Tuhotaanko keskuspuisto?

On tul­lut paljon pöyristyneitä yhtey­de­not­to­ja siitä, että Helsin­gin yleiskaa­va tuhoaa keskus­puis­ton. Van­ha ystäväni Mat­ti Arpo­nen on kavere­i­neen men­nyt merk­it­semään teip­il­lä yleiskaa­van rajauk­set maas­toon. Näkymä on järkyt­tänyt monia.

Pyöräilin kat­so­maan näitä teippe­jä, mut­ta ne oli valitet­tavasti pois­tet­tu. Näin ei olisi pitänyt tehdä. Jois­takin riekaleista kuitenkin näki, miten teip­it oli vedet­ty. Niistä sai asi­as­ta aivan väärän käsi­tyk­sen. Ihan näin hul­lu­ja ei kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sakaan olla.

Mat­ti Arpo­nen osaa kyl­lä lukea kart­taa. Ongel­mana on yleiskaa­van esit­tämi­nen pik­se­likaa­vana. Se ei ole tarkkara­jainen, vaan perus­tuu hehtaarin (100 m x 100 m) ruu­tu­i­hin. Täl­lä halu­taan alle­vi­iva­ta yleiskaa­van yleis­lu­on­toisu­ut­ta ja sitä, että tarkat rajat vede­tään aikanaan ase­makaavo­ja tehtäessä, jol­loin paikallisi­in olo­suhteisi­in voidaan kiin­nit­tää paljon parem­min huomio­ta. Yleiskaavas­sa raken­net­tavak­si on merkit­ty jokainen pik­seli, jos­ta pienikin nurk­ka on suun­nitel­tu raken­net­tavak­si. Sik­si Arposen teip­it oli­vat aivan eri paikas­sa kuin mihin rak­en­tamisen raja on tosi­asi­as­sa tarkoitettu.

Minä en olisi lainkaan huolis­sani alueesta, joka on lähel­lä Maunulan majaa tai sen eteläpuolel­la. Kaavoite­tuk­si on suun­nitel­tu hyvin vähän käytet­tyä moot­tori­tien melu­aluet­ta. Var­maan joku lenkkeilee niitäkin teitä kor­valap­pus­tereoiden kanssa, mut­ta merkit­täviä virk­istysar­vo­ja siel­lä ei ole – eikä luon­toar­vo­ja, kos­ka kyse on pääasi­as­sa 1960-luvul­la met­site­tys­tä pel­losta. Tästä eivät olleet kaupun­gin keskus­puis­toasiantun­ti­jatkaan. Nykyiset pääre­it­ti säi­lyy koske­mat­tomana ja sen reunalle jää kun­nol­la metsää.

Varsi­nainen ongel­ma on Pirkkolan kohdal­la, jos­sa aikanaan Pirkkolan urheilupuis­to on raken­net­tu keskelle keskus­puis­toa. Jos asu­tus­ta on tarkoi­tus tunkea sen ja moot­tori­tien väli­in, keskus­puis­to rajau­tuu aika kapeak­si – ei niin kapeak­si kuin urheilupuis­ton län­sipuolel­la, mut­ta kapeak­si. Tule­vat päät­täjät joutu­vat var­maankin val­it­se­maan Pirkkolan kohdal­la bule­vardin ja keskus­puis­ton väliltä.

Mis­tä asukkaat sit­ten tietävät, ettei paha kaupun­ki täytä rak­en­tamisel­la jokaista neliötä, jos­sa yleiskaa­va sen tekee mah­dol­lisek­si? Jos tule­vat päät­täjät ovat paho­ja ja ilkeitä, kaupunkia ei ylipään­sä pelas­ta mikään. Minä en usko, että sel­l­aisia päät­täjiä tulee. Mut­ta se on selvä, että tule­vat val­tu­us­tot ja lau­takun­nat joutu­vat keskus­puis­ton rajaa miet­timään paljon.

Keskus­puis­toa uhkaa korkein­taan se, että siitä tulee paljon suosi­tumpi, kos­ka sen läheisyy­teen tulee tuhan­sia asukkai­ta. Jonkun silmis­sä tämä on paha asia, toisen mielestä keskus­puis­tos­ta on sitä enem­män iloa, mitä use­ampi sitä käyttää.

Keskus­puis­ton melu­alueen kaavail­tu rak­en­t­a­mi­nen liit­tyy Helsin­gin suun­nitelmi­in muut­taa moot­tori­ti­et kaduk­si (bule­vardeik­si) Kehä I:n sisäl­lä. Näin saadaan asun­to­ja 80 000 ihmiselle ja saadaan yli kymme­nen neliök­ilo­metriä maa­ta autoil­ta ihmisille. Jos tästä suun­nitel­mas­ta joudu­taan naa­purikun­tien autoil­i­joiden mielik­si luop­umaan, merk­it­see se val­tavaa tap­pi­o­ta luon­to- ja virk­istysar­voille. Bule­var­di­en pääli­iken­nemuo­to ovat pikaraitio­vaunut, vai­h­toe­hdot perus­tu­vat kumipyöräli­iken­teeseen. Jostakin muual­ta nuo neliök­ilo­metrit on sil­loin otet­ta­va rak­en­tamiselle. Siinä menee met­sää ja maisemaa.