on sil­lä. Yri­tyk­sen kaut­ta kier­rätet­ty tuki näyt­tää paljon parem­mal­ta, kos­ka muodol­lis­es­ti palkkaa ei ole las­ket­tu. Sik­si se parem­min on ay-liik­keen nieltävissä.

Asial­lis­es­ti yri­tyk­sen kaut­ta kier­rätet­ty palkkatu­ki on huonom­pi vai­h­toe­hto kuin perus­tu­lon kaltainen täy­den­tävä tulon­si­ir­to suo­raan palkansaajalle.

Suo­ma­lainen muo­to palkkat­ues­ta sovel­tuu vain täysi­aikaisi­in ja pysyvi­in työ­suhteisi­in. Tar­jol­la olisi kuitenkin yhä enem­män osa-aikaista ja lyhy­taikaista työtä. Niitä tekevät vas­ta ovatkin täy­den­tävien tulo­jen tarpeessa.

Palkkat­ues­sa työn­tek­i­jän vapaudet jäävät pieniksi. Työ­paikkaa ei voi vai­h­taa, kos­ka tukea ei saa mukaansa.

Ruot­si on valin­nut palkkat­uen, Sak­sa täy­den­tävät tulon­si­ir­rot. Olen­naista on, että molem­mis­sa val­tio tukee mata­latuot­toista työtä parem­pana vai­h­toe­htona työt­tömyy­delle. Kum­mas­sakin työl­lisyys on olen­nais­es­ti Suomea parempi.

Palkkatu­ki on sidot­tu henkilöön. Samas­sa tehtävässä Lah­tis­es­ta mak­se­taan palkkatukea, mut­ta Vir­tases­ta ei mak­se­ta. Takana on aja­tus, että Lah­tisen työt­tömyys johtuu Lah­tisen itsen­sä omi­naisuuk­sista. Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kolminker­tais­tu­mises­sa ei voi olla kyse vain työt­tömien henkilöko­htai­sista puut­teista. Se on talouden ominaisuus.

Mata­la­palkkatyön tukem­i­nen ei ole ongel­ma­ton­ta. Lasku julkiselle taloudelle voi nous­ta suurek­si, jos tuki alkaa naker­taa palkko­ja asteikon alapäässä. Ammat­ti­jär­jestö­jen halu suo­jel­la palkkata­soa on sik­si tiet­tyyn rajaan asti perusteltua.

Sak­san työt­tömyys­ti­las­to­ja kau­nistanei­den mini­jo­bi­en piti olla tie oikeille työ­markki­noille, mut­ta useim­mille ne ovat olleet ansa, kos­ka kyn­nys taval­lisille työ­markki­noille on liian korkea.

Sama ongel­ma on Suomen palkkatuk­i­jär­jestelmässä. Myös siitä puut­tuu luiska nor­maaleille työ­markki­noille. Automaat­tisi­in matalia palkko­ja täy­den­tävi­in tulon­si­ir­toi­hin täl­lainen luiska kuu­luu itses­tään­selvyytenä. Läh­es tuhan­nen euron palkkatu­ki on myös kovasti ylimitoitettu.

Mata­la­palkkaisen työn lisäämistä on vas­tustet­tu sil­lä, että emme me voi kil­pail­la kiinalais­ten kanssa palkkata­sos­sa. Tarkoi­tus on kil­pail­la suo­ma­lais­ten ostovoimas­ta Kiinas­sa tehtyä rihka­maa vastaan.

Koti­talousvähen­nys on erään­lainen – mielestäni ylim­i­toitet­tu — palkkatu­ki. Se on syn­nyt­tänyt paljon työ­paikko­ja esimerkik­si kotisiivoukseen.

Jälki­te­ol­lises­sa yhteiskun­nas­sa vain palve­lut voivat työl­listää lisää. Tarvit­taisi­in vähem­män mata­la­palkkatukea, jos palveluelinkeino­jen ase­maa paran­net­taisi­in yleisesti.

Suomes­sa lain­säädän­töä on ajatel­tu teol­lisu­u­den näkökul­mas­ta. Ylimääräisiä kus­tan­nuk­sia on sysät­ty palvelu­aloille, jot­ta teol­lisu­us pysy­isi kilpailukykyisenä.

Yksi täl­lainen asia on äitiy­destä yri­tyk­sille aiheutu­vien kus­tan­nusten jakami­nen työ­nan­ta­jien kesken. Teol­lisu­us, jon­ka palveluk­ses­sa on suh­teessa vähem­män nuo­ria naisia kuin palvelu­aloil­la, ei ole suos­tunut näi­den kus­tan­nusten jakamiseen.

Var­ti­aisen ja min­un mata­la­palkkara­port­timme suosi­tuk­sista on mon­ta toteutet­tu, viimeisim­pänä könt­tä­sum­mako­r­vaus työ­nan­ta­jalle työn­tek­i­jän äitiys­lo­mas­ta. Sen ensisi­jainen tarkoi­tus on vähen­tää nuori­in naisi­in kohdis­tu­vaa syr­jin­tää työhöno­to­ssa, mut­ta lisää se vähän myös palvelu­alo­jen kannattavuutta.

Ajat voivat myös paran­tua. Mata­la­palkkatu­ki ei saa jar­rut­taa siir­tymistä tuot­tavam­paan työhön, jos sel­l­aista joskus taas on tarjolla.

= = =

Mei­dän raport­timme kiis­tanalaisin koh­ta kos­ki sitä, että on real­is­tista mak­saa nuo­rille koke­mat­tomille työn­tek­i­jöille huonom­paa palkkaa kujin osaav­ille ammat­ti­laisille. Esitimme tämän peri­aat­teen saat­tamista kaikki­in työe­htosopimuk­si­in – nyt sel­l­ainen on lähin­nä vain SAK:n teke­mis­sä sopimuk­sis­sa – JA samal­la nuorten tuloveron alen­tamista samaan tapaan kuin vielä 1970-klu­vun alus­sa nuoret mak­soi­vat alem­paa veroa kuin yli 24-vuotiaat.

Nyt raken­nus­li­it­to on men­nyt sopi­maan nuo­rille mak­set­tavas­ta kuu­den euron tun­tipalka­s­ta ILMAN nuo­rille suun­nat­tua verotukea.

 

= = =

Tämä kir­joi­tus on julka­istu hie­man lyhyem­mässä muo­dos­sa Näkökul­ma-artikke­li­na 9.9.2016 ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä