Minä, rakennussuojelun ykkösvihollinen?

Tämä kir­joi­tus on kir­joitet­tu Lisää kaupunkia Helsinki­in ‑sivus­tolle, jos­sa min­ua arvostelti­in raken­nus­suo­jelus­ta piit­taa­mat­tomak­si, kos­ka en pitänyt Alvar Aal­lon suun­nit­tele­man Ratakatu 9:ssä sijait­se­van toimis­to­talon sisätilo­jen suo­jelua tarpeel­lise­na. Lai­tan sen myös tänne blogilleni.

Vaik­ka min­ut luokitelti­in raken­nus­suo­jelun ykkösvi­hol­lisek­si, pidän raken­nus­suo­jelua yht­enä tärkeänä arvona kaupunkike­hi­tyk­sessä. Köy­denve­dos­sa toimis­to­jen muut­tamises­sa asun­noik­si ei pääsään­töis­es­ti ole kyse lainkaan raken­nus­suo­jelus­ta vaan viras­ton halus­ta suo­jel­la toimis­to­työ-paikko­ja, jot­teivät ne karkaisi naa­purikun­ti­in vero­ja maksamaan.

Mut­ta tässä Ratakatu 9:ssä on kyse myös rakennussuojelusta.

Min­ulle raken­nus­suo­jelu on ennen kaikkea ansiokkaiden raken­nusten suo­jelua. Kaikki­nainen henkilö­palvon­ta on min­ulle hyvin vieras­ta. Sik­si minus­ta raken­nus­ta pitää arvioi­da raken­nuk­se­na ja vain sinä, ei sen perus­teel­la, kuka sen on suunnitellut.

(Hah: Alvar Aal­lon raken­nuk­sia pitää suo­jel­la kuulem­ma kos­ka Aal­to museo on helsinkiläi­sistä museoista se, jos­sa ulko­maalais­ten kävi­jöi­den OSUUS on suurin – ei siis ulko­maalais­ten määrä. Tässä on oudosti muutet­tu meri­itik­si koti­mais­ten kävi­jöi­den pieni määrä.. )

Edelleen min­ulle raken­nus­suo­jelus­sa julk­i­sivu­jen suo­jelu on tärkeäm­pää kuin sisätilo­jen suo­jelu – pait­si jos on kyse julkises­ta raken­nuk­ses­ta, jol­loin suurel­la yleisöl­läkin on mah­dol­lisu­us päästä sisätilo­ja kat­so­maan. Jos Ratakatu 9:ään löy­ty­isi vuokralainen toimis­tok­si, sisäti­lat oli­vat vain tämän yri­tyk­sen henkilökun­nan nähtävis­sä. Kun julk­i­sivu on kym­me­nien tuhan­sien ihmis­ten nähtävis­sä ja sisäti­lat kym­me­nien, julk­i­sivu on näin lask­ien tuhat ker­taa tärkeämpi. Tai siis sinne päin. En nyt sano, että sisätilo­jen suo­jelu on merk­i­tyk­setön­tä, mut­ta sanon, että sen merk­i­tys on olen­nais­es­ti vähäisem­pi kuin julkisivun.

Minä olen raken­nus­suo­jelus­ta päät­tävien ammat­ti­lais­ten kanssa eri mieltä myös siitä, onko raken­nuk­sen kauneus suo­jelu­pe­ruste. Minus­ta on, kos­ka halu­an kau­nista katu­ti­laa. Luu­len­pa että enem­mistö on tästä kanssani samaa mieltä. Eri­tyisen kum­mallise­na pidän koroste­tun rumien raken­nusten suo­jelua vain sik­si, että ne kuvas­ta­vat aikakaut­en­sa esteet­ti­sistä arvoista piit­taam­a­ton­ta suun­nit­telua. Onnek­si makkarat­alosta sen­tään saati­in edes ne rumat rampit pois.

Jos min­ul­la olisi taikasau­va, jol­la voisin kor­va­ta Makkarat­alon raken­nuk­sel­la, joka puret­ti­in sen tieltä, en epäil­isi het­keäkään. Enso Gutzeitin talon kohdal­la en epäil­isi myöskään, jos raken­nuk­sen olisi suun­nitel­lut joku tun­tem­aton tavis, mut­ta – myön­nän epäjo­hdon­mukaisuuteni — Suuren Gurun maine saisi min­ut var­maankin pane­maan taikasauvan siinä kohdas­sa taskuun.

Tun­nus­taak­seni kaik­ki syn­ti­ni sanon vielä, että minus­ta on aivan kan­natet­ta­va aja­tus rak­en­taa van­han näköi­nen raken­nus van­ho­jen raken­nusten keskelle. Tiedän, että saan täl­lä mielip­i­teel­läni joidenkin kesku­udessa täy­del­lisen moukan maineen. Minus­ta oli hyvä, ettei Kämpin tilalle tehty 60-luvun betoni­bru­tal­is­mia ilmen­tävää hirvitystä.

Käykää Ruskea­suol­la katomas­sa täy­den­nys­raken­nusko­hdet­ta,. Siel­lä raken­net­ti­i­in 50-luvun(?) raken­nusten joukkoon yksi saman­lainen. Mon­en mielestä olisi pitänyt rak­en­taa 90-luvun arkkite­htu­uria kuvas­ta­va raken­nus, joka olisi kuitenkin rikkonut alueen yht­enäisen luon­teen. Nyt minus­ta alueen ilme suojeltiin.

Suo­jelu ja talous.

Kan­natan esi­tys­tä, että suo­jelun aiheut­ta­mat hai­tat pitäisi kor­va­ta avokä­tisem­min. Se var­maankin ehkäi­sisi tuli­palo­ja, mut­ta se toisi myös bud­jet­ti­ra­joituk­sen museoihmisille.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saanut ei aina ymmär­rä muiden käsi­tys­tä taloudel­li­sista arvoista. Kos­ka toimis­to­jen käytet­tävyys on niin mon­imutkainen asia, ote­taan esimerk­ki asuin­talosta. Kun raken­nus­suo­jelun nimis­sä käärmet­alos­sa kiel­letään paran­ta­mas­ta äänier­i­tys­tä otta­mal­la asun­toi­hin puh­taam­paa ilmaa, noiden asun­to­jen arvo las­kee siitä, mitä ne oli­si­vat ter­veel­lisik­si kor­jat­tuina. Tässä ei ole kyse vain omis­ta­jan mene­tyk­ses­tä vaan haitas­ta, joka aiheutuu käyt­täjille. Tuo arvon pudo­tus vas­taa tätä haittaa.

Kiin­teistön arvo vas­taa sen tuot­ta­maa hyö­tyä käyt­täjille. Kyse ei ole keinot­telus­ta vaan todel­lis­es­ta arvosta.

Ratakatu 9:n suo­jelu vaikeasti käytet­täväk­si tuhoaa taloudel­lista hyvää ihan siitä riip­pumat­ta, mil­lä hin­nal­la kiin­teistöke­hit­täjä on sen ostanut. (Yksi­ty­istalouden kannal­ta: Jos suo­jelun kus­tan­nuk­set tulee kor­va­ta, suo­jelun purkami­nen tulee vas­taavasti rahas­taa yhteiskun­nalle, niin kuin osit­tain myös tapah­tu­isi arvon­nousun leikkauksella.)