Päästövähennyksissä haaskataan valtavasti rahaa — paitsi Suomessa

Ener­giauuti­sis­sa oli hätkähdyt­tävä artikke­li päästövähen­nys­ten kus­tan­nuk­sista. Suo­mi on käyt­tänyt vähen­net­tyä hiilid­iok­sidi­ton­nia kohden 27 euroa ja Ruot­si 1300 euroa. Hölmöin on ollut Ran­s­ka, joka on käyt­tänyt peräti 1400 euroa. EU:n keskiar­vo on 400 euroa/tonni. Artikke­li perus­tuu ital­ialaisen tohtori Car­lo Stag­naron tutkimuk­seen. 

Vähen­netyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta eri EU-maissa

Rahaa on siis men­nyt paljon, mut­ta vaiku­tuk­set ovat olleet vähäisiä. Siis tämän tutkimuk­sen mukaan. Luon­to ei täl­lais­es­ta tehot­to­muud­es­ta kiitä, mut­ta jotkut muut kiit­tävät. Johonkin tasku­un nuokin rahat ovat menneet.

En pysty otta­maan kan­taa itse tutkimuk­seen, kos­ka juuri nyt ei ole aikaa lukea 170-sivuista raport­tia läpi. Uutisen mukaan Atag­naro arvostelee uusi­u­tu­van ener­gian sub­ven­tomista sen sijaan että verotet­taisi­in hiilid­iok­sidipäästöjä. Ihan ilman yhtään havain­to­ja voidaan pelkän teo­ri­an poh­jal­ta päätel­lä, että valit­tu tukipoli­ti­ik­ka tuot­taa täl­laista tehot­to­muut­ta. Onko tehot­to­muus noin val­tavaa, sitä en osaa sanoa.

Päästöikeuk­sille min­im­i­hin­ta tai sen tilalle hiilidioksidivero

Stag­naron mukaan EU:n viral­liselta poli­ti­ikalta, päästökau­pal­ta, on viety terä, kun mas­si­ivi­nen uusi­u­tu­van ener­gian sub­ven­tio on alen­tanut päästöoikeu­den hin­nan tasolle, jos­sa se ei ohjaa enää mitään.

Tilanteessa on kak­si ongel­maa:  tehdään kus­tan­nuste­hot­to­mia toimia ja jätetään halpo­ja ja hyvin tehokkai­ta toimia tekemättä.

Jälkim­mäi­nen ongel­ma on ilmas­ton kannal­ta pahempi. Se on ratkaistavis­sa sil­lä, että pan­naan päästöoikeudelle min­im­i­hin­ta – vaikka­pa aluk­si 30 €/tonni. (Oma tavoit­teeni olisi 100 €/tonni) Las­ke­taan liik­keelle vain se määrä päästöoikeuk­sia, jot­ka menevät sil­lä hin­nal­la kau­pak­si. Tämä on myös vält­tämätön­tä, jot­ta tuos­ta uusi­u­tu­vien tukemis­es­ta ylipään­sä olisi jotain hyö­tyä. Muuten­han se kumoutuu päästöoikeu­den hal­van hin­nan kaut­ta sil­lä, että muut toimet laiminlyödään.

Stag­naro pitää hiilid­iok­sidi­veroa päästökaup­paakin tehokkaam­pana. Tämä min­im­i­hin­ta on aika tarkkaan sama kuin vero.

Tukipoli­ti­ikalla on muitekin päämääriä kuin väl­itön päästö­jen vähentäminen

Edel­listä ongel­maa – tehot­to­mia toimia – ei ehkä halu­takaan ratkaista, kos­ka uusi­u­tu­vien tuel­la on mui­ta päämääriä kuin ilmas­ton pelastaminen.

Alue­poli­ti­ik­ka. Suomes­sa met­säen­er­gian suosimi­nen on ennen kaikkea alue­poli­ti­ikkaa. Ilmastopoli­ti­ikkana se ei ole eri­tyisen hyvää, kos­ka met­säen­er­gia on uusi­u­tu­vaa vain melko pitkäl­lä aikavälil­lä ja maa­pal­lo pitäisi pelas­taa nopeasti. Se on teho­ton­ta ilmastopoli­ti­ikkaa, mut­ta haja-asu­tusaluei­den tukimuo­tona niitä järke­vimpiä. Kun­nol­lis­ten van­ho­jen met­sien ystävänä min­ua tosin vähän surettaa.

Ei tukea ydin­voimalle. Päästökaup­paa keskeisenä keinona ei ole halut­tu myöskään, kos­ka se nos­taa ydin­voiman kan­nat­tavu­ut­ta. Tässä on nyt ainakin teo­reet­ti­nen ongel­ma. Jos halu­taan vas­tus­taa ydin­voimaa, kan­nat­taa verot­taa ydin­voimaa, jos rah­keet eivät riitä sen suo­ralle kieltämiselle. Näin on tehty Ruot­sis­sa ja ydin­voimaloi­ta onkin sul­jet­tu.  (Jos Stag­naro joskus päivit­tää tutkimuk­sen­sa, Ruotsin päästövähen­nys­ten hin­ta nousee entis­es­tään, kun ydin­voimaloiden sulkemisen vaiku­tus tulee mukaan.)

Uuden teknolo­gian syn­nyt­tämi­nen.  Sak­sas­sa aurinkoen­er­gian tuki on men­nyt vähän lapas­es­ta, kun tul­ti­in luvan­neek­si niin korkea syöt­tö­tar­if­fi, että paneel­ien hin­to­jen rom­ahdet­tua se on val­ta­va ylikom­pen­saa­tio, eivätkä oikeu­sop­pi­neet hyväksy lupauk­sen peru­mista. Ilman tätä tukea aurinkoen­er­gia ei kuitenkaan olisi kehit­tynyt sel­l­aisin harp­pauksin kuin se on kehit­tynyt. Aluk­si hehku­lamp­pu­jen kieltämi­nen tun­tui aivan hölmöläisen hom­mal­ta, mut­ta se ponkaisi sel­l­aisen tuoteke­hi­tyk­sen, että hehku­lamp­pu­ja ei paljon enää myytäisi, vaik­ka kiel­to kumottaisiin.

Juuri nyt olemme tilanteessa, jos­sa sähköau­toi­hin siir­tymäl­lä vähen­täisimme päästöjä noin 1000 euron ton­ni­hin­nal­la, mut­ta voimakkaan sub­ven­tion kaut­ta sähköau­tot kuitenkin yleistyvät, markki­nat kehit­tyvät ja teknolo­gia para­nee. Siinä sivus­sa myös kaupun­ki-ilma puhdis­tuu. On jo liik­keel­lä esi­tyk­siä, että siir­tymäkau­den jäl­keen kaupungeis­sa saisi ajaa vain sähköau­toil­la, kos­ka niiden suurin hyö­ty on puh­das hen­gi­tysil­ma kaupungeissa.

= = = =

Suo­mi saa siis kiitos­ta Viron ohel­la ain­oana jotenkin järken­sä tässä säi­lyt­täneenä. En siis ole lukenut itse raport­tia. Sik­si en osaa sanoa, mis­sä määrin tässä on kyse siitä, että Suo­mi on kohden­tanut voimavarat kus­tan­nuste­hokkaisi­in toimi­in ja mis­sä määrin siitä, että on vain tehty niin vähän.

Jos ajat­telemme, että ylim­i­toitet­tu tuki uusi­u­tu­val­la ener­gialle on peruste­lu­ta teknolo­giatukea alalle, Suomen säästäväisyyt­tä voi pitää myös vapaamatkustajuutena.