Vähän tarkemmin iirin kielen asemasta EU-byrokratiassa.

Sain aikaan suuren hässäkän twit­teris­sä oheisel­la viestillä

Ker­too jotain EU:sta, että Irlan­ti on voin­ut ilmoit­taa kuolleen kie­len Iirin EU:n viral­lisek­si kielek­si. Mak­saa vähin­tään sato­ja miljoonia.

Ensim­mäisek­si on san­ot­ta­va, että hin­ta-arvioni oli aivan pielessä, kos­ka iiri ei tosi­asi­as­sa ole samas­sa ase­mas­sa kuin muut EU:n 23 viral­lista kieltä. Sille ei kään­netä lainkaan kaikkia asi­akir­jo­ja eikä edes par­la­men­tis­sa ole simul­taan­i­t­ulkkaus­ta iirinkielelle. Kyse ei siis oikeas­t­aan olekaan EU:n viral­lis­es­ta kielestä vaan siitä, että iir­ille on annet­tu erään­lainen sym­bo­l­i­nen tun­nus­tus. Jos Helsin­ki ostaa ratikoi­ta, ei tar­jousasi­akir­jo­ja tarvitse julka­ista iiriksi.

EU ei siis ole toimin­ut tässä asi­as­sa niin hölmösti kuin kuvit­telin julk­isu­udessa olleesta tiedos­ta, että iiri olisi EU:n viralli­nen kieli siinä mis­sä vaikka­pa saksa.

Toisek­si iiri ei ole viral­lis­es­ti kuol­lut kieli, kos­ka sitä puhuu äidinkie­lenään 30 000 ihmistä. Tämänkin tiesin, mut­ta viesti­i­ni ei 140 merkin puit­teis­sa mah­tunut ”läh­es kuollut”.

Kie­len merk­i­tyk­ses­tä ker­toisi eniten se, kuin­ka moni lap­si saa iirinkielistä ope­tus­ta – siis niin, että esimerkik­si matem­ati­ikkaa opete­taan iirin kielel­lä. Sen tiedän, että Irlan­nis­sa kieltä yritetään elvyt­tää niin, että sen opiskelem­i­nen on pakol­lista, mut­ta iirinkie­len opiskelu on eri asia kuin iirinkieli­nen opiskelu.

En pidä silti järkevänä, että iiri on viralli­nen kieli. Min­un käsi­tyk­seni julkises­ta sek­torista on, että sen tulee tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon yhteistä hyvää mah­dol­lisim­man kus­tan­nuste­hokkaasti. Tuhan­sien sivu­jen kään­tämi­nen vain tas­a­puolisu­u­den nimis­sä iirik­si ilman että kukaan niitä koskaan lukee, on aika haaskaavaa. Luu­len­pa, että jos Irlan­nille tar­jot­taisi­in puol­ta sitä sum­mas­ta, joka nyt tähän turhaan kään­tämiseen menee käytet­täväk­si tei­den paran­tamiseen – tai iirinkie­len ase­man kohen­tamiseen ­- Irlan­ti ottaisi rahat mielellään.

Min­ulle tulleis­sa vas­tauk­sis­sa san­ot­ti­in, että ihmis­ten oikeus oman äidinkie­len käyt­töön on peru­soikeus, joka ei voi olla kiin­ni siitä, kuin­ka moni tätä kieltä puhuu. Tässä ei olla lainkaan loogisia. EU:n viral­li­sista kielistä puut­tuu iiri­in ver­rat­tuna hyvin suuria kieliä, esimerkik­si kata­laani, bas­ki ja romanikieli. Mis­sä hei­dän peru­soikeuten­sa on? Taitaa­pa saa­men kieltä puhu­vi­akin olla enem­män kuin iirin kieltä puhu­via, mut­ta saame ei ole viralli­nen kieli edes Suomes­sa tai Ruot­sis­sa.  Saame­laisalueil­la sitä on oikeus käyt­tää, mut­ta lain­säädän­töä ei julka­ista kokon­aisu­udessaan saameksi.

Eihän se niinkään voi olla, että EU-kansalais­ten peru­soikeus käyt­tää omaa äidinkieltään EU:n puit­teis­sa riip­puu siitä, sor­taako oma maa tätä kieltä vai ei.

Tosin tämä asia saat­taa ratke­ta hel­postikin. Jos Skot­lanti ei onnis­tu itsenäistymään Englan­nin alaisu­ud­es­ta, englan­ti putoaa EU:n viral­lis­ten kiel­ten joukos­ta – ellei Irlan­ti ilmoi­ta englan­tia sik­si yhdek­si kielek­si, jon­ka se voi ilmoit­taa. Englan­tia äidinkie­lenään puhu­via on Irlan­nis­sa sata ker­taa enemmän.